Kohti 53. Super Bowlia: New England Patriotsin matka finaaliin

Viaplay LogoNäe Viasatilla yksi maailman katsotuimmista urheilutapahtumista, amerikkalaisen jalkapallon NFL:n loppuottelu: Super Bowl LIII

Mitä olisi Super Bowl ilman 2000-luvun kestomenestyjä New England Patriotsia? Se on tuttu näky esiintyessään jo yhdeksättä kertaa NFL:n finaalissa 2000-luvulla ja viidettä kertaa tällä vuosikymmenellä. Joukkueen palkintokaapista löytyy viisi mestaruutta, jotka ovat vuosilta 2001 (Super Bowl XXXVI), 2003 (XXXVIII), 2004 (XXXIX), 2014 (XLIX) ja 2016 (LI).

Kysyimme kauden alla Faneille.comin lukijoiden näkemystä tulevasta mestarista ja suurimman äänisaaliin tuolloin keräsi Patriots 14 prosentin osuudellaan. Sen etenemistä näin pitkälle ei voida siis pitää yllätyksenä, vaikka runkosarjassa sen menoa aika-ajoin epäiltiinkin. Vastustajaksi asettuvaa Ramsia povasi mestariksi 8 prosenttia kauden alla.

Runkosarjan tähdistökentälliseen eli All-Pro:hon mahtui Patriotsin riveistä vain yksi pelaaja. Kulmapuolustaja Stephon Gilmore teki sen ensimmäistä kertaa urallaan komean kautensa päätteeksi. Kakkoskentällisestä löytyy lisäksi laitahyökkääjä Cordarrelle Patterson potkunpalauttajan roolissa. Sen sijaan neljästi 2010-luvulla tähdistökentälliseen ansaitusti pääseen Rob Gronkowskin kausi oli tällä kertaa pienoinen pettymys, eikä taso tänä vuonna riittänyt edes Pro Bowl -valintaan asti. Sen sijaan pelinrakentaja Tom Brady ja Gilmore paikan ansaitsivat, mutta finaalipaikan irrottua tuo ottelu jäi välistä.

Vaikeaa alkua seurasi komea voittoputki

Ennakoimme kauden alla Patriotsille haastavaa kautta. Divisioonan muiden joukkueiden ottaessa vihdoin askelia eteenpäin ja Patriotsin menettäessä kauden alla useamman luottopelurinsa, eivät tähtimerkit olleet entisellään. Heikon divisioonan myötä jaksoimme uskoa kaikesta huolimatta 11 voittoon, joka lopulta olikin joukkueen lopullinen voittojen määrä. Paljon ehti kuitenkin tapahtua ja useamman viikon ajan joukkue joutui majailemaan divisioonansa sijoilla 2. ja 3., johon New Englandissa ei olla viime vuosina totuttu.

Joukkue aloitti kautensa ilman laitahyökkääjä Julian Edelmanin, jonka ensimmäinen kuukausi kului pelikiellon vuoksi sivussa. Nuo neljä ottelua toivatkin lunta joukkueelle tupaan. Avausottelussa kotikentällään Patriots pystyi vielä pitämään Houston Texansin takanaan, mutta kaksi seuraavaa ottelua vieraskentillä jättivät luun käteen. Jacksonville Jaguars pesi Patriotsin lukemin 31–20 ja heti perään Detroit Lions piti joukkuetta pilkkanaan voittaen ottelun 26–10-luvuin. Kolmen ottelun pistekeskiarvo 19 pistettä/ottelu oli hyvin epätyypillistä Patriotsille, eikä tahti antanut odottaa kovinkaan hyvää loppukautta ajatellen. NFL.comin Power Rankings -listauksessakin joukkue oli painunut jo 13. sijalle asti. Neljännellä viikolla alkoi kuitenkin tapahtua. 38–7-voitto Dolphinsista oli alkulaukaus komealla kuuden ottelun voittoputkelle, jonka aikana pistekeskiarvo oli huimat 35,5 pistettä/ottelu.

Ennen viikolla 11 koittanutta huiliviikkoa Patriots kävi vielä kärsimässä kauden kolmannen vierastappionsa Tennessee Titansin vieraana. Tuo tappio katkaisi voittoputken, jonka aikana Patriots oli taas ilmoittautunut mukaan taisteluun divisioonan voitosta. Turvallisella 7–3-saldolla joukkue suuntasi taukoviikon jälkeen MetLife Stadiumille New York Jetsin vieraaksi. Tällä kertaa vierasottelukin toi positiivisen tuloksen ja kun heti seuraavalla kierroksella Minnesota Vikings jäi jalkoihin kotistadionilla, alkoi pudotuspelipaikka näyttää jo hyvin varmalta 9–3-saldon myötä. Kaksi peräkkäistä vierasmatkaa toivat kuitenkin harmaita pilviä menestystoiveiden ylle, sillä Dolphins onnistui nappaamaan voiton pisteellä ja Steelers heti perään seitsemällä pisteellä. Patriotsin onneksi monet AFC:n kärkijoukkueista pelasivat ristiin tai hävisivät ennakkoon helpommille vastustajille, jonka myötä Patriots piti paikkansa konferenssin kärkikahinoissa tappioista huolimatta. Kun kaiken lisäksi kaksi viimeistä ottelua Buffalo Billsiä ja Jetsiä vastaan toivat suvereenit voitot, Patriots ylsi lopulta konferenssin kakkospaikalle välttäen näin wild card -kierroksen kokonaan.

