Viimeisenä muttei vähäisimpänä käsittelyssä NFC East. Yön jälkeen sitten tiedetään kaikki entistä enemmän. Tästä se kova ja raaka kausi alkaa.
Dallas Cowboys (8-8)
Kausi 2013:
Joukkueen otteita varjosti koko kauden epätasaisuus ja tappio viimeisellä viikolla Philadelphia Eaglesille pilasi kauden lopullisesti. Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen oli melkoinen pettymys niin joukkueelle itselleen kuin myös seuran faneille.
Cowboys-hyökkäys:
Joukkueen hyökkääminen on ollut tehokasta jo monen vuoden ajan ja sitä se todennäköisesti tulee olemaan myös alkavalla kaudella. Dallasilaisten hyökkäyksen suurin vahvuus on sen monipuolisuus ja heikkoja lenkkejä ei montaa ole. Alkavalla kaudella hyökkäyksenlinja näyttää olevan paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin. Heittohyökkäyksen johtajana toimii myös tulevalla kaudella mielipiteitä jakava Tony Romo. Romon tilannetta tulee kauden alussa varjostamaan leikattu selkä, jonka kunnosta ei ole varmuutta ennen tosipelien alkua. Selkäleikkauksien jälkeen palautuminen on aina vaikeaa. Oletusarvo on kuitenkin se, että Romo pystyy pelaamaan täysipainoisesti ja silloin myös joukkueen heittohyökkäys on erittäin vaarallinen. Laitahyökkääjien kiistämätön kuningas on Dez Bryant, jota ainakin Cowboys-fanit pitävät pelipaikkansa parhaana pelaajana. Hirveän väärässä Cowboys-fanit eivät olekkaan, vaikka ei Bryant ole ihan Calvin Johnsonin kaltainen monsteri. Viime kauden 1233 jaardia ja 13 TD kuitenkin kertoo kaiken oleellisen Bryantista. Isoin ongelma on tämän supertähden pelaamisessa hieman diivameinen luone, jonka vuoksi herra on joutunut useammin kerran ongelmiin NFL-uransa aikana. Cowboys-fanien onneksi Bryant on alkanut kasvamaan viime vuosina myös ihmisenä, samalla kun peli on noussut uudelle tasolle. Toinen tärkeä pallon kiinniottaja on sisempi laitahyökkääjä Jason Witten, joka jaksaa edelleen vanhoilla päivillään kiusata nuorempiaan. Viime kaudella Witten keräsi tilastoihin vakuuttavat 8 TD ja 851 jaardia, joten taso riittää edelleen vaikka ikää on jo 32 vuotta.
Juoksuhyökkäyksen moottorina toimii hieman loukkaantumisherkkä DeMarco Murray. Murray on parhaimmillaan häikäisevän hyvä keskushyökkääjä, mutta toisinaan taso vajoaa todella huonoksi ja pelaamisesta ei tule mitään. Pääosin taso on hyvä ja ilman jokavuotisia loukkaantumisia Murray olisi yksi liigan arvostetuimmista keskushyökkääjistä. Toisena keskushyökkääjänä alkavalla kaudella toimii Lance Dunbar, joten leveyttä ei hirveästi keskushyökkääjistä löydy. Dunbar ei ole ainakaan ennakkoon kovin kummoinen varamies. Toisaalta todella hyvän hyökkäyksenlinjan takaa voi juosta hyviä tilastoja vähän huonommatkin keskushyökkääjät.
