Pekka Sihvola Saksassa 3. bundesligan testeissä (All Over Press)
Sain yhteyden jalkapalloilija Pekka Sihvolaan juuri ennen maajoukkueen leiriä. Mies valittiin Omaniin maajoukkueen matkaan, joka huipentui 29-vuotiaan A-maajoukkuedebyyttiin. Tapasin Peken ensimmäisen kerran vuosikymmen sitten, silloisen FC Jokereiden kauden päätösristeilyllä. Silloin vielä nuorina hämmästeltiin kun Petri ”Kossu” Helin vei leidejä tanssilattialla. Siitä on nyt hetki vierähtänyt ja paljon on kerennyt ajan saatossa tapahtumaan. Tässä nuoren futaajan kasvutarina juniorista 29-vuotiaaksi maajoukkueen ensikertalaiseksi. Matkaan mahtuu tarinaa aurinkoisesta Chilestä, loukkaantumisista ja myös Saksan alemmista sarjoista.
Annetaan nyt kynä Pekka Sihvolalle ja annetaan miehen kertoa tarinansa:
Oon siis Hongan kasvatti ja siirryin A-junnuihin HJK:hon kun Hongalla ei oikein ollut kilpailukykyistä A-junnujengiä. Siellä meni muutama vuosi ja sitten sain tarjouksen Jokereista. Tein kolmen vuoden lapun, joista ensimmäisenä vuotena kävin lukion loppuun sekä menin kesällä inttiin. Pääsin myös pelaamaan parissa pelissä, mutta läpimurto jäi tekemättä. Seuraava talvi oli sitten vähän haastava kun Jokereiden tilanne oli mikä oli. Sitten keväällä joukkue ajettiin lopulta alas ja sen tilalle perustettiin Klubi 04. Mulla ei hirveästi ollut näyttöjä edelliseltä vuodelta kun olin intissä, joten lopulta paras ratkaisu oli jäädä Klubi 04:ään. Se kausi meni sitten ihan mukavasti, maaleja taisi tulla 18.
Pallo pysyy hallussa vaikka maisemat vaihtuvat
Ton kauden jälkeen lähdettiin tosiaan Panu Aution kanssa Chileen, Hongan nykyisen huoltajan Boris Wistuban kontaktien avulla (Toim. huom, Panu pelaa nykyään ammatikseen futsalia Pietarilaisessa FC Politechissä). Siellä tarkoituksena oli mennä heti aluksi La Serenan pääsarjajoukkueeseen, mutta siinä kohtaa kontaktit petti sen verran, että päädyttiin treenaamaan Magallanes –joukkueeseen. Joukkue pelasi toiseksi ylimmällä sarjatasolla Santiagossa. Treenattiin joitain viikkoja siellä joulutaukoon asti, jolloin ne tarjosi sopimuksia. Päätettiin kuitenkin, että halutaan tsekata se La Serena-vaihtoehto. Lopulta kun päästiin La Serenan treeneihin niin meille selvisi, että kontaktit oli tosiaan pettänyt. Niillä oli jo täytetty kaikki kolme ulkomaalaispelaajapaikkaa eikä ne millään tavalla odottaneet meitä. Ne oli myös aloittaneet treenaamisen jo viikko meille ilmoitettua aikaisemmin. Harjoiteltiin kuitenkin viikko joukkueen mukana ja pelatiin yksi peli. Päätettiin kuitenkin jo hyvissä ajoin palata takaisin Santiagoon ja Magallanesiin. Kun tultiin takaisin niin seurassa oli tapahtunut joulutauon aikana melkoinen myllerrys. Seuran presidentti oli päättänyt vaihtaa strategiaa, satsata oikein tosissaan, ja palkkasi ensi alkuun pari vanhaa maajoukkuejyrää. Treeneissä rupesi käymään jos jonkin näköistä testiäijää joka puolelta. Aika nopeasti tammikuussa mekin päätettiin, että ehkä olisi kuitenkin paras palata Suomeen, hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Tultiin lopulta maaliskuussa, jolloin oltiin oltu yhteensä neljä ja puoli kuukautta reissussa. Reissu oli kokonaisuutena aivan huikea kokemus. Opittiin kieli suhteellisen hyvin, tutustuttiin latinokulttuuriin ja opittiin täysin toisenlaista jalkapalloa.
Pekka ja Panu Chilessä
Suomeen palattua arvoin stadin Ykkösen jengien välillä (Viikkarit, Atlantis ja PK-35) ja päädyin PK:hon. Siellä meni kausi, jonka jälkeen sain tarjouksen kasvattajaseuraan Honkaan. Hongassa pääsin todella hyvään valmennukseen ja varmasti kehityin edelleen aika paljon. Harmi, että en vaan missään vaiheessa oikein saanut näyttöpaikkaa, vaikka harjoituspeleissä ja Suomen Cupissa olin joukkueen tehokkain pelaaja peliaikaan nähden. Käväisin kesällä myös Hämeenlinnassa näytillä muutaman muun pelaajan kanssa. Se keikka meni hyvin, neljä peliä ja viisi maalia. Hämeenlinna olisi tietysti halunnut, että olisin ollut siellä myös loppukauden, niin kuin muut lainapelaajat ketkä sinne meni, mutta Honka halusi mut takaisin ja lupasi vastuuta. Sitä ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut. Mun sopimus loppui lokakuussa, mutta jatkoin sitä vuoden vaihteeseen ja treenasin Hongassa siis vielä sen syksyn. Lopulta katsoin, että kehityksen kannalta pitää päästä säännöllisesti pelaamaan ja tein Hämeenlinnan kanssa diilin seuraavasta kaudesta.