Loistavan tulokaskauden pelannut Sony Michel oli parhaimmillaan New York Jetsin vieraana edeten komeat 133 jaardia ja TD:n. (Jeff Zelevansky/Getty)

Runkosarjaan mahtui paljon positiivista ja loistavia suorituksia. Yksittäisenä pelaajana tulokaskeskushyökkääjä Sony Michel nousi äärettömän arvokkaaseen rooliin. Kevään varaustilaisuuden 1. kierroksen lopulla varattu Michel joutui jättämään muutaman ottelun kauden kuluessa väliin polvivammojen vuoksi, mutta toi muuten Patriotsille kauan kaivatun juoksu-uhan. 13 runkosarjaottelua toivat mukanaan 931 juoksujaardia sekä 6 TD:tä. Michelin hoitaessa loistavalla tasolla juoksupeliä, keskushyökkääjä James White pystyi keskittymään vahvasti lyhyihin heittopeleihin juoksujen ohessa. Yhteistyö pelinrakentaja Tom Bradyn kanssa toimikin loistavasti tuoden tullessaan 751 kiinniottojaardia ja 7 TD:tä, jonka lisäksi juoksemalla jaardeja kertyi 425 ja 5 TD:tä.

Vieraspeikkokaan ei yllättänyt Patriotsia

Patriotsin pudotuspeliurakka alkoi divioonakierroksella joukkueen isännöidessä loistavan kauden pelannutta Los Angeles Chargersia. Tiukasti divisioonansa kakkoseksi tippunut Chargers oli hiuskarvan päässä koko AFC-konferenssin voitosta, mutta tällä kertaa kohtalona oli tippuminen 5. sijalle ja siten Patriotsin vieraaksi Gillette Stadiumille. Ottelu alkoi kotijoukkueen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, sillä jo puoliaikaan mennessä se oli kuronut turvallisen 35–7-johtoaseman. Kaukaa takamatkalta Chargers teki vielä parhaansa, muttei päässyt enää iskuetäisyydelle kotijoukkueen keskittyessä loukkaantumisten välttelyyn ottelun loppupuolistkolla. Ottelu oli varsinainen Tom Bradyn ja Sony Michelin taidonnäyte. Brady osui heittonsa 77 prosentin tarkkuudella (34/44) edeten 343 jaardia sekä heittäen yhden TD:n ilman syötönkatkoja. Michel sen sijaan juoksi 24 kertaa komealla 5,4 jaardin juoksukeskiarvolla kaiken kaikkiaan 129 jaardia sekä 3 TD:tä. Myös Julian Edelman ja James White osallistuivat talkoihin kiinniotettuaan yhteensä 268 jaardia.

Patriotsin voitettua vain kolme pelaamastaan vierasottelusta runkosarjassa, odotukset konferenssifinaaliin Kansas City Chiefsin vieraana eivät olleet kaikkien papereissa parhaat mahdolliset. Siitäkin huolimatta Patriots aloitti tasaisen varmasti ottelun vieden kaksi ensimmäistä neljännestä nimiinsä ja poistuessa puoliajalle 14–0-johdossa. Chiefsin takaa-ajo tuotti kuitenkin paremmin tulosta kuin Chargersilla viikkoa aiemmin, eikä aikaakaan, kun joukkueet olivat tasoissa. Parhaimmillaan Chiefs oli jo kahdesti karkumatkalla neljännellä neljänneksellä, kunnes 42 sekuntia ennen päätösvihellystä Tom Brady johdatti joukkonsa 3 pisteen johtoasemaan. Chiefs ei kuitenkaan lannistunut vaan eteni nopeaan tahtiin 48 jaardia ja lopulta Harrison Butker potkaisi pallon maalipuiden välistä vieden ottelun jatkoajalle. Patriotsin vietyä kolikonheiton nimiinsä, valitse se itselleen ensimmäisen hyökkäysvuoron, eikä jättänyt sitä hyödyntämättä. Chiefs onnistui kolmesti pakottamaan Patriotsin kolmansiin yrityksiin 10 jaardin päähän seuraavista yrityksistä, mutta joka kerta Patriots selviytyi haasteesta. Lopuista huolehti keskushyökkääjä Rex Burkhead juosten kahdella peräkkäisellä yrityksellä yhteensä 13 jaardia ja pallon maaliviivan yli.

Joukkueen avaintilastot runkosarjassa

  • 11 voittoa
  • 9. kerta pudotuspeleissä 2010-luvulla
  • 16. divisioonavoitto 2000-luvulla
  • Toiseksi eniten edettyjä heittojaardeja (276,1 jaardia/ottelu)
  • Neljänneksi eniten juostuja TD:eitä (18)
  • Neljänneksi eniten tehtyjä pisteitä (27,2 pistettä/ottelu)
  • Viidenneksi eniten edettyjä jaardeja (393,4 jaardia/ottelu)
  • Seitsemänneksi vähiten päästettyjä pisteitä (20,3 pistettä/ottelu)

Super Bowl LIII on katsottavissa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 3.2.2019 klo 23:30 alkaen  Viaplay-palvelussa sekä ilmaiseksi Viasat Urheilu- ja Viasat Jääkiekko -kanavilla ja Viafree-palvelussa.

Twitter: @TuomasKurikka

Kansikuva: Patrick Smith/Getty