Ruutu on NBA:n koti. Nyt kun Markkanen taas pelaa, niin on aika hommata matsit kotitelkkariin. Klikkaa linkkiä ja tilaa omasi.Jos pohditaan sanakirjamäärittelyä turbulenssille ja sen luomiselle, niin yksi vaihtoehtoinen vastaus voisi olla vuoden 2018 Chicago Bulls. Ensiksi toimitusjohtaja John Paxson työtovereineen kunnostautui ennen kautta tehdyillä omituisilla kaupoilla, joilla ailahtelevat ja puolustussuuntaan poikkeuksellisen surkeat Jabari Parker ja Zach LaVine palkattiin ylisuurilla 20 miljoonan taalan vuosisopimuksilla.
Turbulenssi sai jatkoa ikävillä ja joukkuetta ratkaisevasti heikentäneillä tapaturmilla, joiden myötä kolme joukkueen viidestä parhaimmasta pelaajasta oli poissa kauden avauksesta. Näiden joukossa Bullsin ehdoton tulevaisuuden kulmakivi Lauri Markkanen, jonka kausi alkoi vasta marrasjoulukuun vaihteessa.
Joukkueen hyökkäyspeli olikin alkukaudesta melkoista Zach LaVinen yksin puskemista, jonka toki ymmärtää, koska laatua ei vain löytynyt viereltä. LaVine yllättikin allekirjoittaneen kypsällä ja poikkeuksellisen tehokkaalla pelillään. Muuten joukkueen peli näytti kuitenkin todella haluttomalta, joten ymmärsin hyvin uutisen päävalmentajan vaihdosta ja Fred Hoibergin siirtämisestä syrjään autoritaarisen Jim Boylenin tieltä. Ajattelin tuolloin, että vaihdos selkeään ja suorasukaiseen johtajaan, jolla oli selvästi joukkueen johdon lupa olla pelaajille kova ja, jonka vyöltä löytyy meriittejä apuvalmentajan roolista aina valmentajalegenda Gregg Popovchin Spurseista saakka, olisi joukkueelle vain ja ainoastaan positiivinen asia. Jälkiviisaana on tietenkin helppoa sanoa, että väärin meni.
Boylenin alku oli kaikkea muuta kuin rauhoittava. Vanhan liiton valmentajan juoksuviivametodit eivät todellakaan kohdanneet nykypäivän tiedostavien urheilijoiden kanssa ja pukukoppi ajautui kapinaan valmentajaansa vastaan. Monista lähteistä saimmekin lukea, että harjoituksia uhannut boikotti päättyi vasta kun Lauri Markkanen ja pukukopin todellinen sielu veteraanisentteri Robin Lopez puhuivat muut pelaajat ulos protestiajatuksista. Koko boikotti-idea olikin mielestäni kuluvan kauden ehdoton pohjanoteeraus.
On kieltämättä melkoinen saavutus uudelta päävalmentajalta menettää joukkueen hallinta vajaassa viikossa aina boikottiuhkaan saakka ja tehdä kyseenalaista historiaa häviämällä kotipelin käsittämättömällä 56 pisteen erolla Boston Celticsiin. Pahinta tappiossa oli kuitenkin Boylenin selitykset. Hän viittasi toimineensa samalla tavoin kuin mentorinsa Popovich, joka saattoi vaihtaa kaikki pelaajat kentältä vain kouliakseen joukkuetta. No Boylen ei ole Popovich, joten seuraukset voi vain arvata.
Pahin on siis mielestäni koettu ja Boylen on jollakin tavalla voittanut joukkueen puolelleen, ainakin ulkoisesti. Alkukauden sekoilujen takia Bulls voi kuitenkin heittää kaikki haihattelut pudotuspelipaikoista ja muustakin menestyksestä. Joukkue ei edelleenkään pelaa voittavaa koripalloa ja siltä puuttuu kaikkinainen venyminen yhtään tiukemmissa paikoissa. Nyt kun vielä LaVinekin loukkaantui ja Jabari Parker, mielestäni ansaitusti, syö popcornia katsomossa, niin joukkueella ei vain yksinkertaisesti laatu riitä. Jos minä istuisin koripallojohtaja John Paxonin tuolilla, niin miettisin vakavasti yrittämisen lopettamista ja ensi kesän varaustilaisuutta.
Yhdysvaltalainen ammattiurheilu toimii vahvasti varaustilaisuuksien kautta. Niiden avulla joukkueiden voimasuhteet tasaantuvat, sillä huonoimmin menestyvät joukkueet saavat etuoikeuden kunkin vuoden parhaisiin lupauksiin. Varaustilaisuuksien huono puoli on kuitenkin se, että parhaan lupauksen varaaminen saattaa joissain tilanteissa tarkoittaa sitä, että joukkueen kannattaa lopettaa yrittäminen ja aloittaa pelaaminen parhaasta tulevaisuuden lupauksesta. Mielestäni nyt jo Chicagossa kannattaisi ainakin miettiä tätä vaihtoehtoa. Tankkaaminen saattaisikin siis tulla kysymykseen.
Pidänkö tankkaamista urheilullisena ja moraalisesti oikeana? No en todellakaan, mutta pohjoisamerikkalainen ammattiurheilu toimii sen mukaisesti. Huonosti menestyville joukkueille tarjotaan mahdollisuutta parantaa kurssiaan. Ainakin omasta mielestäni tämä kausi on jo menetetty ja organisaation tulisi suunnata katse tulevaisuuteen ja varata lisää kulmakiviä Lauri Markkasen ympärille.
Haluankin nähdä muutaman vuoden kuluttua nälkäisen ja voittamaan kykeneväisen nuoren härkälauman, joka oikeasti taistelisi pudotuspelipaikasta tasaisessa itäisessä konferenssissa.
Kansikuva: Jonathan Daniel / Getty Images