Kohti 51. Super Bowlia: NFC:n Wild Card -viikonloppu

NFC myötäilee AFC:n kaavaa ja senkin villikorttikierroksen ottelut jakautuvat kahdelle päivälle. Ensi yönä vastakkain asettuvat pitkässä kotivoittojen pudotuspeliputkessa oleva Seattle Seahawks sekä niukasti divisioonan voiton Packersille menettänyt Detroit Lions. Sunnuntain myöhäisillassa puolestaan paremmuutensa tulevat ratkaisemaan seitsemän vuotta putkeen pudotuspeleissä nähty Green Bay Packers ja viiden vuoden tauon jälkeen ratkaisuotteluihin palaava New York Giants.

51. Super Bowl kutsuu KAHTA kisavoittajaa.

Paikkansa suoraan divisioonakierrokselle ansainneet Dallas Cowboys ja Atlanta Falcons viettävät huiliviikkoa ja saavat vastustajansa tämän viikon voittajista. Cowboys saa vastaansa jonkun kolmikosta Packers–Giants–Lions ja Falcons puolestaan kolmikosta Seahakws–Packers–Lions. Ennen divisioonakierrosta keskitytään viikonlopun ajaksi vielä villikorttikierroksen mielenkiintoisiin NFC:n otteluihin.

Otteluennakot:

Su 8.1. 3:15 Seattle Seahawks vs. Detroit Lions

Russell Wilson on ottelun valovoimaisin yksittäinen pelaaja ja myös Seahawksin menestyksen avain. (Getty)

NFC:n pudotuspelit avaa kaksi pohjoisen joukkuetta, kun NFC West -divisioonan viidennen kerran peräkkäin voittanut Seahawks saa vieraakseen viimeksi edellisvuonna pudotuspeleissä piipahtaneen Lionsin NFC North -divisioonasta. Vierasjoukkue joutuu matkaamaan lähes 4 000 kilometriä päästäkseen pahamaineiselle CenturyLink Fieldille, josta vain harvoin vierasjoukkue on poistunut voittajana kotimatkalle. Runkosarjassa näin kävi kertaalleen ja pudotuspeleissä viime kerrasta on kulunut jo 11 vuotta. Viimeksi, kun Lions vieraili Seattlessa 14 kuukautta sitten, kotijoukkue oli niukasti parempi lukemin 13–10, joskin ottelun loppua leimasi selkeä tuomarivirhe, joka ratkaisi lopulta koko ottelun.

Seahawksin 2000-luvun historia on ollut komea. Joukkue selvisi jo 11. kertaa pudotuspeleihin ja on kolmesti onnistunut kipuamaan Super Bowliin asti. Kausina 2005 ja 2014 tuloksena oli kirvelevät tappiot, mutta kausi 2013 toi seuran toistaiseksi ainoan mestaruuden murskavoitolla Denver Broncosista. Tuosta mestarijoukkueesta on jäljellä vielä useampi pelaaja ja heillä on varmasti tuoreessa muistissa miten hyvältä menestys maistui.

Lionsin pudotuspelihistoria on myöskin komea, mutta se painottuu viime vuosituhannelle. 2000-luvulla joukkue on nähty jatkopeleissä vasta kahdesti. Kaudella 2011 matka katkesi villikorttikierroksella tappioon New Orleans Saintsille ja edellisvuonna divisioonakierros jäi haaveeksi, kun Dallas Cowboys oli niukasti parempi. Seuralla ei ole vielä ainoatakaan Super Bowl -mestaruutta, mutta sitä edeltäviä NFL Championships -mestaruuksia palkintokaapissa lojuu neljä kappaletta vuosilta 1935, 1952–53 ja 1957. Joukkueen pelaajista vain harva on päässyt voiton makuun pudotuspeleissä, joten jatkopaikka maistuisi monen suussa harvinaisen makealta.