Cowboys-puolustus:
Tilatojen valossa Cowboys-puolustus oli yksi viime kauden huonoimmista ja tilastot eivät valehtele, koska joukkue hävisi monia otteluita juuri puolustuksen huonouden vuoksi. Alkavalla kaudella heittopuolustamisen kanssa tulee olemaan ongelmia, kun heittoryntääminen on todennäköisesti sarjan huonointa. Syynä heittöryntäämisen huonouteen voidaan pitää DeMarcus Waren potkuja ja loukkaantumisia. Pahin loukkaantumisista oli DeMarcus Lawrencen jalan murtuminen, joka pitää herran kauden alussa sivussa. Olihan Lawrencesta suuniteltu kaimansa paikkaajaa. Kauden alussa ulompien linjamiesten paikalla tulee aloittamaa George Selvie ja Jeremy Mincey. Selvie aloitti jo viime kaudella puolustuksenlinjassa, jolloin kaikki ottelut ja tulokset oli vaihtelevan hyviä, joten otteet tulevalla kaudella voivat olla myös ihan kohtuullisia. Jeremy Minceyn ura oli taas viime kaudella todella jyrkässä laskussa ja seura vaihtuikin kesken kauden Jaguarsista Broncosiin, jossa tilastoihin kertyi 2 ottelua vaihtopenkillä ja 1 taklaus. Minceyn edellisestä kunnon kaudesta on muutenkin kulunut jo kaksi vuotta, joten ura voi jatkaa laskuaan. Minceytä ei kannata vielä kuitenkaan tuomita täysin menetyksi tapaukseksi, vaan annetaan herralle vielä muutama ottelu aikaa näyttää taitojaan. Heittopuolustuksen tasoon heittoryntäämisen lisäksi tulee vaikuttamaan alkavalla kaudella myös se, pystyykö joukkueen takakenttä parantamaan viime vuodesta. Ensimmäisenä tasoaan pitäisi nostaa kulmapuolustaja Morris Claiborne, joka varattiin keväällä 2012 numerolla 6 todella kovin odotuksin. Ura NFL:ssä ei ole lähtenyt käyntiin niin kuin olisi pitänyt ja villeimmät huhut olivatkin jo myymässä herraa kesällä moneenkin suuntaan. Toisena kulmapuolustajana aloittaa Brandon Carr, joka oli ennen siirtymistään Dallasiin yksi liigan parhaista kulmapuolustajista, joten häneltä voidaan odottaan alkavalla kaudella vielä viime kautta enemmän.
Juoksupuolustus oli viime kaudella hieman hiettopuolustamista parempaa, mutta hyvää se ei silti ollut. Juoksupuolustuksen taso romahti vasta kauden aikana, kun tukimies Sean Lee loukkasi jälleen itsensä. Leen loistavaa uraa varjostavat loukkaantumiset ja niistä viimeisin sattui kevään ensimmäisissä harjoituksissa, joissa harmittoman näköisessä tilanteessa katkesi polven eturistiside. Leen alkava kausi meneekin loukkaantuneiden pelaajien listoilla ja koko ura on vaarassa, kun eturistisiteen katkeaminen oli jo uran kolmas. Yleensä jo kerta voi laittaa polven todella huonoon kuntoon ja kaikki eivät parane siitäkään koskaan. Alkavan kauden miehistöä katsellessa tukimiesten taso dallasissa ei vakuuta ja sen vuoksi myös juoksupuolustuksen tehokkuus mietityttää.
Arvio:
SURKEA puolustus ei pysty haastamaan vastustajia ja hyökkäys ei yksin voi voittaa otteluita. 5-11 kausi
Dez Bryant (korkeimmalla #88) on jo hieman ”aikuistunut” (Getty)
Washington Redskins(3-13)
Kausi 2013:
Kauden alussa pelaaminen näytti ajoittain jopa hyvältä, mutta kausi päättyi kahdeksan ottelun tappioputkeen. Kausi oli kokonaisuudessaan valtava pettymys. Vuodessa nähty romahtaminen oli monen asian summa ja lopulta kaikki meni viime kaudella pieleen.
Redskins-hyökkäys:
Alkavan kauden hyökkäys tulee tukeutumaan isoihin egoihin, taitaviin pelaajiin ja kokemattomaan valmennukseen. Paperilla joukkueen hyökkääminen näyttääkin todella hyvältä, mutta todellisuudessa sen yllä on todella isoja kysymysmerkkejä. Isoin kysymysmerkki on varmasti päävalmentaja Jay Grudenin uskottavuus, tai oikeastaan saako nuori ja kokematon valmennus joukkueen isoimpia tähtiä kuriin. Viime kaudella kun joukkueen pelaaminen sekosi juuri sen vuoksi, että pelinrakentaja Robert ”RG3” Griffin III tuntui olevan yksin muuta joukkuetta isompi tähti. Toinen ison egon ja loistavat pelitaidot omaava pelaaja on Philadelphia Eaglesistä monoa saanut DeSean Jackson. Jackson on RG3:n tavoin todella kova pelimies kentällä, mutta sen ulkopuolella olevat ongelmat voivat muodostua ajoittain liian suuriksi. Juuri nämä ongelmat ja valmennuksen kanssa tulleet erimielisyydet ajoivatkin Jacksonin ulos Philadelphiasta.
