Viime kaudella putoamisviivan tuntumassa riitti kuhinaa, ja ennusteidemme mukaan tämänkin vuoden putoamiskamppailusta on odotettavissa useamman joukkueen tiivis kamppailu. Tässä vaiheessa on korostettava, että teimme tulevan kauden sijoitusarviomme ennen tietoa Tony Pulisin eroamisesta Crystal Palacen päävalmentajan pallilta. Ilman Valioliigan viime kauden parhaaksi valittua valmentajaa Palace on ehdoton putoajasuosikki ilman useampaa kovan luokan vahvistusta.
10. Stoke (9.)
Stoke yllätti lähes kaikki Valioliigaa seuraavat viime kaudella nappaamalla liigassa peräti yhdeksännen sijan. Suurin kunnia tästä kuuluu manageri Mark Hughesille, joka uudisti rajusti joukkueen pelitapaa edellisvuosiin verrattuna. Lopputuloksena nähtiin peliään kauden aikana parantanut The Potters, joka pelasi hyökkäyksellisesti yllättävän monipuolista ja pallonhallintaan perustuvaa peliä. Materiaaliin soveltuva 4-2-3-1-ryhmitys toimi erinomaisesti. Loppukausi sujui kuin unelma, ja kauden 11 viimeisestä ottelusta joukkue keräsi saldon 7 voittoa, 2 tasapeliä ja 2 tappiota.
Kesä oli maltillinen pelaajamarkkinoilla, joten odottaa sopii että helpohkon alkuohjelman myötä (mm. Aston Villa, Leicester, Hull) joukkue keikkuu korkealla syys-lokakuun taitteessa. Rajallisilla resursseilla operoiva manageri Hughes sai käyttöönsä muutaman mielenkiintoisen nimen. Kenties tunnetuin näistä on Barcelonasta Stoke-kelkkaan hypännyt Bojan Krkic, jonka kehityskäyrä on aavistuksen verran taantunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Kyseessä on kuitenkin Stoke-mittakaavassa äärimmäisen hyvä kaappaus, sillä hän tuo pallollisesti taitavan ja nopean vaihtoehdon Peter Crouchin ja Peter Odemwingien muodostamalle kookkaalle ja pallollisesti köykäiselle hyökkäyskaksikolle. Itse haluaisin nähdä Bojania kokeiltavan keskikentällä, jopa kymppipaikalla Stephen Irelandin tilalla.
Stoke tulee myös tulevalla kaudella elämään ja kuolemaan Britannia Stadiumilla pelattujen ottelujen tulosten myötä. Mikäli Potters jatkaa liigan top 6 -kotijoukkueiden joukossa myös ensi kaudella, voi Hughesin miehistö murtautua jopa kymmenen sakkiin. Kaatoi kotonaan viime kaudella mm. Arsenalin, Chelsean ja Manchester Unitedin. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kausi luvassa, ja mikäli Hughes saa rakennettua Crouchin, Odemwingien ja Krkicin varaan toimivan hyökkäyskoneiston myös vieraspeleihin, voi Stoke uusia viime kauden sijoituksensa.
Tärkein pelaaja: Ryan Shawcross
Nostan Stoken toppari Shawcrossin joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi. Oli ajoittain haparoivan puolustuslinjan tärkein pelaaja. Kukkakeppiä (191cm/~76kg) muistuttavan pelaajan tulee parantaa entisestään alkavalla kaudella, mikli Stoke mielii kiivetä sarjasijoitukissa ylemmäs. Tärkeimmän pelaajan kohdalla voisi hyvin komeilla myös maalivahti Asmir Begovicin tai Peter Crouchin nimi, mikä kuvastaa hyvin koko Stoke-joukkuetta. Yhdessä mennään ja yhdessä tehdään.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Mikäli joukkue kompuroi kotona, sijoitus voi hyvin olla 16. tai huonompi. Materiaali ei ole kovin laaja, mutta pelitapa ei henkilöidy välttämättä muutamaan pelaajaan. Isoimmat kauhuskenaariot olisivat maalivahti Begovicin tai toppari Shawcrossin loukkaantuminen.
Keskeisimmät siirrot
Sisään: Phil Bardsley (Sunderland), Bojan Krkic (Barcelona), Mame Biram Diouf (Hannover), Dionatan Teixera (Banska Bystrica), Steve Sidwell (Fulham)
Ulos: Michael Kightly (Burnley)
11. Sunderland (14.)
Lee Cattermolessa on aineksia sekä täydelliseksi Valioliigapelaajaksi että katastrofiksi. (Getty)
Mitähän nyt sitten Sunderlandistakin sanoisi. Kabineteissa toiminta vaikuttaa uskottavalta, jopa fiksulta liiketoiminnan kannalta ajateltuna, kentällä ei niinkään. Huhtikuun 7. päivänä menneellä kaudella Mustat Kissat olivat Tottenhamille kärsityn 5-1 tappion jälkeen sarjan hännillä, ja entistä synkemmältä tilanne vaikutti seuraavalla kierroksella Evertonille kärsityn 0-1 tappion myötä. Mutta sitten tapahtui jotain selittämätöntä. Paolo di Canion tilalle lokakuussa seuran manageriksi tullut Gus Poyet sai jostakin puhallettua itseensä ja miehistöönsä toivon kipinän lähes toivottomalta vaikuttaneen sarjaohjelman edessä. Ensin napattiin piste tulevalta mestarilta Cityltä, sen jälkeen kaadettiin Chelsea vieraissa (!), Cardiff kotona ja ManU vieraissa. Noiden kymmenen pisteen myötä Sunderland kampesi itsensä pinnalle, ja lopulta hienon kirin päätteeksi 2-0 kotivoitto West Bromista riitti pitämään kissojen jalat kuivana ja sarjapaikan Sunderlandissa.