Seahawksin kotiluola saa ihmeitä aikaan

Seahawks päätti runkosarjansa kauden kymmenenteen voittoonsa voittamalla 49ersin. Joukkueen kotitaika on ollut maaginen jo pitkään ja tällä kaudella vain Cardinals pystyi sen murtamaan. Viiden kauden kotisaldo runkosarjassa onkin huima 32–6 ja joukkueen yksi tärkeimmistä menestyksen avaimista löytyykin juuri kotiyleisöstä. Tuleva ottelu on todennäköisesti Seahawksin viimeinen kotiottelu tällä kaudella, eikä kotiyleisölle tule kelpaamaan mikään muu lopputulos kuin voitto ja sen eteen fanit ovat valmiita aiheuttamaan vaikka Richterin asteikollakin mitattavan järistyksen stadionin sisällä.

Kotijoukkueen pelinrakentaja Russell Wilson on ollut jo useamman vuoden joukkueen ruumiillistuma. Miehen kyky liikkua ja vältellä vaaran paikkoja vetää vertoja kenelle tahansa. Kuluva kausi ei välttämättä ollut miehen paras, mutta yli 4 200 heittojaardia, 22 TD:tä ja 11 syötönkatkoa ovat silti kelpolukemat. Jos vielä huomioidaan, että viisi syötönkatkoista tuli viikolla 14 Packersia vastaan, jää muiden otteluiden osuus häviävän pieneksi. Suurin muutos edellisiin kausiin on ollut miehen juoksujen väheneminen. Kaksi viime kautta Wilson kantoi palloa yli 100 kertaa kaudessa juosten edelliskaudella lähes 900 jaardia ja viime kaudellakin reilut 500. Tänä vuonna mies on enemmän keskittynyt heittämiseen juoksujaardien jäädessä vain vajaaseen kolmeen sataan. Heittojen määrä sen sijaan on kasvanut 13 prosenttia viime kaudesta. Pudotuspeleissä miehen tehtävä on johtaa joukkueensa eteenpäin, sillä iso osa hyökkäyspeleistä sisältävät variaatioita, joista Wilson valitsee parhaimman vasta pallon käteen saatuaan.

Doug Baldwin pelasi uransa parhaan runkosarjan ja on valmis auttamaan joukkuettaan eteenpäin pudotuspelitaistossa. (Getty)

Wilson on pitkin kautta kaivannut tuekseen uskottavaa juoksuhyökkäystä, joka on hakenut jatkuvasti muotoaan. Keskimäärin 99,4 jaardia edennyt joukkue on antanut kaiken kaikkiaan pallon 16 eri pelaajan käteen, eikä yksikään heistä ole noussut varsinaiseksi syömähampaaksi. Vielä viime kaudella Marshawn Lynch oli yksi liigan parhaista juoksijoista ja tarjosi siten joukkueelle paljon vaihtoehtoja pelivalinnoissa, mutta tämän hetkinen ykkösmies Thomas Rawls ei ole pystynyt lähellekään samoja tehoja. Loukkaantumisista kärsineen miehen kolmen viime ottelun juoksukeskiarvo on surkea 1,5 jaardia, eikä sillä tahdilla tehdä ihmeitä. Rawlsin ainokainen onnistuminen tällä kaudella nähtiin Panthersia vastaan viikolla 13, kun hän ylitti ainoan kerran 100 jaardin rajapyykin (106) ja kruunasi illan kahdella TD:llään. Sen sijaan laidoilla Wilsonilla on neljä äärimmäisen luotettavaa pelimiestä, jotka illasta toiseen jaksavat ilahduttaa joukkueen faneja. Kiinniottotilaston ykkönen Doug Baldwin on Wilsonin tarkkaan vartioitu, mutta selkeä ykköskohde. Koska Baldwin on monesti pystytty pitämään aisoissa, on etenkin Jimmy Graham, mutta myöskin Tyler Lockett ja Jermaine Kearse nousseet vuoron perään avainrooliin.