Redskinsin heittohyökkääminen tulee alkavalla kaudella olemaan kaikista ego-ongelmista huolimatta todella vaarallinen. Löytyyhän joukkueesta yksin liigan laajimmista laitahyökkääjä-osastoista ja pelinrakentaja-osastolta löytyy peräti kaksi hyvää pelinrakentajaa. Laitahyökkääjistä esille voisi nostaa ennen kauden alkua nopean DeSean Jacksonin lisäksi Pierre Garçonin ja Santana Mossin. Moss on ollut jo vuosia yksi joukkueen parhaista laitahyökkääjistä, mutta alkavalla kaudella rooli on pienentymässä huomattavasti. Pienemmästä roolistaan huolimatta Moss tulee olemaan alkavalla kaudella hyökkäyksen isähahmo, ja varmasti jonkinlainen linkki pelaajien sekä valmennuksen välillä. Joten hänen roolia joukkueessa on turha väheksyä, vaikka tilastoihin ei enään kertyisikään 8TD ja 600 jaardia. Garçonilta taas odotetaan alkavalla kaudella lopullista läpilyöntiä pelipaikkansa parhaiden pelaajien joukkoon. Läpilyöntiä on oikeastaan odotettu jo viimeiset 2-3 vuotta, mutta vielä sitä ei ole tapahtunut. Viime kausi kuitenkin oli jo uran paras ja se antaa odottaa alkavalta kaudelta vieläkin parempaa jopa 1500 jaardin ja 10 TD:n vuotta. Ainoa Garçon yllä leijuva mustapilvi on DeSean Jackson, joka voi omalla tekemisellään viedä kaiken huomion ja samalla myös suurimman osan joukkueen tehoista. Jackson kun on yksi liigan nopeimmista pelaajista, joka pystyy tarkemmastakin puolustus pelaamisesta karkaamaan isoihin peleihin. Joukkueen aloittavana pelinrakentajana toimii jo aiemmin mainittu isoja otsikoita tekevä RG3. Allekirjoittaneen mielestä RG3 on hieman yliarvostettu pelinrakentaja, jota valmennuksen tarvitsee peluuttaa yhden kauden varaustilaisuudessa tehdyn virheen vuoksi. Pelinrakentajista parempi olisi varmasti varamiehen roolissa oleva Kirk Cousins. Cousinsin nostaminen aloittavaksi pelinrakentajaksi on kuitenkin lähes mahdotonta, koska kaikki odottavat RG3 palaavan ensimmäisen kauden tasolleen. RG3 olikin ensimmäisellä kaudellaan todella vakuuttava, mutta kauden viimeisessä ottelussa hajonnut polvi ei ole selvästikkään entisensä ja miehen pelaamisesta puuttuu se viimeinen vaarallisuus.
Inkkareiden juoksuhyökkäys tulee perustumaan alkavalla kaudella keskushyökkäjä Alfred Morrisin huimaan pelaamisen. Morris on yksi pelipaikkansa parhaista pelaajista ja siitä todisteena on viime kauden juoksutilaston 4. sija ja taakse jäi esimerkiksi muuan Adrian Peterson. Alkavalla kaudella Morrisin pelaaminen kuitenkin voi hieman muuttua, kun uusi valmennus tuo mukanaan uudet kuviot. Se tuleeko tilastot paranemaan vai huononemaan, ei kuitenkaan ole selvää ennen kauden alkua. On kuitenkin vaikea uskoa, että päävalmentaja Gruden lähtisi ainakaan pienentämään loistavan keskushyökkääjänsä roolia, jos juoksupelit toimivat viime vuotiseen tapaan.
