Italia tuli ja otti omansa. En antanut Susijengille jatkoon pääsyn suhteen suurtakaan mahdollisuutta, sillä niin dominoivasti Italia oli Susijengiä kurittanut harjoitusmaaotteluissa. Halusin kuitenkin uskoa, että Susijengi kykenisi vielä kerran venymään ja syöttämään minulle katkerat luuloni kurkusta alas. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ennakkosuosikki näytti kyntensä ja vei ylivoimaisen suorituksen jälkeen voiton ja paikan puolivälieriin.
Aluksi on syytä sanoa, että Susijengi suoritti turnauksessa aivan kykyjensä ylärajoilla. En olisi koskaan uskonut, että tuo joukkue voisi raapia voitot itseään selvästi nimekkäämpiä Ranskaa ja Kreikkaa vastaan. Nouseminen viimeisellä minuutilla 8 pisteen takaa Puola-ottelussa menee omassa urheilumuistissani sinne ikimuistoisimpaan lokerikkoon. Italia kuitenkin osoittautui odotetun vahvaksi, eikä Henrik Dettmannin valmennustiimi löytänyt lääkkeitä palloskriinien vaihtavaan puolustukseen. Tähän tosin antoi osviittaa myös hankalaksi kääntynyt Islanti-peli, jossa saarivaltion pelaajat tekivät Suomen hyökkäyksen olon tukalaksi vastaavalla puolustuksella.
Useissa jälkianalyyseissa on nostettu täysin ansaitusti esiin huippuheittäjä Marco Belinellin panos yhdessä rantarosvon näköisen Gigi Datomen kanssa. Parrakas Datome pitikin Suomea pilkkanaan avausneljänneksellä, jolloin Susijengin käyttämä aktiivinen puolustus ja palloskriineissä tuplaaminen johti ulkopelaajille siunaantuviin vapaisiin heittopaikkoihin. Kun Datomen tahti alkoi hiljentyä, niin esiin astui NBA-ammattilainen Belinelli, jonka heittotyöskentelyä on ollut suorastaan ilo katsoa jo usean kauden ajan. Suomen suurin onnistuja oli joukkueen paras pelaaja Petteri Koponen. Lauri Markkanen sen sijaan onnistuttiin puolustamaan pois pallosta, eikä Susijengin tuleva supertähti saanut itsestään tarpeeksi irti.
Suurin syy Markkasen vaisuuteen tottelee nimeä Nicolo Melli. Fenerbachen nelospaikan pelaaja onnistui täydellisesti Markkasen vartioinnissa ja olikin huomattavaa miten huonosti Suomi osasi vastata Italian vaihtavaan Pick & Roll -puolustukseen. Vaihtava puolustustyyli tarjoaa jonnekin kooltaan epätasaisia pareja, mutta suomalaiset eivät kyenneet löytämään niitä. Liian usein hyökkäyspeli menikin staattiseksi seisomiseksi ja ratkaisut muuttuivat hankaliksi. Tällöin Melllin ja muiden puolustajien työskentely helpottuu. En siis halua tyrkkiä Markkasta. Mellin varjoon on helppoa jäädä ja tällä kertaa Suomen taktiikka ei tarjonnut selkärangasta tulevia tapoja puolustuksen ohittamiseen
Italian valmentaja Ettore Messina vei siis taktisen kamppailun. Tämäkään ei tosin tullut yllätyksenä, sillä Messina on ollut jo pitkään itsensä Gregg Popovichin kakkosena San Antonio Spurseissa. Messinaa pidetäänkin taktikkona ja suorastaan koripallonerona. Minulle ei siis tullut yllätyksenä se, kuinka hyvin Italia oli tehnyt kotiläksynsä ja opetellut Susijengin pelin. Se tosin yllätti, ettei Suomen valmennusjohdolta löytynyt vastalääkkeitä melko tavalliseen vaihtavaan puolustukseen. Tuntui kuin pelaajat olisivat olleet täysin aseettomia kentällä. Pallo ei liikkunut eivätkä miehet sen koommin.
Pelinkuvaa ja joukkueiden taustatekijöitä katsoen, ei voi olla yllättynyt Susijengin tappiosta. Mutta tapa jolla joukkue yllätettiin housut kintuissa ei oikein sovi taistelevaan kuvaan Susijengistä. Osasyyn taisteluilmeen puuttumiseen tarjoaa luultavasti minimaalinen 1300 ihmisen yleisö. Väitänkin, että mikäli hurmioitunut susiyleisö olisi siirtynyt jengin mukana Istanbuliin, niin ottelu olisi ollut tasaisempi.
Kaikesta huolimatta on sanottava, että tämä turnaus osoitti Suomen olevan tiellä kestomenestykseen. Susijengin pelitapa osoitti myös toimivuutensa aiemmissa otteluissa, enkä jaksa olla kovinkaan huolissani vain yhden ohipelin takia. Tarvitaan vielä muutamia askeleita, jotta pääsisimme haastamaan toden teolla eurooppalaisia suurmaita. Tällä tiellä kuitenkin olemme, vaikka matkaa on yhä.
Kansikuva: All Over Press