Hyökkäys tulee kaipaamaan juoksupeliä taas tuekseen, mutta laadukkaalla heittopelilläkin se pystyy nujertamaan Lionsin keskiverron puolustuksen. Seahawks-puolustus sen sijaan ei tiedä keskiverrosta mitään, sillä se on liigan ehdotonta kärkikastia. 18,2 päästettyä pistettä ja 318,7 päästettyä jaardia puhuvat omaa kieltään, eikä Seahawks ole päästänyt etenkään kotonaan vastustajia yllättämään itseään, jos Cardinals-ilotulitus jätetään pois laskuista. Viidesti kauden aikana vastustaja on jäänyt korkeintaan 10 pisteeseen ja se on ennen kaikkea joukkueen tasapainoisen joukkuepuolustuksen ansiota. Puolustuksesta on vaikeaa löytää heikkoa lenkkiä ja kun sieltä löytyy pelaajia, kuten Cliff Avril (11,5 säkkiä), Frank Clark (10 säkkiä), Bobby Wagner (167 taklausta), Kam Chancellor (85 taklausta, 8 syötönhäirintää) sekä Richard Sherman (13 syötönhäirintää, 4 syötönkatkoa), jotka kaikki ovat oman pelipaikkansa eliittiä. Tosin takapuolustaja Earl Thomasin loukkaantuminen kauden lopussa saattaa käydä ennemmin tai myöhemmin kalliiksi.

Lions-puolustus vihdoin vahvuus joukkueelle

Lions on viimeksi voittanut pudotuspeliottelun vuonna 1991, joten paineet niin pelaajien kuin valmennusjohdon harteilla ovat valtavat. Kaiken lisäksi joukkue menetti divisioonavoittonsa häviämällä runkosarjan kolme viimeistä ottelua ja kaksi niistä vielä selvin lukemin. Toisaalta nämä kolme hävittyä joukkuetta olivat kaikki pudotuspeleihin selvinneitä joukkueita vastaan, joten otteluohjelmakaan ei ollut kaikkein suosiollisin. Nyt joukkueen on kuitenkin pystyttävä kääntämään kelkkansa voitolliseksi, sillä viime otteluiden 17,8 pistekeskiarvo tuskin tulee kantamaan kovin pitkälle.

Päättyykö Anquan Boldinin 14-vuotinen ura toiseen mestaruuteen? (Getty)

Lionsin yhdeksän voittoa eivät tulleet helpoimman kaavan mukaan, sillä lähes jokainen voitto ratkesi viimeisellä neljänneksellä. Tästä on pakko antaa suurin hatun nosto joukkueen pelinrakentaja Matthew Staffordille, joka pelasi muutenkin hyvän kauden. Staffordin heittojaardien määrä (4 327) oli liigan kuudenneksi paras ja eniten tästä pääsi nauttimaan kolmatta kauttaan Lionsissa pelaava Golden Tate, joka vasta toista kertaa urallaan ylitti 1 000 jaardin rajapyykin. Myös todellinen veteraani, 36-vuotias Anquan Boldin näytti olevansa vielä iskussa 8 TD:llään ja on valmis taistelemaan uransa toisesta mestaruussormuksesta tosissaan ennen päätöstään jatkosta. Lionsin juoksuhyökkääminen on puolestaan ollut jonkinlainen vitsi tähän mennessä. 81,9 jaardia ottelussa on heikko tulos, eikä siihen ole tiedossa pelastusta, vaikka avauskokoonpanopaikan loppukaudesta Theo Riddickin loukkannuttua ottanut nuori Zach Zenner saattaakin olla asiasta eri mieltä. Miehen otteluennätys tuli tosin sopivasti runkosarjan viimeisellä kierroksella, kun Zenner juoksi 69 jaardia Packersia vastaan. Seahawks-puolustus tuskin tulee sallimaan vastaavan tapahtuvan.

Lions-puolustus ei ole viime kausina paljon kehuja saanut, muttei ole niitä myöskään ansainnut. Vihdoin tälle kaudelle joukkueen valmennusjohto on löytänyt toimivat pelitavan ja kokoonpanon, joka on pystynyt kiitettävästi pitämään pintansa. Kaksi edellistä ottelua olivat heikkoja, mutta muuten kasassa on nippu, joka pystyy auttamaan joukkueen vielä eteenpäin. Etenkin viime kauden tulokas Kerry Hyder on ollut piristävä ilmestys. Vaikka miestä ei ole avauskokoonpanossa juuri näkynyt, kasassa on jo kahdeksan säkkiä. Jos Hyder ja puolustuksen johtohahmo DeAndre Levy saavat Russell Wilsonin kuriin, aukeaa joukkueelle loistava tilaisuus marssia epätodennäköiseen vierasvoittoon.