Redskins-puolustus:
Viime kaudella kohtalaisen hyvin pelannut heittopuolustus tulee varmasti jatkamaan suhteellisen samanlaisella systeemillä alkavallakin kaudella, koska puolustuksen koordinaattorina jatkaa edelleen kokenut Jim Haslett. Heittopuolustuksen kannalta kevään sopimuksista tärkein oli Brian Orakpon kanssa tehty vuoden jatkosopimus. Orakpo on yksi sarjan monipuolisimmista ulommista tukimiehistä ja hänen panostaan ei voikkaan väheksyä inkkareiden heittoryntäämisessä. Vuoden jatkosopimus myös takaa sen, että Orakpo varmasti haluaa antaa koko alkavan kauden kovia näyttöjä ja samalla varmistaa itselleen hyvä lähtökohdat ensi keväään sopimusneuvotteluihin. Orakpon lisäksi ulommista tukimiehistä voi nostaa esille Ryan Kerrigan ja kevään ensimmäisellä kierroksella varatun Trent Murphy. Kerrigan on toinen aloittavista ulommista tukimiehistä ja täysin ansaitusti, koska pelaaminen on vuodesta toiseen tasaisen varmaa ja yleensä tilastoihin kertyykin se 8-9 säkkiä ja 40-50 taklausta. Murphy on mielenkiintoinen varaus, jonka armoton asenne voi tehdä hänestä J.J. Wattin kaltaisen taistelian. En sano, että Murphystä koskaan kasvaisi Wattin kaltaista supertähteä, mutta pelityyli voisi vastata samanlaista ”monsterimaista” pelaamista, jonka perusteena on kova asenne ja loistava ”moottori”. Hyvän heittoryntäämisen tuloksesta pääsee nauttimaan myös inkkareissa hieman keskikertainen takakenttä, jonka tilastot näyttävät hyvältä juuri heittoryntäämisen vuoksi. Takakentän suurin tähti on DeAngelo Hall, joka parhaimmillaan voikin sytyttää joukkuettaan syötönkatkoilla tai muuten hyvällä pelaamisellaan. Nykyään kuitenkin usein nähdään se hieman huonommalla asenteella pelaava Hall jonka pelaamisesta puuttuu kipinä. Hall on silti joukkueelleen tärkeä pelaaja ja Redskins-fanit varmasti toivovatkin kyseiseltä herralta jälleen kovaa asennetta pelaamista kohtaan.
Juoksupuolustuksen kannalta isossa roolissa tulee olemaan alkavalla kaudella sisempi tukimies Perry Riley Jr. Riley tulee opastamaa alkavalla kaudella toisena aloittavana tukimiehenä pelaavaa Keenan Robinsonia kädestä pitäen siitä mitä NFL:sä pelaaminen tulee vaatimaan. Opastamisen lisäksi Rileytä pitäisi täyttää London Fletcherin jättämät valtavat saappaat ja ottaa puolustuksen johtajan rooli itselleen. Rileyn rooli tulee siis korostumaan varsinkin alkavan kauden alussa, jolloin Robinson vasta opettelee NFL:n tavoille. Toinen tärkeä pelaaja juoksupuolustuksen kannalta on puolustuksenlinjan keskimmäinen linjamies Barry Cofield. Cofield voi omalla tekemisellään helpottaa hieman uusissa roolissa olevien sisempien tukimiesten työtä. Kokonaisuutena kuitenkin juoksupuolustuksen taso on hieman kysymysmerkki ja isoin asia on se, kuka ottaa puolustuksessa itselleen johtajan roolin, kun Fletcher on lopettanut uransa.
Arvio:
Valmennus on iso kysymysmerkki ja roolit voivat olla ensimmäisen kauden aikana hieman sekaisin, joten menestykseen on vaikea uskoa. RG3 ja DeSean Jackson tulee pitkälti määrittelemään miten joukkueen kausi etenee niin hyvässä kun pahassakin. 6-10 kausi
New York Giants(7-9)
Kausi 2013:
Joukkueen hyökkäys oli sekaisin koko kauden ja Eli Manning heitti esimerkiksi 27 syötönkatkoa ja oli sillä tilastojen ylivoimainen ”voittaja”. Surkea hyökkäyspelaaminen olikin se suurin syy miksi jättiläiset eivät menestyneet, koska puolustus oli tilastojen valossa ihan kohtalaisen hyvä sijoittuen päästetyissä jaardeissa sijalle 8.
