NFC:n mestari valmistautuu parhaillaan historiansa toiseen Super Bowl -otteluun. Kaudella 1998 se raivasi tiensä finaaliin voittamalla Vikingsin jatkoajalla konferenssifinaalissa, mutta mestaruus jäi vain haaveeksi Broncosin viedessä sen atlantalaisten nenän edestä 34–19-voitolla. Joukkue onnistui parantamaan viime kauden 8–8-saldoaan riittävästi kurkottaakseen NFC South -divisioonan ykköseksi ohi Buccaneersin, Saintsin ja Panthersin. Faneille.comin kausiennakossa ei Falconsin menestysmahdollisuutta osattu nähdä kapean hyökkäyskaluston vuoksi, mutta toisin kävi. Kauden alla tehdyn mestaruusveikkauksen osalta vastaajatkaan eivät nähneet joukkuetta kovinkaan positiivisessa valossa, sillä vain 0,79 prosenttia nosti Falconsin mestarisuosikiksi.
Super Bowl ilmaiseksi Viasatilta ja 20 € ilmaisvedot matsiin – tsekkaa tästä!
Kausi on ollut lopulta kaikin puolin hyvin onnistunut ja kapeasta hyökkäyskalustosta ei ole ollut tietoakaan pallon kiertäessä joka ottelussa laajan joukon käsien kautta aina maaliin asti. Lopulta 13 eri pelaajaa onnistui maalinteossa. 99 pistettä New England Patriotsia enemmän runkosarjassa tehtaillut Falcons on saanut myös hyvää työntöapua puolustukseltaan etenkin loppukaudesta ja niitä seuranneissa pudotuspeleissä. Kauteen mahtuu kuitenkin myös heikompia hetkiä, joista joukkueen on ammennettava opit tulevaan Super Bowl -otteluun.
Falcons-hyökkäys näytti kyntensä heti kauden alussa
Falcons aloitti viimeisen kautensa Georgia Dome -kotistadionillaan häviämällä paikallisvastustaja Buccaneersille. Kritiikki joukkuetta ja sen pelinrakentajaa Matt Ryania kohtaan sai viime kauden ja avausottelun jäljiltä bensaa liekkeihin ja fanit olivat jo valmiita penkittämään miehen. Tuo ottelu löi kuitenkin alkutahdit joukkueen tehokkaalle hyökkäykselle, joka kauden neljässä ensimmäisessä ottelussa teki pisteitä lopulta huimalla 38 pisteen keskiarvolla ja käänsi avaustappionsa neljän ottelun voittoputkeksi, jonka aikana kaatui muiden muassa viime kauden finalistit Panthers ja Broncos. Ryan näytti arvostelijoilleen ja oli vakuuttava läpi kauden, eikä kauden alun 11 TD:tä neljässä ottelussa ja yli 70 prosentin osumatarkkuus tulleet lainkaan heikkoon saumaan, sillä samaan aikaan joukkueen puolustuksen oli vaikeaa pitää vastustajat poissa omalta maalialueeltaan.
Meno hieman rauhoittui kauden puoliväliä kohti mentäessä ja kahdeksan ottelun jälkeen kasassa oli viisi voittoa sekä tappiot Buccaneersin lisäksi myös Seahawksille ja Chargersille. Tehtyjen pisteiden keskiarvokin oli tipahtanut säädyllisemmälle tasolle (32,8 pistettä per ottelu). Tasainen, mutta heikko divisioona eteni rinta rinnan, eikä yhdelläkään neljästä joukkueesta ollut vielä etulyöntiasemaa toisiaan kohtaan, vaikkakin Falconsin 3–1-saldo divisioonaotteluissa olikin luonut jo turvallisen pohjan loppukautta varten.