Ottelun taistelupari

Russell Wilson vs. Matthew Stafford

Koska kummallakaan joukkueella ei ole esittää uskottavaa juoksuhyökkäystä, on selvää, että ottelun voittotaistelu käydään ilmasta käsin. Molemmilla pelinrakentajilla on laidoillaan riittävästi laadukkaita laitahyökkääjiä, vaikkei yksikään heistä ylläkään aivan liigan terävimpään kärkeen. Seahawksin sisempi laitahyökkääjä Jimmy Graham saattaisi olla jokerikortti, jonka avulla Wilson pystyy vetämään tässä taisteluparissa pidemmän korren, mutta toisaalta veteraani Anquan Boldin on valmis ennen eläkevuosiaan nousemaan vielä kertaalleen parrasvaloihin. Kun huomioidaan molempien joukkueiden laadukas puolustus, on tämän taisteluparin edesottamuksia tarkasteltava monelta eri kantilta ja myös ottelun voittaja ratkeaa samalla, kun joku pystyy pistämään nämä herrat paremmuusjärjestykseen.

Yhteenveto

Lions-puolustus voi tehdä ihmeitä vielä tällä kaudella ja ensimmäinen etappi on pysäyttää syöksykierre jarruttamalla Seahawksin heittopeli lähtökuoppiinsa. Kummankaan joukkueen juoksupeli ei ole löytänyt sopivia juoksupelejä ja sillä tuskin päästään kovin paljoa mässäilemään, mutta sen sijaan molemmilta joukkueilta löytyy useampia ratkaisupelaajia heittopelejä varten. Näin ollen ottelu tullaan ratkaisemaan ilmateitse ja siinä kohtaa katseet suuntaavat väkisin Seahawksin Russell Wilsonin suuntaan. Lionsin Matthew Stafford on näyttänyt olevansa luotettava pelaaja ratkaisevissa tilanteissa, mutta Wilsonin osalta tilanne ei ole ollut tällä kaudella aivan yhtä hyvä. Toisaalta Wilsonilla on useampia hyviä kokemuksia pudotuspeleistä ja ne varmasti kantavat jonkin matkaa tälläkin kerralla. Vaikka Lions pystyykin taistelemaan tasapäin niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin, kääntää Seahawksin kotietu ja pudotuspelikokemus ottelun niukasti kotiinpäin.

Otteluveikkaus: Seattle Seahawks – Detroit Lions 22 – 20

Ottelu on katsottavissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 3:10 alkaen Viasat Urheilu HD -kanavalla sekä Viaplay-palvelussa.

23:40 Green Bay Packers vs. New York Giants

Ratkeaako tuleva ottelu, kuten 2008 konferenssifinaali eli viime hetken potkumaaliin? (Getty)

Villikorttikierroksen tulee päättämään NFC:n toinen ottelu, jota isännöi viidesti NFC North -divisioonan 2010-luvulla voittanut Green Bay Packers. Vastaansa 10 voittoa runkosarjassa kerännyt Packers saa New York Giantsin, jonka viime kertainen visiitti pudotuspeleissä kaudella 2011 toi Super Bowl -mestaruuden. Vaikka Packers ansaitsi divisioonavoitollaan kotiedun, oli Giants runkosarjassa parempi voittaen 11 pelaamastaan ottelustaan. Joukkueet kohtasivat lokakuussa Lambeau Fieldillä jo kertaalleen ja silloin voitto jäi Green Bayhin lukemin 23–16. Aiemmin joukkueet ovat kohdanneet pudotuspeleissä seitsemän kertaa, joista viimeisimmän, kaudella 2011 pelatun divisioonakierroksen ottelun vei nimiinsä Giants matkalla mestaruuteensa. Kaiken kaikkiaan pudotuspelit ovat menneet Packersille voitoin 4–3.