Giants-hyökkäys:
Viime kaudella sekaisin ollut heittohyökkäys tukeutuu alkavallakin kaudella Eli Manningin heittokäteen. Heittohyökkäyksen voi silti odottaa paranevan selkeästi viime kaudesta ja Manningin myös pelaavan huomattavasti viime vuotta paremmin. Eihän Manning ole voinut yhdessä kesässä muuttua yhdeksi liigan huonoimmaksi aloittavaksi pelinrakentajaksi. Enemmän kyse on varmasti siitä kuinka laitahyökkääjät pelaavat ja kuinka hyviä laitahyökkääjät ylipäätäänsä ovat. Laitahyökkääjä-osastoa tulevalla kaudella tuleekin vahvistamaan kova nimi, kun kevään ensimmäiseltä kierrokselta jättiläisten haaviin tarttui Odell Beckham Jr, jolla on kaikki edellytykset tulla liigan parhaimmaksi slotti-laitahyökkääjäksi. Beckham ei ole kooltaan mitenkään iso, mutta ei sitä kokoa Wes Welkeriltäkään löydy, ja silti Welker on ollut yksi pelipaikkansa arvostetuimpia pelaajia jo vuosia. Beckham korvaakin puuttuvan kokonsa todella hyvällä nopeudella ja huikean hyvällä suunnanmuutos kyvyllään, jonka ansiosta tarkkojen kuvioiden juokseminen ei ole liian haasteellista. Beckhamin ohella mielenkiintoiseksi laitahyökkääjäksi voidaan nostaa esille Rueben Randlen, jolta odotettiin jo viime kaudella läpilyöntiä. Läpilyönti jäi kuitenkin tekemättä vielä viime kaudella ja alkavalla kaudella se on entistä todennäköisempää, koska peliaikaa pitäisi tulla aloittavana pelaajana heti kauden alusta asti. Randle on isokokoinen ja ihan nopeakin pelaaja, jonka pelaamisessa ei ole suurempia heikkouksia. Pelaaminen kuitenkin vaatisi ajoittain hieman rauhallisuutta ja viime kauden hienoinen epäonnistuminen selvästi pudotti herran itseluottamusta. Itseluotamuksen kuntoon saadessaan Randle tulee olemaan monelle vastustajalle todella haastellinen puolustettava. Heittohyökkäyksen kannalta isoimmat kysymykset alkavan kauden osalta ovat hyökkäyksenlinjassa ja sisemmän laitahyökkääjän epävarmuudessa. Sisempänä laitahyökkääjä kauden aloittaa Larry Donnell, mutta kokenut Daniel Fells varmasti kärkkyy peliaikaa, jos Donnell ei pysty lunastamaan hänne kohdistettuja paineita. Kumpikaan herroista ei ole kuitenkaan ennakkoon mikään tähti pelipaikallaan ja sen vuoksi on vaikea nähdä kovin isoa roolia kummallakaan alkavan kauden hyökkäyksessä. Hyökkäyksenlinja taas on keskustan osalta täysi arvoitus ja ei ulommat linjamiehetkään ole mitään pelipaikkansa parhaita pelaajia vaikka luotettavia ovatkin.
Aloittavana keskushyökkääjänä alkavalla kaudella toimii ex-Raiders Rashad Jennings. Jennings on aiemmin urallaan ollut hieman pienemmässä roolissa pelaava keskushyökkääjä ja alkava kausi onkin uran kannalta todella iso. Onhan aiemmin pienemmissä rooleissä loistanut Jennings nyt joukkueensa tärkeimpiä pelaajia ja aiemmin uralla vaivanneisiin loukkaantumisiin ei tule olemaan varaa. Ilman loukkaantumisia Jennings voi olla yksi alkavan kauden suurimmista yllättäjistä ja samalla ura voi nousta todella kovaan nosteeseen. Muina keskushyökkääjinä toimii neljännellä kierroksella varattu Andre Williams ja yhden kauden ihme Peyton Hillis. Hillis oli vuoden 2010 yksi suurimmista yllättäjistä ja huippu kautensa vuoksi myös seuraavan vuoden Maddenin kansikuvapoika. Madden kirous kuitenkin iski myös Hillisiin, ja ura on ollut sen jälkeen enemmän ja vähemmän rikkonainen loukkaantumisten vuoksi. Maddenin kanteen pääseminen tietää yleensä seuraavalla kaudella loukkaantimista. Hillisin kohdalla kuitenkin kirous jäi päälle ja uraa vaivasi useampi loukkaantuminen ja sen vuoksi taso on laskenut viime vuosina todella rajusti. Juoksuhyökkäyksen tasoon tulee myös vaikuttamaan todella paljon jättiläisten hyökkäyksenlinja ja varsinkin sen keskustan pelaajat. On siis todella vaikea ennustaa ennen kauden alkua miten juoksuhyökkäys lähtee toimimaan alkavalla kaudella.