Kesällä Sunderlandin voidaan sanoa vahvistuneen, ainakin paperilla. Wigan-legenda Jordi Gómez tuo lisää pelirakentelutaitoa keskikentälle, sekä mestari Cityn miehistöstä peliaikaa metsästämään lähteneet maalivahti Costel Pantilimon ja Englannin maajoukkueessakin esiintynyt keskikentän Jack Rodwell tuovat kaivattua leveyttä ja kilpailua pelipaikoista Poyet’n rosteriin. Paljon on ollut puhetta myös nuoresta, 21-vuotiaasta hollantilaisesta laitapakista, Patrick van Aanholtista (Chelsea). Breikkasi valmistavissa otteluissa ja on mitä todennäköisintä, että pelaa läpimurtokautensa Valioliigassa.
Poyet tulee peluuttamaan miehistöään löyhällä 4-1-2-3 -ryhmityksellä. On mielenkiintoista nähdä, uskaltaako Poyet lähteä pelamaan samalla hyökkäysvoittoisella ja prässäävällä mentaliteetilla, millä hänen onnistui yllättää jättiläiset viime kevään pienen ihmeen aikana. Itse toivoisin näin, sillä mitä menetettävää Poyet’lla on? Vanhan ja perinteikkään seuran fanit tulevat seisomaan seuran takana loppuun asti, ja viime kevään sensaation myötä myös Poyet’lla on aavistuksen verran enemmän löysää siimaa, vaikka turpaan tulisikin alkukaudesta.
Loppukaneetiksi voisi sanoa, että tulevalla kaudella Sunderland on yksi niistä joukkueista, jonka sijoitusta on todella vaikea ennakoida. Kaiken napsuessa kohdalleen voi olla jopa yhdeksän parhaan joukossa, mutta yhtä hyvin Stadium of Lightilla voidaan taas tulevana keväänä pelata veitsi kurkulla paikasta kirkkaimmissa valoissa.
Tärkein pelaaja: Lee Cattermole
Nostan pelaajan tärkeimmäksi siitä syystä, että hänen on nostettava tasoaan ja pelattava illasta toiseen tasaisesti. Viime kaudella pelasi loppua kohden jo paremmin, tai ehkäpä hänen tapauksessan tulisi sanoa rauhallisemmin, eikä enää ottanut enää niin paljoa tyhmiä kortteja. Samaan aikaan Sunderland napsi pisteitä kuin lapsi karkkia vanhempien silmiltä piilossa. Parhaimmillaan vastustajien pelkäämä keskikentän pohjan ankkuri, pahimmillaan lunastaa pelätyn maineensa ja nousee Valioliigan kaikkien aikojen eniten suoria punaisia kortteja keränneeksi pelaajaksi jo ensi kaudella. Tällä hetkellä niitä on seitsemän, edellä on kahdeksalla ulosajollaan mm. Patrick Vieira ja Richard Dunne.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Puolustus on heppoinen ja kapea, päästi viime kaudella 60 maalia. Jos jompi kumpi toppareista O’Shea tai Brown lähtee lauluun, edessä on todella vaikeat ajat.
12. Southampton (8.)
Schneiderlin on Sotonin mies – ainakin toistaiseksi. (Getty)
Southampton pelasi viime kaudella loistavaa pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa ja sijoittui lopulta hienosti kahdeksanneksi. Joukkue hallitsi palloa eniten koko sarjassa, lähes 59 % ottelua kohden. Englannin parhaasta juniorimyllystä pusketaan jatkuvasti uutta miestä edustusmiehistöön. Tämä on Sotonin kannalta sekä hyvä että huono asia. Hyvin valmennettuja omia kasvatteja nousee nopeasti edustusmiehistöön, mutta nuorten pelaajien esiinmarssi herättää nopeasti isompien seurojen kiinnostuksen. Näin kävi jälleen viime kauden jälkeen, kun Southampton menetti peräti viisi avauskokoonpanon miestään. Adam Lallana, Calum Chambers, Rickie Lambert, Luke Shaw ja Dejan Lovren lähtivät isompiin seuroihin ja paikkaajat eivät ole täysin samaa verta. Joukkueen kassaan kilisi myynneistä yli 100 miljoonaa puntaa ja voittoa näillä pelaajamyynneillä tehtiin lähes 90 miljoonaa puntaa.
Tuore manageri Ronald Koeman ei jäänyt suremaan menetettyjen pelaajien perään, vaan hän on hommannut uusina ukkoina maalivahti Fraser Forsterin, tuhoisaa jälkeä Feyernoodisssa tehneen hyökkääjä Graziano Pellen, keskikenttäpelaaja Dusan Tadicin, puolustaja Florin Gardosin sekä tällä viikolla seuraan 15 miljoonalla punnalla liittyneen hyökkääjä Shane Longin. Long pystyy korvaamaan Lambertin lähdön ja viime kaudella Hollannissa 28 ottelussa 23 maalia iskeneen italialaisen Pellen odotetaan paikkaavan hyökkäyksessä viime kaudella Sotonissa loistaneen Jay Rodriguezin, joka on poissa pitkään polvivamman takia. Shawn lähtöä vasemmalla pakin tontilla paikkaamaan lainattiin Chelsean Ryan Bertrand, lisäksi lainalle Inter Milanista irtosi keskikentällä viihtyvä Saphir Taider. Uusien hankintojen ja oman juniorimyllyn ansiosta Southampton voi haaveilla sarjan ylemmän keskikastin paikoista. Seuraava oman juniorimyllyn suurin tähti tulee olemaan James Ward-Prowse.