Kotijoukkue Packers on edennyt vuodesta 2009 lähtien joka vuosi pudotuspeleihin. Siitä huolimatta todellista menestystä viime aikoina on tullut vain kaudella 2010, jolloin tie vei aina Super Bowlin voittoon asti. Packersillä on myös toinen mestaruus, mutta se on vuodelta 1996. Menestykseen tottunut fanilauma janoaa menestystä, koska se tietää, että pelinrakentaja Aaron Rodgersin ura ei tule kestämään enää montaa kautta.

New York Giants on yksi NFL:n perinteisimmistä seuroista ja sillä onkin neljä Super Bowl- ja neljä NFL Championships -mestaruutta taskussaan. Viimeisin mestaruus on vuodelta 2011 eli vuosi Packersin mestaruuden jälkeen. Pudotuspeleissä joukkue on vieraillut viime aikoina harvakseltaan, mutta 2000-luvulla jo seitsemästi. Edellinen visiitti on mestaruusvuodelta, jolloin Indianapoliksessa pelatussa finaalissa kaatui New England Patriots lukemin 21–17.

Packers ilmoittautui tosissaan mukaan mestaruusjahtiin

Packers sinetöi divisioonavoittonsa viime viikolla voittamalla kuudennen peräkkäisen ottelun. Joukkueen joulukuu oli lähes täydellinen, sillä useampi palanen loksahti vaikean alkukauden jälkeen yhteen ja etenkin pelinrakentaja Aaron Rodgers lämpeni ilmiliekkeihin. Miehen seitsemän viime ottelun saldo oli 18 TD:tä ilman ainoatakaan syötönkatkoa ja QB-indeksikin oli reilusti yli sadan. Hänet valittiin joulukuun pelaajaksi, eikä suotta. Nyt panokset kovenevat, mutta Rodgersin päätä tuskin huimaa vaan ennemminkin päinvastoin. Giantsin hyvää puolustuskalustoa vastaan keskivertosuoritus ei tule riittämään, joten joukkueen on syytä jatkaa siitä, mihin runkosarjassa jäi. Alla lyhyt tyylinäyte Rodgersin pelityylistä, joka suorastaan pitää pilkkanaan vastustajan puolustuksen linjaa.

Packersin hyökkäys on pitkälti tuttu viime kausilta, sillä sen tärkeimmät pelaajat Jordy Nelson, Davante Adams ja ehkä sunnuntaiksi pelikuntoon kuntoutuva Randall Cobb ovat olleet Rodgersin lempikohteita viimeisten kolmen kauden ajan. Sen sijaan joukkueen juoksupelien vastuuta kantaa useampien loukkaantumisten vuoksi laitahyökkääjä Ty Montgomery, joka on upeasti sisäistänyt keskushyökkääjän pestinsä. Miehen kaksi viimeistä ottelua eivät ole olleet maagisia, mutta hän tulee saamaan näytön paikkansa liigan kolmanneksi parasta juoksupuolustusta vastaan.

Clay Matthews ei kuulu tämän vuoden pudotuspeleissä joukkueensa kapteenistoon, mutta hänen panos joukkueelleen on silti ensiarvoisen tärkeä. (Getty)

Kotijoukkueen etuseitsikko on löytänyt yhteisen sävelen ja Clay Matthewsin johdolla on vakuuttavasti pysäyttänyt vastustajiensa juoksupelit lyhyeen. Myös pelinrakentajan painostaminen onnistuu hyvin, josta parhaat näytöt on antanut tukimies Nick Perry 11 säkillään. Sen sijaan takapuolustus ja etenkin pelinrakentajasta katsottuna oikea sivusta tuntuu olevan joukkueen akilleen kantapää. Tähän saumaan Giants tulee vuoren varmasti iskemään ja kun tiedetään, että heiltä löytyy kovan luokan laitureita, voi illasta tulla todella haastava. Runkosarjassa Packers päästi liigan toiseksi eniten jaardeja (269,2 jaardia/ottelu) heittopeleillä.

