Veikkausliigakausi vuosimallia 2018 saatiin pakettiin viime viikonloppuna. HJK nappasi odotetusti mestaruuden, RoPS sensaatiomaisesti hopeaa ja KuPS pronssia dramaattisten vaiheiden jälkeen. PS Kemi taas jatkaa matkaansa sarjaporrasta alempana. Faneille.comin toimittajat Jaakko Tiira ja Eemeli Kosonen purkivat päättyneen kauden jokaisen joukkueen osalta, koulusta tutuin arvosanoin (4-10).
1. HJK, 78p
JT: 9,5. Aiemmilla kausilla HJK on taantunut europettymyksen jälkeen, mutta nyt se päinvastoin paransi. Keväällä pelissä oli nähtävillä ongelmia, jotka realisoituivat europeleissä. Joukkue paransi viime kaudesta kaksi pistettä, mutta ei mielestäni ollut pelillisesti niin ylivoimainen. Materiaali oli ehkä hiukan parempi, mikä näkyi, etenkin alkukaudesta, kun huippuyksilöt Klaussin johdolla käänsivät pelejä Klubille. HJK oli odotetun ylivoimainen, mutta osittain sen ylivoima selittyy haastajien puuttumisella, sillä sen potentiaaliset uhkaajat konttasivat. Ei tietenkään mitään pois Klubilta, joka oli selvästi kauden paras joukkue.
EK: 9. Veikkausliigassa kulki, eurokentillä ei. Helsinkiläisillä oli suuria haasteita alkukaudella, mutta europelien sukelluksen jälkeen peli alkoi luistamaan ja joukkue varmisti tyylillä mestaruuden: Ljubljanalle putoamisen jälkeen Klubi päästi ainoastaan yhden maalin 11 ottelussa. Olen hieman eri mieltä materiaalista verrattuna viime kauteen, sillä pelaajistossa oli selkeitä puutteita, mikä realisoitui loukkaantumisten sattuessa. Myös viheriön ulkopuolella oli omat haasteensa Filip Valencicin ja Mosan kanssa, joista kumpikaan ei päättänyt kauttaan HJK:ssa. Joka tapauksessa mestaruuden Klubi kuittasi tyylikkäästi ja varsinkin kauden jälkimmäinen puolikas oli todella tyylikäs.
2. RoPS, 62p
JT: 10. Talvella ei näyttänyt hyvältä, kun RoPS kyykkäsi Suomen cupissa opetellessaan Toni Koskelan uuden pelitavan saloja. Kausi alkoi viiden ottelun voittoputkella ja RoPS näytti oikeastaan kokoajan mitalistilta. Koskela saa luonnollisesti ison sulan hattuunsa, mutta myös pelaajahankinnat onnistuivat Taye Taiwosta Lucas Lingmaniin. Satumaisen upea kausi, varsinkin kun ottaa huomioon kaikki kysymysmerkit kauden alla.
EK: 10. Veikkausliigassa on pelattu 33 kierrosta kaudesta 2011 alkaen ja RoPS:n keräämät 62 on kovin hopeajoukkueen saldo tältä ajalta. Esimerkiksi kausina 2015 (SJK 60 pistettä) ja 2016 (IFK Mariehamn 61 pistettä) tämä pistemäärä olisi oikeuttanut jopa mestaruuteen. Tuoreella päävalmentajalle kauteen lähtenyt RoPS ei kuulunut edes lähtökohtaisesti mitalisuosikkien joukkoon, mutta rovaniemeläiset pelasivat kokonaisuudessaan loistavan kauden. Koskelan suojatit jäivät pisteittä vain seitsemässä ottelussa, mikä kuvastaa tasaisuutta. Lisäksi yksilötasolla onnistujia tuli todella paljon ja monet pelaajat ottivat huimia kehitysaskeleita kauden aikana. Rovaniemellä on hyvä pöhinä päällä.
3. KuPS, 58p
JT: 8. Kauden alla KuPS näytti jopa HJK:n haastajalta, mutta uhkakuvaksi arvioitu uusiutunut puolustus sakkasi pahasti. Kuopiolaiset pitivät ensimmäisen nollan vasta 10. kierroksella. Myös pitkään ja hartaasti haettu ykköskärki Deivydas Matulevicius oli pahemman luokan floppi. Loppukausi oli kuitenkin fantastinen. KuPS voitti heinäkuun jälkeen pelaamastaan 12 ottelusta yhdeksän ja hävisi vain kerran. Keskikesällä tulleet Reuben Ayarna, Juho Pirttijoki ja Rangel olivat käänteentekeviä hankintoja. Lopulta joukkue paransi viime kaudesta kaksi pistettä, vaikka sijoitus heikkeni yhdellä. Ihan hyvä kausi, mutta parempaankin olisi ollut rahkeita.
