Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Jalkapallon Suomen Cupin finaali vuosimallia 2017 pelataan tulevana lauantaina, kun heikon kauden pelannut SJK isännöi omalla kotistadionillaan Veikkausliigaa ylivoimaisesti johtavaa HJK:ta. Joukkueet kohtasivat myös vuosi sitten Cupin finaalissa ja tuolloin SJK oli parempi rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Miten käy tänä vuonna? Faneille.comin toimittajat Kalle Tamminen ja Jaakko Tiira analysoivat ja pohtivat minkälaista finaalia meillä on lupa odottaa.
Vuoden 2017 Suomen Cupin finaali pelataan tulevana lauantaina, kun SJK isännöi HJK:ta Seinäjoen OmaSP Stadionilla. Palloliitto on viime vuosina uudistanut cuppia rajulla kädella. Minkälaisena näet Suomen Cupin nykytilan ja tulevaisuuden?
KT: Suomen Cupin pitäisi olla kotimaan toiseksi arvostetuin jalkapalloturnaus, mutta Palloliitto on viime vuosina tehnyt kaiken mahdollisen tuhotakseen tämän hienon turnauksen. Cupin taika ja hienous perustuu siihen, että periaatteessa mikä tahansa alasarjajoukkue voi päästä kohtaamaan maan suurimpia seuroja. Nykymuotoisessa Suomen Cupissa tämä ei ole mahdollista, mikä on johtanut siihen, että yhä useampi alasarjajoukkue jättää kustannussyistä cupin kokonaan välistä. Cupiin osallistuvien joukkueiden määrän räjähdysmäinen lasku muutaman vuoden aikana kertoo sen, että nykytila on jossain surkean ja ala-arvoisen välimaastossa. Cup-muotoisten kilpailujen suurena ystävänä toivon sieluni pohjalta, että Suomen Cup nousisi vielä joskus sen ansaitsemaan asemaan.
JT: Itse näen asian hiukan toisin. On totta, että alasarjajoukkueiden ainutlaatuiset saumat kohdata pääsarjajengejä jäävät nykysysteemillä haaveeksi, mutta juuri Veikkausliigaseurojen osalta turnaukseen on saatu järkeä. Aiemmilla kausilla cup hautautui sarjakauden alle, mutta nyt se on saanut pienehköä lisäpontta korvattuaan Liigacupin. On kuitenkin huomioitava, että 33 ottelun Veikkausliiga on äärimmäisen tiivistahtinen, eikä voimavaroja välttämättä kannata hukata Suomen cupin matseihin, joten nykysysteemi palvelee pääsarjajoukkueita huomattavasti paremmin. Tuntuu kuitenkin siltä, että kansalliset cup-turnaukset alkavat arvostuksensa puolesta ehtyä joka puolella ja turnauksiin todella herätään vasta viime metreillä. Esimerkiksi FA Cupissa, jopa Championship-seurat peluuttivat kakkosmiehiään, jotta nämä eivät väsyisi liiaksi tärkeitä sarjapelejä ajatellen.
Finaalin kotijoukkueen SJK:n kausi on ollut todellista vuoristorataa. Miten esimerkillisenä pidetystä seurasta on vuodessa tullut suomifutiksen epävirallinen vitsi numero yksi?
JT: Asiaa voinee kysyä Raimo Sarajärveltä. Omissa papereissani Simo Valakari oli sarjan paras luotsi, jonka potkut tuntuivat järjen vastaisilta. Myös joukkueen rakennus on mennyt pahasti vihkoon. Esimerkiksi Anatole Abang ja Chema Anton saapuivat aivan sarjakauden kynnyksellä. Heti startin jälkeen tuli Obed Malolo sekä Erfan Zeneli. Siirtoikkunan auettua heinäkuussa SJK on tuonut sisään viisi uutta ukkoa, joten joukkueessa piisaa pelaajia, jotka eivät ehtineet vetää preseasonia joukkueen mukana. SJK:n peli on pysynyt pitkälti siedettävällä tasolla Billy Ionsin ja Mehmet Hetemaj’n kaltaisten huippuyksilöiden ansiosta, mutta joukkueen epäonnistunut rakennus yhdistettynä valmentajasekoiluihin ovat yksinkertaisesti liian turbulentti yhtälö.