Luultavammin hollantilainen Koeman tulee perustamaan Sotonin pelin edelleen vahvaan pallonhallintaan. Paras puolustus on pitää pallo omalla joukkueella. Suuri kysymysmerkki on, miten nopeasti uudet pelaajat omaksuvat Koemanin ajatukset. Viime kaudella Southamptonin puolustus oli todella haavoittuvainen pallonmenetysten jälkeen. Koemanin on organistoitava puolustus paremmin vastahyökkäyksien varalta.
Tärkein pelaaja: Morgan Schneiderlin
Koko kesän siirtohuhuissa myllännyt Schneiderlin on ainakin vielä Sotonin mies. Ranskalainen pelasi loistavan viime kauden joukkueen keskikentän ankkurina. 18 –vuotiaana Southamptoniin siirtynyt Schneiderlin on joukkueen koossa pitävä pelaaja ja muodostaa Victor Wanyaman ja Tadicin kanssa kelpo keskikentän. Hän riistää palloja hyvällä prosentilla ja pystyy avaamaan peliä keskikentältä.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Miten nopeasti joukkue omaksuu Koemanin ajattelumallin? Miten nopeasti uudet pelaajat pääsevät mukaan joukkueeseen? Puolustus on haavoittuvainen Lovrenin lähdön myötä, joten puolustuksen organistointi on Koemanin tärkein tehtävä. Myös jatkuva pallonhallinta on muutettava tehokkaammaksi hyökkäyspelaamiseksi.
Keskeisimmät siirrot:
Sisään: Tadic(FC Twente), Pelle (Feyenoord), Bertrand (lainalle Chelseasta), Taider(Inter Milan), Forster (Celtic), Long (Hull City), Florin Gardos (Steaua Bucharest)
Ulos: Lambert (Liverpool), Shaw (Manchester United), Lallana (Liverpool), Lovren (Liverpool), Chambers (Arsenal), Andy Robinson (Bolton Wanderers), Tom Leggett (Aston Villa), Isaac Nehemie (Aston Villa)
13. QPR (-)
Saako kokenut Rio Ferdinand QPR:n hissiliikkeen loppumaan? (Getty)
QPR:n viime visiitti Valioliigaan oli täydellinen katastrofi. Miljardööri Tony Fernandez pisti rahaa palamaan ja hommasi rekkalastillisen verran uusia pelaajia valtavilla siirtosummilla ja palkoilla. Joukkue oli vähemmän yllättäen kuriton lauma yksilöitä, joita putoamisen välttäminen ei juurikaan tuntunut kiinnostavan. QPR tippui sukkana divariin, jossa valmentajavelho Harry Redknappilla oli käytössään koko sarjaportaan historian kallein miehistö. Viime kausi oli QPR:ltä kaikkea muuta kuin helppo ja joukkue valahti lopulta kohtalaisen selkeästi ulos suoraan nousuun oikeuttavilta sijoilta. Nousukarsinnoissa QPR:n pää lopulta kesti, vaikka ottelut Wigania ja Derbyä vastaan olivat äärimmäisen tasaisia. QPR lähtee uudelle Valioliigavisiitille isohkona kysymysmerkkinä, mutta kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että joukkueen pohja on huomattavasti terveempi ja tukevampi kuin kaksi vuotta sitten tapahtuneen nousun jälkeen.
QPR on ollut siirtomarkkinoilla jopa yllättävän rauhallinen. Seura on pyrkinyt pikku hiljaa pääsemään eroon pelitasoonsa nähden ylipalkatuista pelaajista, ja on onnistunut urakassa varsin kelvollisesti. Samaan aikaan QPR on tehnyt varsin fiksuja ja edullisia pelaajahankintoja. Puolustusta vahvistettiin kahdella todella kovalla luulla, Steven Caulkerilla ja Rio Ferdinandilla. Ferdinandilla lienee puhtia pelata vielä 1-2 kautta hyvällä Valioliiga-tasolla ja mies tuo joukkueeseen kurinalaisuutta ja johtajuutta. Noin kymmenellä miljoonalla hankittu Caulker saattaa olla koko kesän paras yksittäinen hankinta. Mies väläytteli aikoinaan Tottenhamissa ja oli viime kaudella heikosti esiintyneen Cardiffin selkeästi paras yksittäinen pelaaja. Mies sanoi haluavansa nousta Englannin maajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon ja koki tässä vaiheessa uraansa parhaaksi mahdolliseksi osoitteeksi QPR:n, jossa mies pääsee nauttimaan yhden Englannin kaikkien aikojen parhaan topparin neuvoista.