EK: 8. KuPS kuului mitalisuosikkeihin ja palkintokorokkeen ulkopuolelle jääminen olisi ollut valtava pettymys. Kuopiolaisilla oli haasteensa kauden aikana, mutta joukkue oli iskussa ratkaisevalla hetkellä: syksy päättyi kahdeksan ottelun tappiottomaan putkeen, jonka aikana savolaiset kuittasivat kuusi voittoa ja kaksi tasapeliä. Jani Honkavaaran suojatit kärsivät epätasaisuudesta: esimerkiksi PS Kemi kaatoi KuPS:n kahdesti, mikä oli kolmasosa sarjajumbon kauden voitoista.
Reuben Ayarnan naaraaminen kesken kauden oli KuPS:lta mainio peliliike. (AOP/Marko Tuominiemi)
4. FC Honka, 58p
JT: 9. Sarjanousija olisi voittanut viime kaudella hopeaa. Espoolaisseuran suhteen ei kuitenkaan puhuta tavallisesta nousijasta, sillä sen pelaajabudjetti oli korkeampi kuin viime kauden pronssijoukkue Ilveksellä. Päätöskierroksen pettymyksestä huolimatta kausi oli loistava. Joukkueen rakennus onnistui mainiosti ja ryhmä oli hyvin roolitettu sekä tasapainoinen kokonaisuus. Myös pelitavallisesti Honka oli vahva. Vesa Vasaran 4–4–2-ryhmityksessä pallo liikkui mukavasti maata ptkin ja vähillä kosketuksilla. Sikäli, kun Honkaa tukeva liikuntapalveluyritys Esport jatkaa panostuksiaan, saattaa Hongasta kasvaa jopa jonkin asteinen haastaja HJK:lle.
EK: 9,5. Hongassa oli tavoitteet korkealla ja pelaajat puhuivat avoimesti tavoitteestaan sijoittua kuuden parhaan joukkoon. Nämä puheet vaikuttivat utopistisilta vielä keväällä, mutta joukkue lunasti kovat tavoitteensa kauden mittaan. Ennakkoluulottomasti omaan identiteettinsä luottaneet espoolaiset pelasivat erinomaisen kauden ja myös hankinnat osuivat nappiin. Varsinkin toukokuun alussa joukkueeseen liittynyt Macoumba Kandji osoittautui loistavaksi vahvistukseksi: peräti 16 osumaa 26 ottelussa.
5. Ilves, 49p
JT: 8,5. Pudostusta tuli kaksi sijaa ja seitsemän pistettä, mikä ei luonnollisesti ole kehitystä. Realiteetteihin nähden Jarkko Wiss onnistui kuitenkin taas erinomaisesti. Joukkue heikkeni, mutta pystyi raapimaan tasaisesti pisteitä. Ilves olisi saattanut hyvinkin ottaa pronssia, jos se olisi onnistunut pitämään Marius Noubissin kauden loppuun asti. Moni nuori pelaaja löi tuttuun tapaan läpi Tammelassa ja toisinaan Ilveksen puolustuksen keski-ikä pyöri 19 vuoden kieppeillä. Tampereella ei haeta pikavoittoja, mutta pikkuhiljaa Ilveksen pitäisi ottaa seuraava askel myös toimiston puolella.
EK: 8. Resurssit tuovat omat mutkansa, kun avainpelaajat lähtevät kauden jälkeen tai jopa sen aikana. Wiss tekee kuitenkin todella kovaa jälkeä käytettävissä olevalla materiaalilla. Lähtökohtiin nähden sesonki oli varsin mainio, vaikka tamperelaiset tipahtivatkin mitalikamppailusta loppusuoralla. Nuoret ja isoja kehitysaskeleita ottaneet pelaajat olivat jälleen Ilveksen positiivisinta antia.
6. VPS, 41p
JT: 7. Vaasassa suoraviivaistettiin pelitapaa, mutta tulos ei muuttunut ratkaisevasti. Sijoitus koheni kaksi pykälää, samoin pistemäärä. Syksy oli kuitenkin tuttua tervanjuontia, sillä kausi päättyi neljän ottelun tappioputkeen. Viimeisestä 13:sta ottelustaan VPS voitti vain yhden. Vaikka tulos tuli taas hyvin kaksijakoisen kauden jälkeen, oli VPS:n sijoitus ja pistemäärä vahvasti odotusten mukainen. Pelin kehittämisessä riittää edelleen työtä.
EK: 6,5. Jälleen vaisuhko kausi VPS:lta. Kesällä otteet paranivat asteen, kun Vepsu kuittasi kauden kymmenestä voitostaan yli puolet (6) seitsemän ottelun aikana. Tasaisten kamppailujen kääntäminen voitoiksi muodostui ongelmaksi, minkä lisäksi todelliset onnistujat olivat vähissä. VPS:ssa on iso peiliin katsomisen paikka: minne seura on menossa? Pari edellistä kautta on sujunut paikallaan.