KT: SJK oli Simo Valakarin ajanjakson ajan stabiili seura. Seurapomo Raimo Sarajärvi takasi Valakarille työrauhan ja ex-maajoukkuepelaaja sai rakentaa joukkuettaan rauhassa haluamaansa suuntaan. Kaikki näyttikin menevän hyvin, kun SJK nousi ilman suurempia ongelmia alasarjoista Veikkausliigan mahtiseuraksi. Joku viisas mies totesi joskus, että ihmiset testataan toden teolla vasta ensimmäisten kriisin edessä. Ilmeisesti Sarajärvi menetti SJK:n menestyksen myötä täysin todellisuudentajunsa, sillä Valakarin yllättävät potkut ja siitä seurannut sekamelska on täydellinen vastakohta sille, mistä SJK tuli viime vuosina kuuluisaksi. Kuten Jaakko yllä totesi, on joukkueenrakennus epäonnistunut toista kautta putkeen ja SJK:lta tuntuu puuttuvan täysin seuran toimintaa ohjaava punainen lanka. Potentiaalia on vaikka mihin, sillä joukkueen materiaali on hyvä ja resurssit huippuluokkaa kotimaan sarjoihin.
HJK on marssimassa parin vuoden tauon jälkeen suvereeniin Suomen mestaruuteen. Tästä huolimatta Mika Lehkosuon asemasta ja tulevaisuudesta on käyty monenlaista keskustelua. Onko Bana oikea mies viemään HJK:n kohti tulevia taistoja?
KT: Olen parin viime vuoden aikana kiitellyt Mika Lehkosuota useaan otteeseen Veikkausliigan mielenkiintoiseksi tekemisestä, sillä HJK on ollut viime vuosina Suomen pahiten alisuorittanut joukkue. Totta puhuakseni Bana lienee yksi Suomen parhaista valmentajista ja ainakaan itse en heti keksi yhtään häntä parempaa kotimaista nimeä HJK:n peräsimeen. HJK:ssa resurssit ovat kunnossa, mutta seuran urheilupuolen johtaminen on jättänyt muuten paljon toivomisen varaa. Luotettavien huhujen perusteella HJK on myynyt pelaajia päävalmentajan selän takana ja seuralta puuttuu kokonaan urheilutoimenjohtaja, mikä on Klubin kokoluokan seuralle täysin käsittämätön asia. Lehkosuon on täsmävalmentajana erinomainen ja hänellä on myös hyvät meriitit nuorten pelaajien kehittämisessä, joten eiköhän hän luotsaa HJK:ta myös seuraavalla kaudella.
JT: Kyllä Lehkosuo on tällä kaudella osoittanut olevansa maan kärkiluotseja. Kuten kollega edellä totesi on Klubin johtaminen – kenties eurokiiman tuoman vauhtisokeuden myötä – epäonnistunut ja Töölössä on nähty jos jonkin näköisiä ”tusinaulkkareita”. Täksi kaudeksi Klubi teki varmempia hakuja ja se on näkynyt. Joukkue ei myöskään ole niin riippuvainen Atomu Tanakan preesensistä, jonka loukkaantuminen ajoi Klubin viime syksyn syöksykierteeseen. Ylivoimaisella materiaalilla operoiva Lehkosuo on vihdoin ymmärtänyt aktivoittaa Klubin pelaamista ja joukkue on prässännyt selkeästi aiempia kausia ylempää. Eiköhän Banan jatkon pitäisi tämän kauden jälkeen olla selviö.
Vuosi sitten SJK juhli Simo Valakarin johdolla. Miten käy tänä vuonna? Kuva: AOP
Minkälaista finaalia odotat pelillisesti?
JT: Tein pitkään pohdinnassa olleen futisekskursion Seinäjoelle edellisen kerran kun kyseiset joukkueet kohtasivat. Silloin tuloksena oli todellinen teurastus Klubin voitettua peräti 0–6. Ihan koko totuutta tulostaulu ei kertonut, sillä SJK pääsi etenkin avausjaksolla paikoille nopeilla syöttökombinaatioilla, joita joukkue pelasi topparien maata pitkin tulleiden avausten jälkeen. Eiköhän SJK lähde tulevaan otteluun kuitenkin maltillisesti ja jättää pallonhallinnan HJK:lle, joka pyrkii myös prässäämään ahkerasti koko joukkueen voimin. SJK on hävinnyt Klubille kauden kaksi Veikkausliiga-kohtaamista maalierolla 11–0, joten eiköhän seinäjokisten tilapäinen valmennusjohto ymmärrä vetää tulevan finaalin käsijarru päällä.