Giants-puolustus:
Viime kaudella hyvin toiminut heittopuolustus on heikentynyt puolustuksenlinjan osalta, kun Justin Tuck siirtyi Oakland Raidersiin alkavaksi kaudeksi. Tuckin tilanne aloittavaksi ulommaksi linjamieheksi on noussut Mathias Kiwanuka. Kiwanuka on ihan perushyvä pelaaja, mutta Tuckin tasoinen pelimies hän ei kuitenkaan ole. Heittoryntäyksen taso voi olla siis hieman laskussa viime vuodesta. Heittopuolustuksen kannalta kuitenkin isompi kysymys on kulmapuolustajien taso, joka voi olla mitä tahansa todella hyvän ja huonon väliltä. Aloittavina kulmapuolustajina tulee alkavalla kaudella pelaamaan Dominique ”DRC” Rodgers-Cromartie ja Prince Amukamara. Rodgers-Cromartien ura on viimeiset vuodet jonkinlaisessa sekasorrossa ja sen vuoksi 2009 vuoden Pro Bowler on nykyään ihan tavallinen kuolevainen, jolta ei voi kamalasti odottaa alkavalla kaudella. DRC voi kuitenkin yllättää kaikki ja sen jälkeen jättiläisten heittopuolustus tulisi varmasti yllättämään monet. Toisena aloittavana kulmapuolustajana pelaava Amukamara taas on kevään 2011 ensimmäisen kierroksen varaus ja potentiaalia pitäisi riittää. Näyttöjä nähtiinkin jo viime kaudella ja sen vuoksi Amukamara tulee todennäköisesti lyömään itsensä läpi lopullisesti alkavan kauden aikana. Kokonaisuudessaan jättiläisten takakenttä on potenttiaalinen porukka, mutta se kuinka paljon potenttiaalista lopulta tulee esille peleissä ratkaisee koko heittopuolustuksen tason.
Myös juoksupuolustus oli viime kaudella hyvää ja tulevalla kaudella sen taso on kiinni pitkälti tukimiesten pelaamisesta. Jättiläisten tukimies-osasto on mennyt täysin uusiksi kuluneen kevään ja kesän aikana. Uusina tukimiehiä joukkueen toimintaan on tullut mukaan kevään viidennen kierroksen varaus Devon Kennard ja ex-Ravens Jameel McClain. Kokenut McClain tulee pelaaman alkavalla kaudella keskimmäistä tukimiestä ja aloittavan paikka on hieman odottomaton, koska McClain on pelannut aiemmin urallaan 3-4 puolustusta ja jättiläiset taas pelaavat 4-3 muodostelmaa. 4-3 puolustuksessa pelaaminen vaatiikin keskimmäiseltä tukimieheltä 3-4 puolustusta huomattavasti enemmän, koska keskellä apuna ei ole toista tukimiestä, vaan kaikki taklaukset pitäisi kerätä itse. Kerrardin pelaaminen aloituksessa on myös hienoinen yllätys, koska viidennellä kierroksella tullut varaus on oli hieman aikainen, vaikka ylipistossa tulleet loukkaantumiset ennakkoon arvoa pudottivatkin. Tukimiesten pelaaminen voi siis olla alkavalla kaudella joko hyvää tai hyvinkin huonoa, jolloin koko jättiläisten juoksupuolustus voisi olla huonoa.
Arvio:
Eli Manning joutuu edelleen todistamaan allekirjoittaneelle tasonsa. Ilman kunnollista pelinrakentajaa NFL:ssä menestyminen on mahdototan. 7-9 kausi.
Philadelphia Eagles(10-6)
Kausi 2013:
Kausi oli lähtökohtiinsa nähden loistava ja varsinkin runkosarjan jälkimmäinen puolisko oli loistavaa pelaamista. Joukkueen suurimmasta yllätyksenstä vastasi pelinrakentaja Nick Foles, joka pystyi pelaamaan uskomattoman hyvin päästyään aloittavaksi pelinrakenjaksi. Pudotuspeleissä heti ensimmäisellä kierroksella tullut tappio oli hienoinen pettymys varmasti kaikille, vaikka pudotuspeleihin pääseminen oli jo hieno suoritus.