7. FC Inter, 40p
JT: 6. Interin kausi oli käytännössä ohi jo toukokuun puolivälissä, kun se juhli Suomen cupin voittoa. Samalla turkulaisseura nappasi lipun europeleihin ja kun se oli ennen cupin mestaruutta voittanut Veikkausliigassa vain kerran, olivat mitalisijat kaukana horisontissa. Melko laadukkaan pelaajiston luottaminen Fabrizio Piccaretan käsiin tuntui alusta alkaen huonolta ratkaisulta. Ja, kun tiet italialaisen kanssa kesäkuussa erkanivat, ei Inter edes katsastanut uutta valmentajaa, vaan nosti kokeneen John Allenin seuran sisältä puikkoihin, mikä oli yhtä kuin valkoinen lippu loppukauden osalta. Kokonaisuutena cupin voitto nosti kauden kohtalaiseksi, mutta sarjassa Inter sakkasi jälleen, eikä parantanut kuin kaksi pinnaa heikosta viime kaudesta. Kaiken kukkuraksi Turun herruus meni naapuriin, kun Inter hävisi TPS:lle kahdesti ja pelasi kerran tasan. Seuralegenda Ari Nymanin häpeällinen kohtelu jätti ikävän maun viime vuosien tapaan alisuorittaneen ryhmän kauteen.
EK: 6. Kuten Jaakko totesi, Inter käytännössä vain pelaili kauden loppuun, kun paikka europeleihin irtosi Suomen Cupin kautta. Tämä näkyi usein myös viheriöllä: kentällä esiintyi usein aneeminen joukkue. Valmentajan vaihtuminen ei tuonut juuri lainkaan piristystä, minkä lisäksi erinäiset farssit värittivät sesonkia pitkin kesää, kun muun muassa sopupeliepäilyt pyörivät otsikoissa. Ilman Cupin voittoa kausi olisi ollut todellinen farssi.
8. FC Lahti, 40p
JT: 7. Jo viime kausi osoitti FC Lahden olevan kaksi eri joukkuetta riippuen siitä, vartioiko maalia Alekdandr Vasjutin vai joku muu. Toni Korkeakunnas sai jälleen kritiikkiä omilta kannattajiltaan, mutta teki hyvää työtä liigan pienimpiin kuuluvalla budjetilla. Lahti oli pitkään mitalitaistossa, mutta katastrofaalinen loppukausi pudotti Mustat kuhnurit lopulta kauas mitaleilta. Pudotusta mainioon viime kauteen tuli yhdeksän pistettä, joten tyytyväisiä Lahdessa ei tietenkään voida olla. Kokonaisuutena kausi oli realiteetit huomioiden tyydyttävä.
EK: 7. Lahti ei ihastuttanut pelitavallaan, mutta raapi silti kohtalaisesti pisteitä alkukaudella, mutta syyskausi oli todellinen mahalasku. Lahti hävisi 16 ensimmäisestä ottelustaan ainoastaan yhden, mutta maalinteko tuotti silti ajoittain ongelmia. Jälkimmäisistä 17 ottelustaan joukkue voitti tosin vain kaksi, joten sijoitus laski runsaasti. Tylsähkö pelitapa keräsi kannattajilta paljon kritiikkiä, mikä näkyi katsomossa myös jalalla äänestämisenä ja lopulta Korkeakunnaksen potkuina. Karu fakta vain on, että Lahden pelaajamateriaali asettaa omat rajansa myös pelitavan suhteen.
9. SJK, 32p
JT: 4. Liki miljoona euroa pelaajistoonsa upottava SJK konttasi viime kaudella raskaasti. Tällä kaudella pistepussista hupeni peräti 15 pistettä, joten kaudesta ei voi antaa oikein muuta kuin hylättyä arvosanaa. Helmikuussa seura julisti ilmoittautuvansa mestaruustaistoon, mutta varmisti lopulta suoran säilymisen vasta päätöskierroksella. Joukkueen rakennus meni pahasti pieleen, kun ryhmästä uupuivat laitapelaajat ja laadukkaat kärjet. Aleksei Eremenko Sr mylläsi ryhmää, mutta tulos ei parantunut olennaisesti. Kausi oli tosin ohi jo kauan himoitun Eremenkon saapuessa.