Kokenut ja kaiken nähnyt ´Arry kaivoi taskustaan villin kortin Valioliigakauden alla. Mies yllätti monet kesällä peluuttamalla QPR:ää harjoitusotteluissa kolmen topparin puolustuslinjalla. Kolmikko Dunne-Ferdinand-Caulker on mainio pääpelissä, mutta varsinkin Dunnen ja Ferdinandin kohdalla nopeuden riittäminen näin kauden alla on iso kysymysmerkki. Kesällä QPR pelasikin varsin matalalla puolustuslinjalla iskien suoraviivaisia vastaiskuja vastustajan pallonmenetysten jälkeen. Joukkueen keskikentän keskusta vaikuttaa kohtalaisen kapealta, varsinkin jos viime kaudella mitä mainioimmin Italian suurseura Ac Milanissa esiintynyt Adel Taarabt vaihtaa siirtoikkunan aikana maisemaa. Joey Barton on edelleen erinomainen pelaaja Valioliigaan, mutta hänen vieressään pelaavan niittokoneen Karl Henryn tason riittävyys on suurehko kysymysmerkki. Henry on tunnettu todella likaisena pelaajana ja mies tulee varmasti viettämään useamman ottelun katsomon puolella pelikieltojen vuoksi. QPR myi tyylikkään Esteban Graneron Real Sociedadiin ja joukkueesta puuttuu juuri hänen tyylinen kahden suunnan luova keskikenttäpelaaja.
QPR:n materiaali on monin paikoin äärimmäisen kapea. Näin kauden kynnyksellä joukkueella on riveissään vain kolme mitat täyttävää kärkeä. Määrää voidaan pitää äärimmäisen pienenä seuralle, joka pelaa ottelunsa pääsääntöisesti kahden kärjen taktiikalla. Charlie Austin on osunut hyvin divareissa, mutta miehen tason riittävyys Valioliigakentillä on isohko kysymysmerkki. Bobby Zamoran parhaat pelit on jo pelattu, joten näillä näkymin QPR:n riveihin jäävälle Loic Remylle asetetaan valtavan isot saapppat. Varmaa on kuitenkin se, että QPR tulee tekemään siirtoikkunan aikana lisää hankintoja, sillä Redknapp on tunnettu varsinkin siirtoikkunan viimeisen päivän toimistaan. Yhdellä keskikentän keskustaan ja hyökkäykseen suunnatulla hankinnalla QPR:n materiaalin luulisi riittävän turvalliseen keskikastiin, mutta nykyisellä materiaalilla joutuminen putoamiskamppailuun ei olisi valtava yllätys. Luotamme kuitenkin siihen, että Harry on Harry ja joukkueeseen liittyy vielä 1-3 todellista vahvistusta.
Tärkein pelaaja: Rio Ferdinand
Seurajoukkuetasolla kaiken mahdollisen voittanut Ferdinand halusi siirtyä nimenomaan Redknappin valmennettavaksi, sillä juuri ´Arry oli se valmentaja, joka nosti nuoren topparin West Hamin pelaavaan kokoonpanoon 2000-luvun alkupuolella. Ferdinandille on tiedossa iso rooli niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Ferdinand on luontainen johtaja ja tottunut operoimaan oikukkaiden persoonien kanssa. Loukkaantumiset ovat vaivanneet viime vuosina eleganttia puolustajaa, mutta kunnossa ollessaan hän on yhä edelleen erinomainen Valioliigatoppari.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
QPR:n hyökkäyspään materiaali on Loic Remyn takana todella kapea. Toisena uhkakuvana voidaan pitää joukkueen ryhmädynamiikkaa, joka petti pahemman kerran QPR:n viime Valioliigavisiitin aikana. Nyt joukkue on kuitenkin viisaammin koottu ja puikoissa on valmentaja, joka on hyvän henkilöjohtajan maineessa. Redknapp on kuitenkin omalla tavallaan kaksiteräinen miekka, sillä hän tulee hyvin todennäköisesti sekoittamaan QPR:n pakkaa siirtoikkunoiden aikana hankkimalla useamman lisävahvistuksen.
Keskeisimmät siirrot
Sisään: Mauricio Isla, Steven Caulker,Jordon Mutch, Rio Ferdinand
Ulos: Stephane M´bia, Esteban Granero, Gary O´Neil, Yossi Benayoun, Andy Johnson, Ji-Sung Park,
14. Hull (16.)
Hull oli viime syyskauden positiivinen yllättäjä ja varmisti käytännössä sarjapaikkansa jo ennen joulua. Kevätkausi olikin sitten todellista painajaista ja joukkue valahti putoamiskamppailuun ollen koko sarjan yksi huonoimmista joukkueista. Kautta voidaan pitää kuitenkin onnistuneena, sillä Hull selvisi myös legendaarisen FA Cupin finaaliin, jossa se meinasi yllättää ensimmäisen pystinsä miesmuistiin voittaneen Arsenalin. FA Cupin finaalipaikka tiesi samalla paikkaa tämän kauden Eurooppa-liigaan, mikä aiheuttanee joukkueelle ongelmia todellisen otteluruuhkan vuoksi. Hull on kuitenkin vahvistunut kesällä ja joukkueen materiaali on huomattavasti edelliskautta leveämpi.
