Jääkiekkomaailman uusimmasta arvokisakokeilusta voidaan olla montaa mieltä. Selvää on kuitenkin se, että suomalaisessa kiekkoilussa kisat tullaan muistamaan 1980-luvulla syntyneiden vastuunkantajien joutsenlauluna. Toisin kuin 1970-luvulla syntyneet edeltäjänsä, ei ”kasareilla” ole tarvetta roikkua maajoukkueurissaan tarpeettoman pitkään. Uusi sukupolvi on jo osittain ajanut ohi ja viimeistään Lauri Marjamäen myötä tullaan siirtymään Meidän peli -sukupolven aikakauteen.
Kun tutkailee hetken Suomen kokoonpanoa, ei voi kuin kummastella sitä katoa joka 80-luvulla syntyneiden ikäluokissa on. Suomi tuotti ison liudan eurooppalaisia kolmoskentän pelaajia, mutta kansainvälisen tason huippuja todella vähän. Mikko Koivu sekä Valtteri Filppula nousivat lähelle kansainvälistä huippua ja Tuomo Ruutu ehti sieltä jo pudota, mutta yleisesti ottaen Suomen kärjen tason noissa ikäluokissa voi väittää olevan auttamattoman kapea. Tästä johtuen maajoukkue on pakotettu tekemään rajuja muutoksia pelaajien suhteen.
World Cup -joukkueen puolustukseen Suomella on laittaa ainoastaan yksi 80-luvulla syntynyt pelaaja. Koko Suomen pelaava puolustus on siis joko 25-vuotiaita tai nuorempia. Ikäjakauma on sinälläänkin hämmentävä, että kyseinen pelin osa-alue on yleensä ollut vanhempien valtiomiesten temmellyskenttä. Nuorilla puolustajilla onkin paljon kurottavaa, jos Leijonat aikoo pelata mitaleista näissä kisoissa. Hyökkäyksestä löytyy vielä jonkin verran 80-lukulaisia, mutta auttamattoman vähän. Näidenkin pelaajien rooli alkaa pienentyä, kun nuoremmat ajavat ohi. Koivu, Filppula, Jussi Jokinen ja Lauri Korpikoski antavat luonnollisesti soihdun eteenpäin.
Toisin kuin muualla, ei Suomen sukupolvenvaihdos tapahdu osissa tai viisivuotiskausissa vaan kertarysäyksessä. 1980-luvun alussa syntyneet siirtävät vastuun suoraan 1990-luvulla syntyneille. Koivu, Jokinen ja Filppula eivät vaihdu Lehterään, Komaroviin tai Korpikoskeen, vaan Mikael Granlundiin, Sebastian Ahoon ja Alexander Barkoviin. Samalla pelillinen ohjenuora vaihtuu vihdoinkin 90-lukulaisesta prosenttikiekosta Meidän peliin. Viivelähdöt eivät ole enää aikuisiällä opiskeltua pakkopullaa, jota ”Änärissä” ei tarvitse, vaan luonnollinen osa joka ikistä peliä. Suomi on siirtymässä peliä rikkovasta kamppailusta peliä hallitsevaksi joukkueeksi. Suurimmat arvot eivät olekaan enää kamppailuvoima ja ”jalat”, vaan pelinlukeminen, tempon kontrollointi ja reagointi eri tavoin.
Ainoa osa-alue, joka Suomella kulkee tasaisen sukupolvenvaihdoksen tahtia, on maalivahdit. Pekka Rinne ottaa vielä kerran ykkösmaalivahdin tontin, mutta tämän jälkeen vallankahvaan palannee vuonna 1987 syntynyt Tuukka Rask. Maalivahdit kestävät yleensä pitempään huipulla ja kypsyvät vanhemmiten maailman huipulle. Raskin jälkeen vastuunkantajaa tolppien väliin odotellaan vuonna 1995 syntyneestä Ville Hussosta tai saman ikäisestä Juuse Saroksesta.
On jopa hieman erikoista, että maamme juniorimaajoukkueet pelaavat erinomaisesti monipuolista Meidän pelin johdannaista. Juniorileijonat kontrolloivat peliä kiekolla ja hallitsevat pelin tempoa. Välillä mennään lujaa pystyyn ja välillä lähdetään koko kentän voimin oman maalin takaa. Kaikessa on kyse pelin hallinnasta ja kontrollista. Suomi ei enää reagoi vastustajan mukaan, vaan vastustaja seuraa Suomea.
Vasta nyt tämä suomalainen pelitapa tuodaan kunnolla aikuisten maajoukkueen ideologiaksi. Jukka Jalonen joutui median ja sivistymättömän kiekkokansan hampaisiin, ja vasta maailmamestaruus pelasti Jalosen maineen huippuvalmentajana. Nuorten maailmanmestaruus tuli samalla pelillisellä jatkumolla, mutta tällä kertaa pelitapaa ei tarvinnut opettaa nollasta. Nuorilla on Jukka Rautakorven kokoaman Meidän peli jo opittuna. Jukka Jalonen teki urotyön kansallisen pelitavan kanssa, ja nyt Marjamäelle on tarjolla niin pelitapa kuin pelaajatkin toteuttamaan sitä. Tässä on kenties se suurin syy, miksi vallanvaihdos maajoukkueessa tapahtuu juuri tulevan World Cupin myötä.
Nuori sukupolvi ottaa ensikosketuksen arvoturnaukseen, ja samalla Meidän peli sementoitunee myös A-maajoukkueen pelilliseksi filosofiaksi. Tämä toteutuu huomattavasti helpommin nuoremmalta sukupolvelta, joka on oppinut jo junioreissa pelaamaan useaa eri rytmiä pelin aikana.
Seuraa World Cup -turnausta Viasatin kanavilla tai Viaplay-palvelussa.
Kansikuva: All Over Press