Giantsin menestys puolustuksen ansiota

Vaikka Giantsilta löytyy riveistään sellaisia tähtiä kuin pelinrakentaja Eli Manning sekä laitahyökkääjä Odell Beckham ja Victor Cruz, ei joukkueen menestys ja 11 voittoa runkosarjassa olleet niinkään hyökkäyksen ansiota vaan ennen kaikkea puolustuksen. Hyökkäys pystyi parhaimpiin suorituksiinsa kotistadionilla, mutta vierasmatkoilla tahti oli toinen. Näin ollen joukkue teki keskimäärin pisteitä vain 19,4 otteluissa. Se kuitenkin riitti, sillä puolustus piti kahdeksan kertaa vastustajan alle 20 pisteessä ja päästi liigan toiseksi vähiten pisteitä runkosarjassa (17,8 pistettä/ottelu). Etenkin sen kyky pysäyttää juoksuhyökkäykset on ollut todella arvokas ja vain kaksi liigan parasta keskushyökkääjää, Steelersin Le’Veon Bell ja Cowboysin Ezekiel Elliott pystyivät rynnimään yli 100 jaardia heitä vastaan.

Giants-hyökkäys ei ole juoksupeleillä juhlinut, mutta viime otteluissa keskushyökkääjäkaksikko Paul Perkins–Rashad Jennings ovat olleet vakuuttavampia. Koska Packersilla on erittäin vaarallinen hyökkäys, tulee Giants pelaamaan kellosta mahdollisimman paljon aikaa pois hyökkäysvuoroillaan ja se taas tarkoittaa kasvavaa vastuuta tälle kaksikolle. Urakka ei tule olemaan helppo Packersin laadukasta juoksupuolustusta vastaan. Heittohyökkäyksillä joukkue tulee sen sijaan onnistumaan muutamaan otteeseen todennäköisesti komeasti, sillä takapuolustus ei tule pystymään pitämään Beckhamia ja Cruzia pihdeissään läpi ottelun.

Janoris Jenkins on paljon vartiana ottaessaan Jordy Nelsonin silmätikukseen. (Getty)

Uskaltaisin väittää, että Giants-puolustus tulee lopulta ratkaisemaan ottelun. Noin -10 asteessa pelattava ottelu on käännettävissä vierasjoukkueen eduksi, kunhan Rodgersille pystytään antamaan painetta viime otteluiden tapaan. Neljästä viime ottelusta kasassa on kahdeksan säkkiä ja etuseitsikko on ehdottomasti valmis metsästämään Rodgersia. Isoa roolia tulee myös esittämään kulmapuolustaja Janoris Jenkins, jonka vastuulle Jordy Nelsonin vartiointi tultaneen antamaan.

Ottelun taistelupari

Aaron Rodgers vs. Eli Manning

Kaksi Super Bowl -mestaria iskevät kolmatta kertaa yhteen Lambeau Fieldillä. Molemmilla edellisillä kerroilla Manning on lähtenyt kotimatkalle voittotaskussaan, mutta ottelun alla Rodgers on selkeästi paremmassa tikissä. Rodgersin harteilla on myös iso osa ottelun tuloksesta, kun hän saa vastaansa Giantsin etuseitsikon. Miehen on onnistuttava, jotta joukkue etenee jatkoon, kun taas Manning voi turvallisemmin luottaa puolustukseensa ja edetä vähemmillä paineilla kohti ottelun loppua.

Yhteenveto

Tämä ottelu on ehkäpä viikonlopun vaikein arvioitava, sillä molemmilla on selkeät vahvuudet ja juuri ne kohtaavat tällä kertaa. Packersin tulikuuma hyökkäys vastaan Giantsin tulikuuma puolustus. Kylmä keli voisi äkkiseltään kääntää vaakakuppia hieman puolustuksen suuntaan, mutta toisaalta Packers on jo pitkään ollut hyvin vahva kotikentällään. Pallon menetykset nousevat varmasti avainasemaan ja Rodgersilla niitä ei ole viime aikoina nähty. Luotto siihen, että mies jatkaa aloittamallaan menolla kääntää omissa arvioissani Packersin voittajasuosikiksi, mutta ero tullee jäämään hyvin pieneksi.

Otteluveikkaus: Green Bay Packers – New York Giants 27 – 24

Ottelu on katsottavissa sunnuntaina klo 23:35 alkaen Viasat Urheilu HD -kanavalla sekä Viaplay-palvelussa.

Kansikuva: Getty

Aiheeseen liittyvät jutut