Valmentaja Steve Brucea ei ole tunnettu varsinaisena taktiikan edelläkävijänä. Hän kuitenkin yllätti viime kaudella peluuttamalla Hullia kolmen topparin linjalla. Kesän MM-kisojen jälkeen kolmen topparin linja tuntuu olevan jalkapallon uusin muoti-ilmiö, joten Brucea voidaan hyvällä omatunnolla nimittää taktiseksi edelläkävijäksi. Hullin ehdoton vahvuus on keskikentän keskustassa, jossa avauksessa pelaavat aina kunnossa ollessaan entinen Tottenham-kaksikko Tom Huddlestone-Jake Livemore. Kumpainenkin pelaaja on tyrkyllä jopa Englannin maajoukkueeseen, ja varsinkin viime kaudella lainasopimuksella pelannut Livemore on erinomainen pelaaja Hullin tasoiseen joukkueeseen. Keskikentän kolmikon täydentää täksi kaudeksi divariin pudonneesta Norwichista hankittu Robert Snodgrass, joka on mainio pelinrakentaja ja todellinen pelote erikoistilanteissa.
Hullin suurimmat kysymysmerkit ovat hyökkäyspäässä. Nikica Jelavic aloitti uransa Evertonissa suorastaan loistavasti, mutta hyvin menneen kevätkauden jälkeen hänen maalivireensä katosi lähes täysin. Viime kaudella Jelavic näytti jo hieman elpymisen merkkejä, joskin neljä Valioliigamaalia on hänen tasoiselleen pelaajalle ehdottomasti liian vähän. Shane Long on takuuvarma 10-15 maalin mies, mutta uusimmissa huhuissa häntä ollaan viemässä Southamptoniin noin 15 miljoonan euron siirtosummalla. Longin siirtyessä Brucen on mentävä hyökkääjäostoksille, sille ykköskärkiparin takana taso tippuu radikaalisti. Todennäköinen paikka Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen tuo automaattisesti lisäpelejä ja testaa joukkueen materiaalin leveyttä kovasti.
Hull onnistui hankkimaan entisen kohulupaus Tom Incen monen muun seuran nenän edestä. Inceä hehkutettiin vielä pari vuotta sitten todella kovasti, ja hänet yhdistettiin vielä viime kesänäkin Inter Milanin tasoisiin seuroihin. Incen tähti on ollut pienoisessa laskussa, mutta Hull tuntuu olevan nuoren pojan uralle juuri sopivan kokoinen edistysaskel. Incestä tuskin tulee koskaan isänsä Paul Incen tasoista pelaajaa, mutta potentiaali riittää vähintään hyväksi Valioliigapelaajaksi ja nousuun Englannin maajoukkuerinkiin. Hullissa Incelle ei ole tarjolla välttämättä sitä ominaisinta roolia, sillä kolmen topparin linja vaatii laitapelaajalta isoja puolustusvelvotteita. Ince nähtäneenkin ensi kaudella kymppipaikalla tai jopa kärjessä, jossa Hullilla ei ole liikaa tasokkaita miehiä. Hull petrannee parantuneen materiaalin myötä viime kauden sijoitustaan, mutta Eurooppa-liiga rasittaa materiaalia niin paljon, että sijoitus valahtanee reilusti kymmenennen sijan huonommalle puolelle.
Tärkein pelaaja: Jake Livemore
Englannin maajoukkuepaikkaa kärkkyvä entinen Tottenhamin pelaaja pelasi viime kaudella erinomaisen kauden ja lainasopimus vaihtui pysyvään siirtoon Tiikerien keskikentälle. Livemore on tehokas ja monipuolinen moderni kahden suunnan keskikenttäpelaaja, joka muodostaa jo Tottenhamista tutun Tom Huddlestonen kanssa erinomaisen selkärangan Hullin keskikentälle.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Viime kauden Swansea on erinomainen esimerkki siitä, miten europelit sotkevat kapean materiaalin kanssa operoivan seuran Valioliigaotteluita. Alemman keskikastin seuroille nämä harvinaiset vierailut Eurooppaan ovat omalla tavallaan hankalia, sillä pelaajamateriaalia ei oikein voi liikaa vahvistaa, sillä tulevan kauden europaikan valuessa ohi on käsissä ylisuuri materiaali pelkästään kotimaan kentille. Hull tullee olemaan vaikeuksissa Eurooppa-liigan jälkeisillä kierroksilla, vaikka materiaali onkin hieman viime kautta leveämpi.
Keskeisimmät siirrot
Sisään: Thomas Ince, Jake Livermore, Robert Snodgrass, Andrew Robertson, Harry Maguire
Ulos: Matty Fryatt, Robert Koren, Cameron Stewart
15. Aston Villa (15.)
Chrisian Bentekeltä kaivataan debyyttikauden kaltaista lentoa Aston Villan paidassa. (Getty)
Aston Villaa pidetään nukkuvana jättiläisenä ja ihan syystä. Joukkue on historialtaan ja resursseiltaan ehdottomasti Englannin mittakaavassa iso seura, mutta viime vuosien trendi on ollut tasaisen laskeva. Yhdysvaltaisomistaja Randy Lerner on pistänyt seuran myyntiin, mutta ainakaan toistaiseksi uutta omistajaa ei ole näkynyt. Aston Villan viime kausi oli todella tuskainen ja seura valui todelliseen putoamsikamppailuun, josta se lopulta selvisi ulos kuivin jaloin. Paul Lambertia on pidetty modernina ja lupaavana valmentajana, mutta hänen Aston Villansa on pelannut kaikkea muuta kuin moderdnia ja iloista jalkapalloa. Viime kauden Aston Villa oli hyvin vahvasti perinteisiin brittifutiksen stereotypioihin pelinsä rakentanut joukkue, eikä Roy Keanen tuominen mukaan valmennustiimiin ainakaan lupaa tähän trendiin muutosta.