KT: SJK:n kausi on ollut täydellistä vuoristorataa, kun hyviä otteluita on seurannut esimerkiksi HJK:ta vastaan nähdyn kaltaisia täydellisiä romahduksia. SJK:n peli on ollut ymmärrettävistä syistä sekaisin, kun joukkue vaihtaa päävalmentajaa yhtä usein kun allekirjoittanut sukkia. SJK on kuitenkin esiintynyt hyvin parissa edellisessä ottelussa, mikä antaa pelaajille varmasti uskoa, vaikka kauden kohtaamiset HJK:ta vastaan eivät kovin hyvin ole menneet. Nykyisen valmennuksen alaisuudessa SJK on ollut tiivisti puolustanut ryhmä, joten odotan näkeväni vastaavaa myös tulevassa finaalissa. HJK taasen on esittänyt parhaimmillaan melkein jopa anttimuurismaista seksijalkapalloa, joten lähtökohtaisesti ottelun asetelmat ovat melko selkeät. Pystyykö SJK puolustamaan kurinalaisesti koko 90 minuutin ajan? Riittääkö HJK:n kärsivällisyys? Pystyykö SJK maksimoimaan pallonhallintajaksonsa ja luomaan riittävän määrän maalipaikkoja? Ilmassa on suuria kysymyksiä, joihin odotan saavani vastauksen lauantaina.
Keneltä pelaajalta odotat paljon sunnuntain finaalissa? Miksi katsojien kannattaa kiinnittää huomiota juuri näihin pelaajiin?
KT: SJK:n Billy Ions on ollut viime peleissä erittäin hyvä ja hän on vihdoin näyttänyt siltä pelaajalta, mitä me olemme tottuneet näkemään. Ionsin kausi on ollut kokonaisuudessaan isohko pettymys, vaikka viime viikkojen hyvän vireen ansiosta kauden lopullinen maalimäärä noussee kaksinumeroiseksi. Ions on parhaimmillaan äärimmäisen viihdyttävä pelaaja, joka pystyy ratkaisemaan otteluita omalla henkilökohtaisilla suorituksillaan. Samat sanat pätevät HJK:n täsmähankinta Filip Valenciciin, joka alkaa pikku hiljaa päästä sisään Lehkosuon pelitapaan. Valencicilla on potentiaalia olla täysin dominoiva pelaaja kotimaan sarjoihin ja olemme jo päässeet näkemään viitteitö slovenialaisen huipputasosta.
JT: Mielenkiinnolla odotan päästääkö Lehkosuo nuoren Sebastian Dahlströmin avaukseen. Joukkueiden edellisessä kohtaamisessa dynaaminen keskikenttäpelaaja oli ottelun paras pelaaja. Dahlströmin soisi muutenkin saavan enemmän vastuuta, sillä hän omaa edellytykset kansainväliseen uraan. Nuorukaisen fyysiset ominaisuudet riittävät kirkkaasti keskikentän vääntöihin, jonka lisäksi hyvällä laukauksella varustettu peluri pystyy fiksuun ja joukkueen peliä edistävään pallon liikutteluun. SJK:sta katseet kiinnitän Aristote Mbomaan, joka lienee tämän Veikkausliigakauden pahin tuhnuilija. AC Oulusta tullut hyökkääjä on osunut kuudesti vaikka paikkoja on ollut lähes joka pelissä useampaakin maaliin. ”Totti” pääsee hyvin paikoille, mutta Klubin peitotakseen kärkipelaajan pitäisi pystyä toimittamaan palloa verkon perukoille.
Miten ottelussa tulee käymään?
JT: Kyllähän tässä itseään huiputtaisi, jos lähtisi veikkaamaan jotakin muuta kuin Klubin voittoa. HJK on pystynyt parin vuoden tauon jälkeen realisoimaan ylivoimaiset resurssinsa, eikä muissa Veikkausliigaseuroissa ole montaa pelaajaa, jotka mahtuisivat helsinkiläisten avaukseen. Vuosi sitten SJK voitti rankkareilla, mutta silloin joukkueet lähtivät Ratinassa pelattuun finaaliin lähes samalta viivalta. Toiveissa toki olisi tasainen finaali, mutta ihmeitä saa tapahtua, mikäli pokaali jää Pohojammaalle.
KT: Kyllä HJK on selkeä suosikki. SJK:lle tämä ottelu on viimeinen mahdollisuus kasvojen pesulle, joten paineet ovat kovat. SJK on ollut edellisissä otteluissaan sen verran vahva, että uskon ottelusta tulevan ennakkokaavailuja tasaisempaa. HJK on kuitenkin paremmin valmennettu ja astetta laadukkaampi jengi, joten Cup-pokaali matkaa parin vuoden tauon jälkeen pääkaupunkiseudulle.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press