Eagles-hyökkäys:
Heittohyökkäyksen johtajana alkavalla kaudella tulee toimimaan Nick Foles, jolta ei voi kuitenkaan olettaa ihan viime vuotista loistokkuutta. Onhan viime vuotisen suorituksen uusiminen todella vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta. Folesin urakkaa tulee alkavalla kaudella heiman vaikeuttamaan laitahyökkääjien vaihtuminen, ja varsinkin DeSean Jacksonin puuttuminen voi näkyä tilastoissa jopa vähän isompana pudotuksena. Olihan Jackson viime kaudella se pelaaja, joka pystyi nopeudellaan tekemään heittopuolustuksen työn vaikeaksi. Viime kauden suurin sensaatio laitahyökkääjistä oli kuitenkin Riley Cooper, joka pystyi keräämään tilastoihinsa 835 jaardia ja 8TD. Cooperin tilastojen arvoa nostaa se että ne syntyivät lähes kokonaan niiden 10 ottelun aikana jolloin Foles toimi joukkueen aloittavana pelinrakentajana. Cooperin hyvät otteet huomattiin myös seurajohdossa, joka tarjosi keväällä vapaaksi pelaajaksi pääseelle Cooperille rahakasta ja monivuotista sopimusta. Cooper tulee siis jatkamaan seurassa alkavalla kaudella todella mukavan tilipussin kanssa ja sen vuoksi myös odotukset ovat kasvaneet todella suuriksi. Toinen laitahyökkääjä keneltä odotetaan paljon alkavalla kaudella, on toisella kierroksella varattu Jordan Matthews. Matthers keräsi koko harjoitusleirin ajan paljon hehkutusta ja nopeimmat kerkesivät nostamaan jo Matthewsin tulevaisuuden suurimmaksi tähdeksi pelipaikallaan. Sen vuoksi Matthewsin pelaaminen harjoitusotteluissa olikin hienoinen pettymys monelle. Silti potenttiaalia on ja miehen rooli varmasti tulee kasvamaan alkavan kauden aikana ottelusta toiseen. Laitahyökkääjistä suurimpana kysymysmerkkinä voidaan pitää viime kaudella polvivamman vuoksi sivussa ollutta Jeremy Macliniä. Maclin on oikeasti tilastojaan huonompi pelaaja, mutta silti herra saa usein kovaa hehkutusta mediassa. Median hehkutuksen takaa katsoessa kuitenkin huomaa tilastoihin kertyvän usein paljon pallon pudotuksia ja maalien syntyvän suhteellisen vapaista paikoista, jotka yleensä ovat vain hyviä pelikutsuja. Maclin on lisäksi todella laiska juoksublokkaaja, joka ei taas tue yhtään kotkien hyökkäämistä.
Eaglesin juoksuhyökkäys oli viime kaudella liigan tehokkainta ja juoksutilaston voittaja oli hieman ylivoimaiseenkin tyyliin LeSean McCoy. McCoy on yksi liigan rähähtävimmistä keskushyökkääjistä, jonka pelaaminen perustuu todella sähäköihin suunnanmuutoksiin. McCoyn lisäksi juoksuhyökkäämisessä on suuressa roolissa hyökkäyksenlinja, jonka pelaaminen oli myöskin viime kaudella todella hyvää. Alkavalla kaudella linjaan on tullut kuitenkin yksi suuri muutos, kun nuori ulompi linjamies Lane Johnson joutuu kärsimään kauden alussa neljän ottelun pelikiellon väärien lääkkeiden käytöstä. Johnsonin ollessa pois oikealla ulompana tukimiehenä pelaa Allen Barbre. Barbre on Eagles-fanien kannalta onneksi todella hyvä varamies ja pystyy varmasti hoitamaan hommansa kauden alussa hyvällä tasolla. Juoksuhyökkäämisen kannalta kuitenkin tärkein linjamies on vasemmalla pelaava ulompi linjamies Jason Peters. Peters osoitti jälleen viime kaudella olevansa yksi liigan parhaista linjamiehistä ja yleensä Peters onkin se pelaaja, joka on viimeisimpänä miehenä blokkaamassa tietä keskushyökkääjille. Kakkosmiehen roolia keskushyökkäjä osastolla pitää itsellään monipuolinen Darren Sproles, jota voidaan pitää todella kovana vahvistuksena kotkien joukkueeseen. Sproles tuo kotkien hyökkäyspelaamiseen paljon uusia vaihtoehtoja ja nopeutta. Ei olekkaan vaikea uskoa Sprolesin pelaavan alkavalla kaudella uransa parhaan vuoden, kun kotkien päävalmentajana toimii hyökkäys-guru Chip Kelly. Kelly on valmentaja, joka on tuomassa koko NFL:n aivan uudenlaista hyökkäystä ja sen pysäyttäminen ainakin viime kaudella näytti todella hankalalta.