Christian Benteke pelasi suorastaan huikean debyyttikauden Aston Villassa, mutta viime kaudella mies oli kuin eri mies jo ennen akilesjännevammaa, joka piti miehen poissa kentiltä yli puolen vuoden verran. Hänen korvaajakseen Laziosta hankittu romuluinen Libor Kozak pelasi varsin kelvollisen puolivuotisen ja Benteken on noustava omalle tasolleen avauspaikan säilyttääkseen. Kozak on kuitenkin tasoltaan aivan eri luokkaa, kuin huippuvireinen Benteke ja Aston Villan nouseminen esimerkiksi kymmenen parhaan joukkoo vaatii Benteken palaamista omalle ensimmäisen kauden huipputasolleen.
Aston Villan touhu kesän siirtomarkkinoilla on nostanut kysymyksiä monen asiantuntijan suulle. Joukkue päästi oman kasvattinsa ja mainion Valioliigatason laiturin Mark Albrightonin nousijajoukkue Leicesteriin, ja tilalle seura on hankkinut useamman jo parhaat päivänsä nähneensä pelimiehen. Laitapakki Aly Cissokho oli viitisen vuotta sitten siirtyä Ac Milanin riveihin, mutta legendaarinen siirtosaaga keskeytettiin, koska Milanin lääkärintarkastuksessa miehen hampaat olivat niin huonossa kunnossa, ettei mies läpäissyt lääkärintarkastusta. Cissokho pelasi viime kaudella pienessä roolissa Liverpoolissa, eikä sanalla sanoen vakuuttanut lainkaan niissä otteluissa, joissa hän esiintyi kentän puolella. Kolmikon Senderoos-Richardsson-Cole hankintaa ainakin allekirjoittaneen on vaikea ymmärtää. Jokainen kolmikon jäsen on kärsinyt urallaan viheliäisistä loukkaantumisista, ja parhaat pelit on pelattu jo vuosia sitten. Jokainen on parhaimmillaankin enää sellaista hyvää Valioliigatasoa, joten miksi loistavasta junnuakatemiasta tunnettu seura rahtaa kolme tämän tasoista kehäraakkia sisään, varsinkaan kuin kukaan heistä ei varsinaisesti vahvista joukkueen pelaavaa kokoonpanoa. Aston Villan pelaajamateriaali kestää vertailun putoamiskamppailuun ennustettuja joukkueita vastaan, mutta joukkueen pelillisen ilmeen on muututtava tulevalle kaudelle. Seura ansaitsee historiansa ja kannattajapohjansa puolesta lisää, mutta valitettavasti mitään suurta nousua ei tällä kaudella tulla näkemään.
Tärkein pelaaja: Fabian Delph
Aikoinaan kovana suurlupauksena pidetyn Delphin lopullista läpimurtoa on viime vuosina odoteltu, ja vihdoin viime kaudella mies alkoi esittää niitä otteita, joita hänen potentiaalinsa antoi odottaa. Pienikokoinen Delph kolusi läpi Englannin junnumaajoukkueet, mutta käytännössä viime kauteen asti läpimurto pääsarjatasolla antoi odottaa itseään. Delph on Aston Villan tärkein yksittäinen pelaaja keskikentän keskustassa, sillä lähes jokainen Aston Villan hyökkäys kulkee miehen kautta.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Paul Lambert päätti ottaa melkoisen riskin nimittämällä tulevan kauden apuvalmentajakseen itse Roy Keanen. Keanen historia valmentajana on kaikkea muuta kuin vakuuttava ja mies on poistunut ovet paukkuen jokaisesta valmentamastaan seurasta. Jos Keane malttaa pysyä lestissään, voi hän olla juuri sopiva herättelijä Aston Villan alisuorittaville pelaajille. Jos kausi alkaa huonosti, on Keane kuitenkin todellinen uhka joukkueen harmonialle räjähdysherkkänä persoonana.
Keskeisimmät siirrot
Sisään: Aly Cissokho (Valencia), Philippe Senderoos (Valencia), Joe Cole (West Ham), Kieran Richardson (Fulham), Tom Leggett (Southampton), Isaac Nehemie (Southampton)
Ulos: Mark Albrighton (Leicester), Aleksander Tonev (lainalle Celticiin), Antonio Luna (Verona), Nicklas Helenius (lainalle Aalborg), Nathan Delfouneso
16. Crystal Palace (11.)
Pulis tuli, voitti ja lähti. (Getty)
Crystal Palace vaikutti vielä syyskauden loppupuolella varmalta putoajalta, kun joukkue pelasi huonosti lähinnä pelin ulkopuolisista asioista muistettavan valmentaja Ian Hollowayn johdolla. Marraskuussa Palace antoikin Hollowaylle potkut ja nimitti uudeksi päävalmentajaksi Stokesta tutun Tony Pulisin. Vielä marraskuussa tuskin kukaan uskalsi ennustaa sitä, että Stokessa lähes kaikki jalkapallon ystävät vihastuttanut Pulis johdattaa Palacen lopulta peräti yhdenneksitoista varsin viihdyttävällä jalkapallolla. Näin kuitenkin tapahtui ja Pulis valittiinkin kauden päätteeksi ansaitusti koko sarjan parhaaksi valmentajaksi.