Ensimmäinen vuosi Hämeenlinnassa meni pitkälti loukkaantumisten kourissa. Kävin vuoden sisään kolmessa polvileikkauksessa, mutta pelasin kuitenkin puolet kauden peleistä ja tulihan niitä onnistumisiakin. Seuraava vuosi (2008) meni paremmin ja Viikingit halusi hankkia mut loppukaudeksi. Viikingeissäkin tuli maaleja, mutta kausi päättyi lopulta pettymykseen nousukarsinnoissa. Seuraavaksi vuodeksi takaisin Hämeenlinnaan, josta tuli sitten lopulta aika menestyksekäs.
Kauden jälkeen sain muutaman tarjouksen eri liigajoukkueista, mutta itseäni houkutti eniten FC Lahti, jossa olisi mahdollisuus pelata Rafaelin ja mahdollisesti myös Litmasen kanssa. Kausi alkoi suhteellisen hyvin. Sain itsekin ensimmäisen liigamaalin tehtyä. Sitten koko joukkueen pelaaminen sakkasi pahasti ja tiputtiin taulukon pohjalle. Itsekään en saanut enää onnistumisia. Litmasen, Rafaelin ja mun samanaikainen kentälläpitäminen asetti myös omat haasteet, koska ollaan kaikki keskisektorin pelaajia. Loppukaudesta sattui sitten vielä niin, että Lahdella oli haastavat ajat taloudellisesti ja he yrittivät lainata pelaajiaan muualle. Olin ilmeisesti ainoa, jonka joku (FC Hämeenlinna) oli valmis vuokraamaan, joten Lahti halusi minun lähtevän lainalle sinne. En kuitenkaan itse olisi mielelläni sinne mennyt, vaan mielummin olisin jäänyt taistelemaan sarjapaikasta. Olinhan kuitenkin pelannut säännöllisesti. Hämeenlinnan ollessa farmijoukkue, ja sopimusteknisitä syistä minulle ei kuitenkaan jäänyt vaihtoehtoja, joten pelasin siis Hämeenlinnassa loppukauden. Keikka meni sinänsä hyvin, tein aika paljon maaleja ja Hämeenlinna säilytti sarjapaikkansa.
FC Lahti tippui siis Ykköseen syksyllä. Neuvottelin heidän kanssa pitkään jatkosta ja olin jo lähellä tehdä sopimuksen. Lopulta sain kuitenkin Hakalta tarjouksen ja kunnianhimo näyttää liigassa sai mut valitsemaan valkeakoskelaiset. Kausi meni suht hyvin. Sain muistaakseni eniten vastuuta joukkueesta ja maalejakin tuli jonkin verran. Neuvottelin seuran kanssa jo suhteellisen aikaisin jatkosta, mutta syksyllä Oka Huttusen lähdettyä Vaasaan sopimusneuvottelut hidastuivat oleellisesti. Tilanne venyi ja venyi ja lopulta en saanut enää konkreettista tarjousta. Kun MYPA osoitti tämän jälkeen kiinnostuksensa, oli siihen helppo tarttua. Sieltä tunsin Korkeakunnaksen Viikinkien ajoilta ja monta pelaajaakin. Muutama vuosi on nyt tullut pelattua Myllykoskella ja hyvin olen viihtynyt.
Sihvolaa pääsee seuraamaan Saviniemen jalkapallostadionilla, kunhan lumet sulaa
Matkan varrella olen käynyt muutaman kerran ulkomailla antamassa näyttöjä. Viime syksynä olin ensin Saksassa. Mulle kerrottiin, että seura(t) 3. bundesliigasta (FC Saarbrucken) ovat skoutanneet mut valmiiksi ja haluavat vaan nähdä muutaman päivän että oon kondiksessa ja pysyn messissä. Ensimmäisenä päivänä menin yhteen Regional-liigajoukkueeseen treeneihin ihan vaan että saisin tuntumaa ennen kuin meen tutustumaan niihin 3. bundesliigajoukkueisiin. Ne tarjosikin saman tien sopimusta, mutta se ei ollut sitä mitä hain. No sitten kun lopulta päästiin Saarbruckeniin katsomaan niiden peliä, niin eihän siellä kukaan ollut kuullutkaan musta, eikä niillä ollut budjetissa tilaa eikä mitään tarkoitusta hankkia uusia pelaajia. Sattumoisin vielä toinen mun pelipaikan pelaaja teki siinä pelissä 3+1 ja toinen 1+3. Eli taas kontaktit oli pettänyt aika pahasti. Olin tietysti aika pettynyt ja valmis lähtemään himaan. Mulla oli kuitenkin vielä viikko aikaa, joten päätin mennä treenaamaan toisen Regional-liigajoukkueen (Wuppertal) kanssa. Seura on todella iso, täysammattilaisjoukkue ja pelannut usein paljon korkeammalla tasolla. Se uutisoitiin testileiriksi, jotta mun läsnäololle saatiin perustelu. Sitä se ei kuitenkaan missään vaiheessa mun osalta ollut.
