Seriffillä on vielä paljon puuhaa ennen Hongan menestystä (Faneille.com)
FC Honka on Veikkausliigakauden alla ollut otsikoissa, mutta pääsääntöisesti pelkästään ns. vääristä asioista. Seuran talousvaikeudet, taustojen vaihtuminen ja ennen kaikkea ohentuminen sekä päällimmäisenä pitkäaikaisen päävalmentajan Mika Lehkosuon erottaminen vain pari kuukautta ennen liigakauden alkua eivät voi olla näkymättä.
Honka on kauteen lähdettäessä kenties Veikkausliigan suurin kysymysmerkki. Laatupelaajia lähti, joukkue on kaikkineen erittäin nuori ja päävalmentajan tehtäviin astunut Shefki Kuqi täysin kirjoittamaton kortti – valmentajana. Espoolaiset tarvitsevat päävalmentajansa näköistä asennetta selvittääkseen väistämättä edessä olevat karikot.
Honka todennäköisesti vahvistuu vielä kauden alkuvaiheessa päävalmentaja Kuqin suhteiden kautta, mutta mitään viime kauden tapaisia supertähtiä á la Gideon Baah espoolaiset tuskin kengännauhabudjetillaan onnistuvat hankkimaan.
Nuoruus takalinjojen leimaa-antava piirre
Hongan maalivahdit Walter Viitala ja Daniel Kollar ovat molemmat vähintäänkin lupaavia maalivahteja ja Antti Niemen valmennus takaa kaksikon olevan hyvässä opissa. Viitala teki viime kaudella nousua Veikkausliigamaalivahtien joukkoon, mutta on 22-vuotiaana vielä auttamatta jotain muuta kuin takalinjojen kokoava voima.
Nuoruus ja kokemattomuus vielä korostuu, kun maalivahtien edessä toppareina pelaavat todennäköisimmin kaksi kolmikosta Lum Rexhepi – Dani Hatakka – Sauli Väisänen. Samat sanat pätevät heihin kaikkiin: lupaavia, hyvinkin lupaavia pelaajia, mutta nousu puolustuksen johtajaksi saattaa olla kuitenkin vielä jokusen vuoden päässä. Kuka pitää takalinjat koossa?
Puolustuksen laidoilla Hongalla on sen sijaan heittää jopa vastuunkantajan mitat täyttävät pelaajat. Henri Aalto ja etenkin Ilari Äijälä sopivat lisäksi erinomaisesti Kuqin sisään ajamaan ajatukseen paineettoman puolen laitapuolustajan voimakkaasta nousemisesta, kun joukkueella on pallo. Äijälälle laiturin rooli on yhtä luonteva kuin puolustajan, joten jo kokeneempaan kaartiin lukeutuva pelimies voi olla yksi kauden tärkeimmistä pelaajista.
Hetemaj isossa roolissa
Mehmet Hetemaj tuli Regginasta ja Honka tulee loistamaan tai kaatumaan miehen ympärillä (Getty Images)
Kaikkien menetyksiensä keskellä Honka teki talvella myös yhden merkittävän hankinnan. Mehmet Hetemajn houkutteleminen keskikentälle oli seuralta loistava siirto, eikä vain pelillisesti, vaan myös esimerkkinä: Jos ”Mehun” kaltainen pelaaja saadaan riveihin, ei toivo voi olla kokonaan mennyttä. Toki Hetemaj on edelleen AlbinoLeffen kirjoilla ja tuli Honkaan lainapelaajaksi, mutta tärkeä pelaajaa Hongalle ja myös hyvä paikka Mehulle löytää sisäinen sankarinsa ja johtaa koko joukkue eteenpäin.
Hetemaj pelaa väkisinkin varsin puolustavassa roolissa ja tuo alakertaan myös johtajuutta. Hänellä on todella iso alue hallittavanaan, mutta hyvin sijoittuvana ja peliä lukevana pelaajana hän pystyy sen parhaimmillaan myös täyttämään. Hetemaj on samalla myös Hongan suurin riski. Jos hän on sivussa, aukko on mahdoton täyttää. Marcus Heimonen ja Armend Kabashi saavat hyvää oppia Hetemajn rinnalla, mutta soittavat vielä toistaiseksi toista viulua.
Konkareiden roolit?
Kuqi peluuttaa Honkaa luultavimmin 4-2-3-1 tai 4-4-1-1-ryhmityksessä ja laidoille tässä on tarjolla useampikin vaihtoehto. Nnaemeka Anyamele ja Kevin Mombilo ovat hiukan kokeneemman Antti Mäkijärven ohella ykkösvaihtoehtoja, mutta kuten moni muukin, vielä auttamattoman kokemattomia ja tämä näkyy väistämättä tasonheilahteluna. Mäkijärvi on kolmikosta selkeästi erityyppinen pelaaja: hän ei elä vauhdista, vaan ennemmin laukaisu- ja syöttötaidostaan. Pelaaminen tahtoo kuitenkin jäädä välillä kovin yksipuoliseksi.
Tässä ryhmityksessä kaksi kokenutta pelaajaa eli Jussi Vasara ja Roni Porokara miehittävät lähtökohtaisesti hyökkäyksen keskustan. Kumpikin sopeutuu rooliinsa, vaikka molemmat ovat enemmän perinteisiä laitureita. Porokara ei ole ”kuqimainen” kärki eikä Vasarakaan taustalta boksiin rynnivä karhumainen pelaaja, vaan molempien avut ovat muualla. Tämän johdosta pitkän pallon pelaaminen 16:n alueelle ei Hongalla toimi, vaan joukkueen on tultava vauhdilla ja laitojen kautta. Perinteisempi vaihtoehto hyökkäykseen olisi nuori Youness Rahimi, mutta kuten niin monen muun kohdalla, vastuu maalinteosta ei voi langeta yksin nuorelle pelaajalle.
Oikea ajatus, mutta riittääkö se?
Kuqi on alkukeväästä peluuttanut Honkaa aika lailla toisin kuin Lehkosuo, mutta sinänsä materiaaliin nähden pelissä on selkeä idea. Honka ei pyri avaamaan suoraan pystyyn, vaan ennemmin pitkällä ristipallolla tyhjään tilaan, jonne laitapuolustajat nousevat rohkeasti. Pallonmenetyksen jälkeen joukkue ei peruuttele, vaan luo vastustajalle painetta todella ylhäältä. Pelitapa on toimiessaan tehokas, mutta se on myös riskialtis ja ennen kaikkea äärettömän kuluttava.
Hongan avauskokoonpanossa on nuoruuden asettamia kysymysmerkkejä, mutta paras joukkue ei missään nimessä ole huono. Kovin paljon korvaajia penkiltä ei kuitenkaan löydy ja kokeneemman kaartin – Porokara, Vasara, Hetemaj, Äijälä, Aalto – korvaaminen on käytännössä mahdotonta.
Hongalla on vaarana, että siitä muodostuu joukkue, jolle jää turhan usein jossiteltavaa. Parhaimmillaan peli kulkee mainiosti, mutta paketti ei pysy koossa koko 90 minuuttia. Hyvistäkin hetkistä huolimatta tällainen yhtälö tuottaa yleensä pettymyksen lopputuloksen suhteen.
Shefki Kuqilla on iso urakka ja monella pelaajalla isot saappaat täytettävänään. Tällä kokoonpanolla, jolla Honka kauteen lähtee, liigapaikan säilyttäminen olisi jo tyydyttävä suoritus. Silti todennäköisempää sen menettäminen on ehkä sittenkin kabinettien puolella.