Falcons vietti taukoviikkonsa marraskuun puolivälissä ja sai kuin saikin viilattua etenkin puolustuksensa, mutta myös hyökkäyksensä parhaaseen mahdolliseen vireeseen. Kuuden runkosarjan viimeisen ottelun aikana ainoastaan Chiefs onnistui voittamaan tulevan NFC:n mestarin ja tuokin ottelu kääntyi vastustajalle vain yhden pisteen erolla. Loppukauden pistekeskiarvo kohosi kunnioitettavalle 36,7 pisteen tasolla, kun taas puolustuksen parantuneet otteet pitivät päästetyt pisteet 20,5 pisteessä per ottelu. Hyökkäyksessä etenkin Ryan sekä keskushyökkääjä Devonta Freeman olivat liekeissä. Ryanin 14 ja Freemanin 8 TD:tä olivat myrkkyä, johon vastustajat eivät löytäneet vastalääkettä. Heittohyökkäys kulki loistavalla tasolla, vaikka vuorotellen laitahyökkääjät Julio Jones ja Mohamed Sanu joutuivat huilaamaan loukkaantumistensa vuoksi. Lopulta neljän ottelun voittoputki piti huolen, että Buccaneers jäi kahden voiton päähän ja myös niukasti ulos pudotuspeleistä. Samaan aikaan Falcons kuittasi konferenssin kakkossijallaan huiliviikon villikorttikierrokselle. Yksittäisistä pelaajista Ryan ja Jones kiilasivat jaardeilla mitattuna liigan kakkosiksi omilla pelipaikoillaan ja tukimies Vic Beasley säkitystilaston kärkipaikalle.
Pudotuspelit yhtä näytöstä
Falconsin pudotuspelitaival on ollut yhtä juhlaa. (Kevin C. Cox/Getty)
Falcons isännöi ensimmäisessä pudotuspelissään divisioonakierroksella NFC West -divisioonan voittanutta Seahawksia. Ottelun ensimmäisellä neljänneksellä näytti hetken, että Falconsille on luvassa haastava iltapuhde vierasjoukkueen pitäessä isäntien huippuhyökkäyksen nollissa. Kyseessä oli kuitenkin vain lämmittely seuraavaa neljännestä varten, josta tuloksena oli 19 pistettä ja ottelun kääntyminen puoliaikaan mennessä numeroin 19–10 kotijoukkueen hyväksi. Devonta Freemanin huippuilta 125 jaardin ja TD:n muodossa sekä puolustuksen kaksi syötönkatkoa toivat lopulta helpon näköisen 36–20-voiton ja Falcons matkasi 18 vuoden tauon jälkeen konferenssifinaaliin.
NFC:n mestaruustaistosta povattiin kauden mielenkiintoista ottelua Falconsin isännöidessä loppukaudesta huikeaan vireeseen päässyttä Green Bay Packersia, joka oli jo onnistunut tiputtamaan jatkosta konferenssin runkosarjan ykkösen Dallas Cowboysin. Tällä kertaa hyökkäys jäi sivuosaan puolustuksen hoitaessa tehtävänsä täyden kympin arvoisesti. Puoliaikaa vietettiin vierasjoukkueen kannalta synkissä tunnelmissa, sillä kotijoukkue oli kolmen TD:nsä ja yhden potkumaalinsa turvin jo turvallisen tuntuisessa 24–0-johdossa. Packers heräsi vielä toisella puoliajalla taisteluun, mutta jäi lopulta kaksikon Ryan–Jones jalkoihin, jotka yhdessä etenivät 180 jaardia ja 2 TD:tä. 44–21-lopputulos ei tehnyt kunniaa Packersin hienolle loppukaudelle, mutta auttoi Falconsin etenemään oikeutetusti tavoittelemaan historiansa ensimmäistä Super Bowl -mestaruutta.
Vasta toista kauttaan Falconsin peräsimessä työskentelevä päävalmentaja Dan Quinnin pudotuspelien voittoprosentti on toistaiseksi täydet 100. (Streeter Lecka/Getty)
Joukkueen avaintilastot runkosarjassa
- 11 voittoa
- 4. kerta pudotuspeleissä 2010-luvulla
- 4. divisioonavoitto 2000-luvulla
- Eniten tehtyjä pisteitä (33,8 pistettä/ottelu)
- Toiseksi eniten edettyjä jaardeja (415,8 jaardia/ottelu)
- Kuudenneksi eniten päästettyjä pisteitä (25,4 pistettä/ottelu)
- Toiseksi eniten yli 40 jaardin potkumaaleja (15)
Twitter: @TuomasKurikka
Kansikuva: Kevin C. Cox/Getty