Tammikuussa sain sitten uuden kutsun, tällä kertaa 3. bundesliigan joukkueesta Rot-Weiss Erfurt. Sillä reissulla oltiin asiallisesti vastassa ja meikäläisestä tietoisia. Kuitenkin seuraavana päivänä mun saapumisesta seura sai uuden urheilutoimenjohtajan, jonka vastuulle tuli joukkueen rakentaminen. Ja tämä uusi johtaja ei ollut tietenkään millään tavalla tietoinen musta. Testijakso meni ihan ok, valmentaja antoi positiivista palautetta, mutta jälleen kerran joukkueella ei ollut tarkoitus uuden utj:n johdolla hankkia ketään pelaajia tammikuussa.
Treeniä Saksan maalla
Näiden kokemusten jälkeen oon tullut vähän paksunahkaisemmaksi testileirien suhteen. Oon nytkin syksyllä saanut jos jonkin näköistä yhteydenottoa, mutta nyt oon vähän tietoisempi mihin kannattaa tarttua ja mihin ei.
Treenaamisella mä nyt tähän pisteeseen oon päätynyt. Olen aina tehnyt pikkujunnusta asti omasta tahdosta ja todella määrätietoisesti hommia. Kukaan ei ole mua koskaan siihen pakottanut, vaan se on ollut oma halu päästä huipulle. Se, että läpimurto on tapahtunut vähän myöhemmin, kertoo omasta mielestäni aika paljon sitkeydestä. Aika moni olisi jo heittänyt hanskat tiskiin jo vähän aikaisemmin.
Kaiken nähdyn vaivan korot realisoituivat, kun viikko sitten kutsu kävi maajoukkueeseen. Ensiksi tosiaan tuli kutsu ja sitten itse leiri, joka huipentui ensimmäiseen A-maaotteluun. Se merkitsi mulle todella paljon. Tuli sellainen fiilis, että on tehnyt asioita oikein ja sai palkinnon hyvin tehdystä työstä. Fiilis oli koko reissun ihan katossa. Pääsi treenaamaan hyvien jätkien kanssa ja antamaan näyttöjä Mixulle. Tietysti sitä nälkä kasvaa syödessä, eli heti kutsun saatuaan rupesi jo miettimään, että olisi kiva päästä pelaamaan siinä pelissä. No nyt sitä miettii, että olisi todella hienoa pysyä ringissä. Se on varmasti haastavaa, mutta uskoisin että kuitenkin ihan mahdollista. Kovasti se vaatii duunia. Mutta niin kuin sanoit, maalintekijöistä on aina pulaa..
Itse peli Omanissa oli aika vaikea. Kenttä oli katastrofaalisessa kunnossa, eikä oikein missään vaiheessa saatu pelattua sellaista peliä mihin pyrittiin. Oman oli myös erittäin terävä ja taitava joukkue, joten peli meni vaikeaksi. Itsekään en hirveästi päässyt palloille hyökkäyssuuntaan mentäessä vaan lähinnä joutui keskittymään puolustamiseen. Hyvä, että pidettiin kuitenkin nolla omissa ja pääasia, että nyt on debyytti tehty.
Saisiko lopuksi vielä kommenttia sinut tunnetuksi tehneestä Youtube-klassikosta?
Joo, pilkun suosio lähti hyvin lapasesta. Se on ekalla otolla otettu ja tosiaan en näe siinä mitään. Se nousi aika vahvasti julkisuuteen ja levisi aika laajalle. Noin puolivahingossahan ne hitit yleensä syntyy…
Faneille terveisiä, että koittakaa jaksaa Suomen pitkä talvi ja tulkaa lievittämään futiskuumetta liigacup-peleihin! Ja ei siihen liigankaan alkamiseen ole enää kuin pari hassua kuukautta.
Pekka ”Peke” Sihvola
Vuodet Seura O (M)
2003 Jokerit 4 (0)
2003 → HyPS (laina) 2 (0)
2004 Klubi 04 23 (18)
2005 PK-35 24 (5)
2006 Honka 5 (0)
2006 →Hämeenlinna (laina) 4 (5)
2007–2009 Hämeenlinna 55 (32)
2008 → Viikingit (laina) 7 (4)
2010 Lahti 17 (2)
2010 → Hämeenlinna (laina 7 (5)
2011 Haka 33 (9)
2012– MYPA 60 (26)
Maajoukkue
Suomi U19 7 (5)
2014– Suomi 1 (0)