Suorastaan erinomaisesti menneestä kaudesta huolimatta faktat ovat selvät. Palace ei kuulu taustojensa ja resurssiensa puolesta Valioliigaan. Joukkue pelaa pienellä stadionilla, eikä sillä ole varaa maksaa pelaajista isoja siirtosummia, palkoista puhumattakaan. Palace on kuitenkin maltillisesti vahvistanut joukkuettaan ilman suurempaa rahan tuhlausta. Frazier Campbell on varsinainen sarjajyrjä, joka tuskin tulee paukuttelemaan hurjia maalimääriä, mutta on silti luotettava sotaratsu Pulisin käytettäväksi. Brede Hangelandin viime kausi oli vaikea, kuten koko Fulhamilla, mutta niistä ajoista jolloin miestä yhdistettiin tosissaan Arsenalin riveihin ei ole kauaa. 33-vuotiaalla topparilla on vielä täydet edellytykset nousta Valioliigan eliittitopparien joukkoon. Pulisin suosima pelitapa sopii hyvin Hangelandille, sillä mies pääsee pelaamaan vahvuuksillaan, eikä todella syvälle valuvassa pelitavassa hänen hitautensa tule kovin selkeästi esille.
Pulis tuli Stokessa tunnetuksi sanalla sanoen antifutikseksi kuvailtavasta pelitavasta. Joukkue ei juurikaan harrastanut pelillisiä hienouksia tai pallonhallintajalkapalloa, mutta pelitapa tuotti silti Stoken resursseihin nähden hienoa tulosta useamman vuoden ajan. Pulisin Palace pohjaa pelinsä samoihin ominaisuuksiin, mutta ainakin viime kaudella joukkue pelasi huomattavasti viihdyttävämpää jalkapalloa, jossa pallo pysyi maassa. Joukkueen todellinen vahvuus oli silti erikoistilanteet, joista Palace iski monen monituista maalia. Samaan aikaan erikoistilannepuolustus toimi mainiosti, sillä Palacen verkkoon ei juuri tehty kulma- tai vapaapotkumaaleja. Palacen suurin vahvuus on kotipelit, sillä Selhurst Park on Valioliigan ylivoimaisesti tunnelmallisin kotistadion. Palacella on selkeästi Englannin manner-eurooppalaisin kannattajaporukka, joka pitää ääntä ja tekee komeita koreografioita. Kannattajat tuskin pääsevät juhlimaan tulevalla kaudella samanlaista sijoitusta kuin viime kaudella, mutta Palace ei ole myöskään suurimpia suosikkeja vaihtamaan sarjaporrasta alemmas. Mikään valtava yllätys puotaminen ei olisi, mutta luotamme Pulisiin kuin vuoreen.
Tärkein pelaaja: Mile Jedinak
Jo yli 100 ottelua Palacen keskikentällä tahkonnut Australian maajoukkueen vakiokasvo osoitti viime kaudella pärjäävänsä hienosti myös Valioliigan tahdissa. Puolustavan keskikenttäpelaajan tontilla viihtyvä Jedinak ei kerää suuria otsikoita, mutta on oikein ajoitettujen taklaustensa ansiosta joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Jedinakilta on turha odottaa mitään Andrea Pirlomaisia syöttöjä, mutta mistään puujalasta ei silti ole kyse.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Arvioimme Valioliigasijoitukset ennen tietoa Tony Pulisin eroamisesta. Pulis kyllästyi siihen, ettei seurajohto ollut valmis venyttämään kukkaronnyörejään ja hankkimaan hänen haluamiaan vahvistuksia. Valmentajan vaihtaminen kaksi päivää ennen Valioliigakauden alkua on suuri riski ja ilman Pulisia Palace tulee todennäköisesti valumaan sarjataulukossa ennakoimaamme sijoitusta alemmas. Omissa papereissani Palace on tällä hetkellä putoajaehdokas numero yksi.
Keskeisimmät siirrot
Sisään: Fraizer Campbell (Cardiff), Brede Hangeland (Fulham), Chris Kettings (Blackpool), Martin Kelly (Liverpool)
Ulos: Kagisho Dikgacoi (Cardiff City), José Campaña (Sampdoria)
17. West Ham (13.)
Liigan ainoan suomalaisen, Jussi Jääskeläisen, peliaika tulee olemaan kortilla. (Getty)
West Ham on seura, jonka DNA:n on määritelty hyökkäävä jalkapallo. West Hamin valmentajana toimii nyt neljättä kautta Sam Allardyce, joka tieteellisten metodien käytöstä huolimatta ei kuulu jalkapallon modernimpien aaltojen päällä ratsastaviin valmentajiin. West Hamin kannattajat ovat suhtautuneet Big Samin West Hamiin varsin maltillisesti, vaikka joukkue pelaakin pääsääntöisesti hirveää jalkapalloa, eikä tuloksetkaan viime kausina ole varsinaisesti vakuuttaneet. Jostain syystä Big Sam kuuluu vielä maailman parhaiden palkattujen valmentajien joukkoon, vaikka viimeisen kymmenen vuoden näytöt eivät siihen oikeuttaisikaan.
Tänä kesänä Big Sam on osittain seurajohdon pyynnöstä pyrkinyt päivittämään jalkapallofilosofiaansa entistä hyökkäävämpään suuntaan. Jokainen teistä voi kuvitella, miltä joukkueen peli näyttää, kun valmentaja pakotetaan seurajohdon toimesta pois omalta mukavuusalueeltaan. West Hamin pre-seasonia onkin leimannut todellinen kaaos niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella. Puhtaasti materiaalin puolesta West Ham kuuluisi turvallisesti keskikastiin, mutta näin kauden alla ilmassa on todella suuria kysymysmerkkejä. Allardycen luottomies Andy Carroll, jonka vahvuuksien ympärille West Ham on rakennettu, loukkasi jälleen itseään ja on poissa useamman kuukauden ajan. Kärkeen hankittu MM-kisoissa loistanut Enner Valencia on erinomainen pelaaja, mutta hänen on vaikea nähdä loistavan Big Samin peluuttamassa jalkapallossa.