Eagles-puolustus:
Heittopuolustus kärsi viime kaudella takapuolustajien ja heittoryntääjien tason puutteeesta. Alkavaksi kaudeksi joukkue hankkikin itselleen vapailta markkinoilta takapuolustaja Malcolm Jenkinsin, joka on viime vuotiseen ryhmään nähden todella kova vahvistus. Heittoryntäämisen osalta ei ole kuitenkaan tehty kesän aikana muutoksia, ja seurajohto luottaa edelleen viime kauden lopussa loistaneen Trent Colen jatkavan hyviä otteitaan uudella pelipaikallaan. Ennen puolustuksenlinjassa pelannut Cole joutui jo viime kaudella opettelemaan ulomman tukimiehen hommat. Cole oli muutoksen vuoksi kauden alussa suhteellisen huono, mutta kauden edetessä myös herra eteni suorituksiensa kanssa ja lopulta säkkitilastoon kertyikin mukavat 8 säkkiä. Kokonaisuutenahan säkkimäärä ei ole kova, mutta siihen tosiaan vaikutti uusi pelipaikka ja kauden alussa tulleet epäonnistumiset. Onkin todennäköistä, että Colen jatkaessa viime kauden lopun tasollaan, joutuvat kulmapuolustajat median tarkkailevien katseiden alle. Aloittavista kulmapuolustajista Bradley Fletcher on kovan paineen alla ja paikka avauksessa ei ole mitenkään varma, jos taso ei nouse viime kaudella nähdystä. Fletcherin pelipaikkaa kärkkyy alkavalla kaudella harjoitusotteluissa hyvin pelannut ex-Dolphins Nolan Carroll. Carroll on pelaaja, joka ei ole missään loistava mutta kaikessa suhteellisen hyvä, joten pelaaminen on yleensä hyvin varmaa ja suurempia virheitä harvoin nähdään. Heittopuolustuksesta on vielä lopuksi nostettava esille puolustuksen linjassa ulompana miehenä pelaava Vinny Curry, joka ei välttämättä ole suuremmalle yleisölle tuttu ja paikka avauksesta on kiven alla. Curry on silti yksi pelipaikkansa parhaista heittoryntääjistä ja paremmalla juoksupuolustuksella paikka avauksessa olisi takuu varma lähes jokaisessa NFL joukkueessa. Curry tulee saamaan heikosta juoksupuolustus pelaamisestaan huolimatta alkavalla kaudella paljon vastuuta tilanteissa, joissa vastustajalta voidaan odottaa suurella todennäköisyydellä heittoa. Ja näistä tilanteista moni tulee päättymään Curryn loistavaan suoritukseen, jonka ansiosta heitot ovat joko huonoja tai parhaassa tilanteessa heittoa ei ehditä edes heittämään.
Juoksupuolustuksen kivijalkana alkavalla kaudella toimii viime kauden tapaan sisemmät tukimiehet DeMeco Ryans ja Mychal Kendricks. Ryan on pitkään pelannut joukkueen puolustuksen henkinenjohtaja, jolta voidaan odottaa aina tasaista suoritusta. Ryan harvemmin taklaakaan ohi ja sen vuoksi herraa pitää arvostaa todella korkealle. Kendricks on vielä nuori, mutta hyvin potentiaalinen pelaaja, jolta voidaan taas alkavalla kaudella odottaa askelta eteenpäin uralla. Seuraava askel nostaisi Kendricksin jo pelipaikkansa parhaiden pelaajien joukkoon ja se varmasti helpottaisi myös konkari Ryansin pelaamista. Ryans kun ei ole enään nopein pelaaja ja sen vuoksi pienempi vastuualue sopisi vanhalle herralle varmasti hyvin. Muuten alkavan kauden juoksupuolustus on hyvin viime vuotisen kaltainen.
Arvio:
Eagles-hyökkäys yllättää edelleen monia vastustajiaan ja hieman parantunut heittopuolustus nostaa joukkueen osakkeita. Helpohko divisioona nostaa myös voittoprosenttia ja kausi päättyy 10-6 tai 11-5 tulokseen.