FC Honka on vuotta 2010 lukuun ottamatta aloittanut kauden koko liigahistoriansa ajan tuloksellisesti vaisusti ja parantanut peliesityksiään jatkuvasti ollen kauden loppupuoliskolla kovassa kunnossa. Kauden 2014 se on puolestaan aloittanut tuloksellisesti kelvollisesti. Honka on kasannut kuudesta ensimmäisestä ottelusta kahdeksan pistettä.
Mennyt talvi oli seurassa erittäin turbulenttinen. Mika Lehkosuo sai lähteä kovat syytökset niskassaan helmikuun alussa, ja seuraavan parin viikon aikana koko Lehkosuon valmennustiimi poistui perässä yksi kerrallaan. Lehkosuon tilalle Honka palkkasi pelaajalegenda Shefki Kuqin, jolle pesti on koko valmennusuran ensimmäinen.
Kuqin kokemattomuus on näkynyt alkukaudesta siten, että joukkueen pelaaminen on ollut ailahtelevaa ja sekavaa. Maaliero 11-10 kuuden pelin jälkeen kertoo myös tästä. Hyökkäyspelistä on haastavaa löytää loogista rakennetta, ja puolustettaessa joukkue on kaikkea muuta kuin yhtenäinen.
Pitkää selustaan
FC Hongan hyökkäyspeli on tällä hetkellä hyvin pelkistettyä. Käytännössä ajatuksena on toimittaa pallo pitkällä potkulla keskushyökkääjä Roni Porokaralle, joka pyrkii hakeutumaan vastustajan toppareiden selustaan.
Sunnuntaisessa, 1-1 -tasapeliin päättyneessä, Jaro-ottelussa joukkue pyrki avaamaan maalipotkut lyhyellä siten, että topparipari Lum Rexhepi – Shakjir Redjepi levitti itsensä laidoille, ja Mehmet Hetemaj laskeutui keskikentältä heidän väliinsä. Jos maalivahti Daniel Kollar onnistui jollekin heistä pallon pelaamaan, alkoivat ongelmat. Pelaajille ei ollut selvää, miten peliä tulisi sen jälkeen jatkaa. Milloin kierrättää palloa poikittain ja milloin mennä eteenpäin? Milloin edetä keskisektoria ja milloin laitoja pitkin? Milloin edetä murtautuen linja kerrallaan, milloin pelata kontrolloitu pidempi syöttö?
Tämä johti siihen, että lähes poikkeuksetta kolmikko syötteli palloa keskenään vailla selkeää päämäärää, ja sen jälkeen joku heistä toimitti pallon kohti Porokaraa. Kun Jaro piti ensimmäisen prässilinjansa varsin ylhäällä, Honka joutui heittämään pitkän syötön kaukaa omalta kenttäpuoliskolta, jolloin se ei lentänyt Jaro-pakan selustaan, ja Porokara joutui ilmataisteluun kahden topparin kanssa. Kun vielä Jaron kenttätasapaino oli kunnossa, niin lähes kaikki Hongan hitaina lähteneet hyökkäykset olivat helposti Jaron estettävissä.
Lisäksi kun pallot kohti Porokaraa lähtivät niin kaukaa ja omalle joukkueelle ennalta arvaamattomasti, Hongan laitapakit eivät ehtineet juuri lainkaan tukemaan hyökkäyksiä. Oikea-aikaisia laitapakin nousuja tuli ottelussa tasan kaksi kappaletta, molemmat Dani Hatakan toimesta. Hän laittoi kummallakin kerralla oikea-aikaisen keskityksen Jaron puolustuslinjan ja maalivahdin väliin. Ensimmäisestä ovelasti keskitystilanteissa läpi ottelun liikkunut Roni Porokara pisti pallon oikealla jalalla Jaron maaliin ja jälkimmäisestä hän puski ylärimaan.
Pelinrakenteluongelmien vastapainoksi Honka on koko alkukauden ollut todella vaarallinen positiivisissa transitioissa. Se jätti Jaro-pelissä jatkuvasti jopa hieman tyhmänrohkeasti Porokaran, kymppipaikalla pelanneen britin Josh Pritchardin sekä toisen laitalinkeistä kyttäämään nopeita vastaiskuja. Jaro jätti kuitenkin viisaasti tarpeeksi miehiä pallon alapuolelle, joten kovin monta ylivoimahyökkäystä ei sunnuntaina syntynyt. Näistä Honka tullee kuitenkin rokottamaan vastustajiaan kauden mittaan vielä lukuisia kertoja.
Huonosti organisoitua puolustuspeliä
Nopeiden transitioiden kyttääminen on Hongalle mahdollisuuden lisäksi iso uhka. Parin viikon takaisessa HJK-pelissä Klubin 2-2 tasoitus syntyi, kun laidalla pelannut Alex Brister jätti laitapakki Veli Lammen nousun seuraamatta. Henri Aalto joutui 2-1 -tilanteeseen, Lampi pääsi keskittämään, ja Nikolai Alho puski pallon maaliin. Jaro-pelissä Nnaemeka Anyamele aiheutti Aallolle vastaavan tilanteen. Tällä kertaa pallo kolahti espoolaisten onneksi maalitolppaan.