Ensi kauden West Ham on kuin tikittävä aikapommi. Joukkueessa on monta ongelmapelaajan maineessa olevaa pelaajaa ja homman lähtiessä luisumaan pieleen, voi kurssia olla vaikea kääntää. Ravel Morrison on surullinen esimerkki englantilaisesta pelaajasta, joka sai liian paljon liian nopeasti. Manchester Unitedissa miehen piti olla tuleva supertähti, mutta Sir Alex Ferguson kyllästyi nopeasti miehen asennevammaan ja sekoiluihin kentän ulkopuolella. West Hamissa Big Sam on ollut kärsivällinen miehen kanssa, mutta lapsen aivokapasiteetin omaava Morrison on kiittänyt luottamuksesta perseilemällä kentän ulkopuolella kahta kauheammin. Kesällä mies pidätettiin hänen pahoinpideltyään oma tyttöystävänsä ja miehen tulevaisuus West Hamissa on jälleen kerran suuri kysymysmerkki. Puhtaasti lahjakkuutensa ja taitonsa puolesta Morrisonin kuuluisi pelata Englannin maajoukkueen avauksessa, mutta potentiaalin mahdollistamasta tasosta on viime vuosina nähty vain välähdyksiä. Morrison aloitti viime kauden vahvasti, mutta Allardyce kyllästyi tammikuussa miehen pelleilyihin ja lähetti hänet loppukaudeksi QPR:n riveihin. Morrison on edelleen vasta 21-vuotias, mutta toistaiseksi hänen kentän ulkopuoliset ”näytöt” ovat huomattavasti kovemmat kuin esitykset kentällä.
Aivan oma tarinansa on Argentiinan liigan Velezistä siirtynyt Mauro Zarate, joka taisteli viime kaudella sarjansa maalikuninkuudesta. Zarate on superlahjakas kaveri, jonka läpimurron Euroopassa ovat estäneet diivan maine ja omalle mukavuusalueellen jämähtäminen. Mies oli Lazion kannattajien suursuosikki, mutta ajautui lopulta koirankoppiin laiskan harjoitusmotivaationsa vuoksi. Mies viihtyi enemmän Rooman yöelämässä kuin Lazion harjoituskeskuksessa, eikä mies lopulta suostunut siirtymään mihinkään muualle rahakkaan sopimuksensa vuoksi. Jos Zarate pelaa parhaimmalla tasollaan, tekee hän reilusti yli 15 maalia Valioliigassa. Myös Zarate on pelaaja, jonka on vaikea nähdä soveltuvat ainakaan täydellisesti Allardycen suosimaan jalkapalloon.
Tärkein pelaaja: Winston Reid
Uuden-Seelannin maajoukkuetoppari siirtyi aikoinaan Tanskan liigasta West Hamiin hänen tasoonsa nähden äärettömän pienellä siirtosummalla. Reidiä on tammikuusta lähtien huhuilti ties mihin West Hamia suurempaan seuraan, mutta ainakin toistaiseksi mies on vielä mukana West Hamin pelaajaluettelossa. Isokokoinen Reid on täydellinen topparityyppi, vahva ilmassa, mutta myös todella nopea. Mikään varsinainen peliä avaava toppari ei ole kyseessä, mutta perussyöttötyöskentely mieheltä kuitenkin onnistuu.
Todennäköinen kokoonpano
Uhkakuvat
Tässä vaiheesssa on todettava, että en kadehdi lainkaan Big Samin ensi kauden urakkaa. Joukkueessa on laatua, mutta myös aivan liikaa puhdasta hulluutta. Kannattajat ovat kyllästyneet miehen suosimaan jalkapalloon ja mies on pakotettu peluuttamaan joukkuetta muulla kuin haluamallaan tavalla. Tämä kokonaisuus on todella vaarallinen yhdistelmä, ja West Hamin kaudesta on helppo veikata tulevan äärimmäisen vaikea. Viihdykettä varmasti riittää kentän ulkopuolisista seikkailuista, mutta seuran intohimoisten kannattajien kannattaa varautua äärimmäisen pitkään ja raskaaseen kauteen. Uskomme, että West Ham on liian laadukas porukka pudotakseen, mutta joukkue joutuu tekemään täyden päivätyön välttääkseen divarireissun kauden päätteeksi.
Keskeisimmät siirrot
Sisään: Enner Valencia (Pachuga), Cheikhou Kouyaté (Anderlecht), Carl Jenkinson (Arsenal), Aaron Cresswell (Ipswich), Mauro Zárate (Velez Sarsfield), Diego Poyet (Charlton)
Ulos: Jack Collison, Joe Cole (Aston Villa), Matt Taylor (Burnley), Alou Diarra, Pablo Armero, Marco Borriello, Antonio Nocerino
Lähde kanssamme kauden aikana seuraamaan Valioliigamatseja paikan päälle. Liittymällä Faneille.comin Fantasiavalioliigakimppaan sinulla on mahdollisuus olla yksi 38 voittajastamme. Tarkemmat ohjeet ja säännöt löytyvät täältä.