EK: 4. Seinäjoella oli tänäkin kesänä melkoinen sirkus käynnissä. Pelaajia siirtyi sisään ja ulos todella paljon ja sesongista muodostui melkoinen sekametelisoppa. Oli käsittämätöntä, että Ayarnalle ei löydetty Seinäjoella käyttöä, mutta tämä kertonee joukkueesta kaiken. On käsittämätöntä, että SJK:n budjetilla joutuu kamppailemaan jopa sarjapaikan puolesta vielä viimeisellä kierroksella. Seinäjoella lienee isojen muutosten aika jälleen talven aikana.
Aleksei Eremenko Sr ei tuonut merkittävää ryhtiliikettä Seinäjoen sirkukseen. (AOP)
10. IFK Mariehamn, 31p
JT: 5. Toissa kaudella yllätysmestari pärjäsi etenkin loistavalla puolustuspelillä. Nyt IFK päästi PS Kemin ohella eniten maaleja koko sarjassa, 59 kappaletta, eli liki kaksi osumaa per peli. Myöskään toisessa päässä saarelaiset eivät onnistuneet, eikä hyökkääminen ole juurikaan kehittynyt, vaan IFK roiskii edelleen toiveikkaita keskityspalloja boksiin. Joukkue toki uusiutui jonkin verran, mutta IFK:n materiaalilla olisi pitänyt pystyä huomattavasti parempaan. Saarella on nyt mietinnän paikka surkean kauden jälkeen. Maarianhaminan oma poika Peter Lundberg toi mestaruuden, mutta ei ole onnistunut kehittämään peliä käytännössä ollenkaan.
EK: 5,5. Kausi oli iso taka-askel IFK:lle ja isot onnistujat olivat harvassa. Vielä alkukaudella kaikki näytti kohtalaisen hyvältä, mutta paletti levisi käsiin kesällä ja joukkue sai vaivoin raavittua tarvittavat pisteet. Varsinkin puolustuspelaamisen kanssa oli valtavia haasteita läpi kauden. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia liikkeitä saarella tehdään tällaisen mahalaskun jälkeen.
11. TPS, 29p
JT: 7,5. TPS vaikutti kauteen lähdettäessä divarijoukkueelta. Ryhmä kyllä pelasi alkukaudesta hyvin, mutta materiaalin rajallisuus näkyi karusti etenkin hyökkäyspäässä. Kesken kauden tullut Sterling Yateke oli käänteentekevä hankinta, joka nosti turkulaiset pois kellarista. Edessä on kuitenkin piinaavat karsinnat, jonne sarjan pienimmällä budjetilla operoinutta seuraa uumoiltiin. Suora säilyminen jäi lopulta pienestä kiinni, sillä TPS oli lisäajalle saakka kiinni voitossa IFK Mariehamnin vieraana, mikä olisi nostanut nousijan saarelaisten yläpuolelle.
EK: 7. TPS taisteli ja kamppaili esimerkillisesti, mutta rajallinen materiaali tuli liian usein vastaan. Alkukauden surkeat kotiotteet sekä vaisu pelaaminen kokonaisuudessaan maksoi lopulta paikan karsintoihin, vaikka turkulaiset piristyivätkin huomattavasti syksyä kohden. Yateke osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi, mutta myös Mika Ääritalon sesonki oli erinomainen. TPS:n tilanne näytti varsinkin kesällä todella synkältä, mutta joukkue sisuuntui huomattavasti loppusuoralle.
12. PS Kemi, 24p
JT: 5. Kemin taistelu tuulimyllyjä vastaan tuli nyt päätökseensä. Meri-Lappi on pieni alue, joka tuottaa hyvin rajallisesti pelaajia. Loistavaa työtä tehneen Jari Åhmanin potkiminen hämärissä merkeissä oli lopun alkua. Seurajohto teki ison virheen luottaessaan ryhmän taktisesti kivikautisen David Hannahin haltuun. Loppu viimein Kemi oli melkoinen sirkus. Kentällä kävi yli 30 pelaajaa ja esimerkiksi Napolissakin pelannut Ignacio Fideleff ei pelannut minuuttiakaan. Putoaminen on aina pettymys, mutta Kemin tapauksessa hyvin odotettu.
EK: 5. Kemi sinnitteli aikansa, mutta nyt seinä tuli vastaan. Pelaajahankinnat eivät osuneet tällä kaudella aivan niin nappiin, mikä näkyi viheriöllä välittömästi. Täysin oma lukunsa on loistavaa työtä tehneen Åhmanin varsin erikoiset potkut ja kauden loppu olikin melkoista sirkusta, jota ei tule varmasti kenelläkään ikävä. Kemi teki Veikkausliiga-visiitin aikana joitakin hyviä hankintoja ulkomailta, mutta muuten anti pääsarjalle jäi vähäiseksi. Resurssit olivat pääsarjaan todella vaatimattomat, mikä näkyi karusti tällä kaudella.
Kansikuva: Emil Hansson / AOP