Hongalle on tehty jo 10 maalia kuudessa ottelussa. Valmentaja Kuqi on manannut otteluiden jälkeen lapsellisia henkilökohtaisia virheitä. Näitä maaleja tulee jatkossakin, jos joukkueen puolustuspeliä ei organisoida paremmin. Joukkueen toiminta tulisi aina nähdä kollektiivisena koko joukkueen tai pienempien yksiköiden, ei erillisten yksilöiden toimintana. Tällöin ei ole olemassa mitään henkilökohtaisia virheitä. Esimerkiksi Hongan puolustuslinja reagoi tällä hetkellä tilanteisiin yksilöinä, eikä kollektiivisesti koko linjana toisiaan tukien. He saattavat lukea koska tahansa saman tilanteen eri tavalla, jolloin riskeinä ovat itsensä ulospelaaminen ja isot aukot puolustuslinjassa, kun tuki ei olekaan siellä missä pitäisi. Virheitä tulee jalkapallo-ottelussa jatkuvasti. Jos joku tekee virheen, muut tukevat ja paikkaavat. Jos tukea ei tule, ongelma ei ole yksilön vaan koko linjan huonossa toiminnassa.
Alkukauden ongelma on ollut myös, että keskikenttä puolustaa usein voimakkaasti eteenpäin, vaikka pallolliseen pelaajaan ei kohdistuisi prässiä. Puolustuslinja on sinänsä täysin järkevästi haluton nostamaan tällaisessa tilanteessa ylöspäin ja jättämään valtavaa tilaa selustaansa. Tällöin täysin suojattomaksi jää kuitenkin puolustuslinjan edessä oleva ns. kymppialue, jota esim. Inter käytti säälimättömästi hyväkseen päästen jatkuvasti kuljettamaan palloa kentän keskeltä kohti Hongan puolustuslinjaa.
Pelaajien kehittäjästä käytettyjen autojen kauppiaaseen
Surullisinta Hongan urheilullisessa tilanteessa on tällä hetkellä se, että seurassa Lehkosuon aikana vallinnut pitkäjänteinen pelaajakehitysfilosofia on vaihtunut Harry Redknappin tyyppiseen pelaajasirkukseen. Hongan materiaali on kieltämättä ohut, mutta mihin tarvitaan esimerkiksi hidasta, kankeaa ja pallollisesti rajoittunutta Redjepiä? Penkillä istuvat nuorten maajoukkuepelaajat Sauli Väisänen ja Tommi Saarinen, ja U21-toppari Dani Hatakka joutuu pelaamaan laitapuolustajana. Redjepi saattaa olla ikävuosiltaan edellä mainittuja vanhempi, mutta mikään pelillinen johtohahmo hän ei todellakaan ole. Brister ja Pritchard ovat pelaajina kelvollisia, mutta tällä hetkellä he vievät peliaikaa lupaavilta Antti Mäkijärveltä ja Youness Rahimilta. Voidaan perustellusti kysyä, mitä lisäarvoa nämä pelaajat joukkueeseen tuovat? Ero viimevuotisiin hankintoihin Abdoulaye Meiteen, Ruben Palazuelokseen ja Gideon Baahiin on huikea. Kaiken lisäksi brittien ja Hetemajn lainasopimukset eivät kata koko kautta.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Shefki Kuqista voi kehittyä vielä vaikka kuinka hyvä valmentaja. Mixu Paatelainen on tästä mainio esimerkki. TPS:ssä todella naiivia ja alkukantaista jalkapalloa peluuttanut valmentaja on käytännössä eri mies kuin nykyään Huuhkajia luotsaava Paatelainen. Kuqilla on huikea työmoraali ja vahva karisma miesjoukon johtamiseen. Hänen taktinen kyvykkyytensä on kuitenkin tällä hetkellä niin rajoittunut, että vielä ei voida hyvällä tahdollakaan puhua huippuvalmentajasta. Pelaajien kehittymistä ja kehittämistä ei voi myöskään yhdistää Kuqin kanssa samaan lauseeseen. Puheet Hongan harjoituskentällä ja taktiikkapalavereissa esimerkiksi peliasennosta, vastustajan liikuttamisesta, kymppialueen hyväksikäytöstä ja in-out -syötöistä ovat vaihtuneet yleiseen höpinään temposta, yrittämisestä, asenteesta, puheesta ja tahdosta. Esimerkiksi asenteen ja tahdon merkitystä ei sovi missään nimessä väheksyä. Jalkapallossa on kuitenkin kyse paljon muustakin, päinvastoin kuin Kuqi tappiollisen MYPA-ottelun jälkeen väitti. Tämä on ensimmäinen asia, joka miehen tulee ymmärtää, ennen kuin kehittyminen huippuvalmentajaksi voi alkaa.
Kuqista ei tämän kauden aikana ole Hongan pelillisten ongelmien korjaajaksi. Edellä mainitut asiat eivät parane sillä, että pelaajat vain yrittävät kovempaa tai puhuvat enemmän, kuten Kuqi on vaatinut. Hänen pitäisi yksityiskohtaisesti kertoa, miten haluaa joukkueensa missäkin tilanteessa pelaavan ja sen jälkeen vielä päivittäin harjoituttaa joukkuettaan niin, että pelitapa toteutuu kentällä. Se on valmentajan ensisijainen tehtävä. Eikä Kuqi siihen pysty, ainakaan vielä.
Honka matkustaa seuraavaksi Seinäjoen Keskuskentälle. Veikkausliiga: SJK-Honka torstaina 8.5.2014 klo 18.30.