Eletään kevättä 2016. Espoon Blues on tekemässä hidasta kuolemaa. Lähes viikoittaiset kohut, pelaajamyynnit ja arvailut konkurssista olivat jokaisen espoolaisen jääkiekkoihmisen huulilla. Lopulta Blues lyötiin konkurssiin ja tilalle uutta nousua lähti tekemään Bluesin entinen omistaja Jussi Salonoja. Sirkus nimeltä Espoo United oli syntynyt.
Alun huuma loppuu lyhyeen
Jos ollaan rehellisiä, niin aika moni espoolainen oli loppuvaiheessa jopa tyytyväinen Bluesin poismenosta. Viimeinen kausi oli niin katastrofaalinen, että sen haluttiin vain loppuvan. Samalla Jussi Salonoja esitteli itseään ja omaa viritelmäänsä espoolaisen edustuskiekkoilun pelastuksena. Moni uskoi tätä tarinaa. Vielä kun päävalmentajaksi pestattiin espoolainen kiekkolegenda Timo Hirvonen, oli uskottavuuskin hankittu. Lyhyt visiitti Mestikseen ja räväkkä paluu Liigaan. Lisäuskottavuutta hankittiin vielä Petri Pakaslahden nimityksellä urheilutoimenjohtajaksi. Entinen huippusentteri ja Pittsburgh Penguinsin pelaajatarkkailija toisi toimiston puolelle huiman määrän osaamista. Tässä vaiheessa aika moni oli valmis lähtemään Unitedin kelkkaan. Olihan taustalla monimiljonääri Salonoja.
Ensimmäisen kauden heikkoa suorittamistakin voitiin vielä ymmärtää. Olihan joukkueen kasaaminen pahasti myöhässä ja seura vasta alkuvaiheessa. Synkkiä pilviä alkoi kuitenkin kerääntyä taivaalle jo lokakuussa. Myyntimies Aleksi Valavuori onnistui twiittauksillaan asettamaan nuoren seuran hyvin homofobiseen valoon. Jopa konservatiivisen jääkiekon piirissä kommentit aiheuttivat hampaiden kiristystä. Valavuoren kohu ja potkut alkoivat tuoda esiin sitä, kuinka seuraan oli palkattu väkeä ilman sen suurempaa visiota tulevaisuudesta. Tähän perään Raimo Summasen palkkaus ja leuat alkoivat loksahdella auki ympäri pääkaupunkisutua. Entinen leijonakäskijä toi seuraan paljon ammattimaisuutta. Sen pystyi aistimaan hallin käytävillä, kuinka taloon tuli erittäin kova ja vaativa ammattilainen. Nyt mentiin taas lujaa. Joka saralla. Ei mennyt kauaa, kun Summasen sokka lähti irti. Jo ennen kuuluisaa Kokkolan vieraspeliä ja pedofiili-huutelua, kiersi hallin käytävillä tarinoita pakoon juoksevista kokeista, 15 minuutin harjoituksista ja pelaajien armottomasta tylytyksestä. Uskokoon ken haluaa, mutta historia on huhujen puolella. Joku kiekkoihminen jaksoi kuitenkin vielä uskoa Unitedin nousuun. Monella nämä harhaluulot katosivat kesän2017 aikana kun hallista sammuivat sähköt. Maksamattomat sähkölaskut eivät vain sulattaneet jäitä, sammuttaneet ilmanvaihtojärjestelmiä ja katkaisseet teleyhtiöiden tukiasemia. Ne tuhosivat viimeisetkin rippeet siitä, että Unitedista voisi nousta liigaseura. Kaupungissa kiersi välillä lähes päivittäin jutut pelaajien maksamattomista palkoista, joiden seurauksena vuokrat ja asuntolainat jäivät myös maksamatta. Liigapelaajilla on usein jonkinlainen pohjakassa mikä pitää pään pinnalla. Mestis -pelaajilla tällaista luksusta on harvoin tarjolla. Tässä vaiheessa kaikki tiesivät jo kuinka tässä showssa käy. Juoni tiedettiin. Loppunäytös oli vain näkemättä.
Raimo Summanen ehti antaa oman panoksensa espoolaiseen kiekkoiluun Bluesissa ja Unitedissa. Kuva: All Over Press
Junioritoiminta sekaisin yhdessä kesässä
Jos Unitedia on jostain kehuttava niin visiot junioripuolelle olivat erinomaisia. Maksuton harrastaminen vuosi vuodelta kallistuvassa jääkiekossa sai monet vanhemmat asettumaan Salonojan puolelle. Juniorien edustustoiminta siirtyikin keväällä 2017 Unitedin hoidettavaksi. Keväinen vanhempien kausi-info muutti kuitenkin paljon. Vanhempien ilmeet harrastamisen hinnasta kysyttäessä olivat valitettavan synkkiä, kun vastauksena tuli, että kustannus olisi suurin piirtein sama kuin tähänkin asti. Erilaisia laskelmia juniorien SM-joukkueiden maksuttomuudesta on esitelty, mutta kustannus olisi varmasti noussut yli puoleen miljoonaan. Kompensaationa seuraan kuitenkin palkattiin pari ammattivalmentajaa, valmennuspäällikkö, puuhamies ja toiminnan kehittäjä. Harvalla näistäkään henkilöistä oli kuitenkaan palkkauksen hetkellä täydellistä tietoa työn kuvasta. Lopputulemasta ei varmasti. Kuvaavaa oli että monet näistä palkkauksista jättivät edellisen työnsä tai valitsivat Espoon monen muun pestin sijaan.
Alku kuitenkin näytti hyvältä. Seuralle luotiin uskottava junioriohjelma, johon oli haettu tukea urheilupsykologiankin saralta. Toteutus jäi kuitenkin varsin vaiheeseen, kun kävi ilmi, että seura oli lähteestä riippuen hieman yli tai alle 100 000 euroa velkaa Bluesjuniorsille. Tämä velka oli kertynyt noin vuoden aikana, joten edessä ei ollut kovinkaan ruusuista tulevaisuutta. Velan suuruus oli jo sitä luokkaa, ettei edes maan suurin kasvattajaseura Bluesjuniors pystynyt kuittaamaan sitä olan kohautuksella. Juniorien toimistolla alkoi aidosti puskea paniikki päälle, kun eräpäivä toisensa jälkeen tuli ja meni. Lopulta taloudellinen tilanne kehittyi kesän aikana niin heikoksi, että juniorijoukkueet palasivat Bluesin alle ennen yhtään sarjapeliä. Muutaman kuukauden ranskalainen visiitti hakee vertaistaan suomalaisessa urheilussa.
Koko saagaa vierestä seuranneena on todettava, että asialla on myös ollut positiivisia aspekteja. Se on osoittanut, että edes Mestis-tasolla ei voi olla puuhastelua, jos halutaan seuran selviävän paria kautta pidempään. Samalla se osoitti varmasti koko suomalaiselle kiekkoilulle, että yhtään seuraa tai kaupunkia ei kannata pitää väkisin sarjoissa mukana, jos toiminnan uskottavuus on heikolla tasolla. Junioripuolella se on osoittanut, ettei Liigaseura ole välttämätön juniorimenestyksen tai pelaajapolun kannalta. Bluesin kaikki SM-edustusjoukkueet pärjäsivät kaudella mallikkaasti. C jopa voitti Suomen mestaruuden kaikista ulkoa aiheutetuista tulipaloista huolimatta. Puheet pelaajapolut katkeamisesta ovat myöskin varsin vanhanaikaisia. Tänäkin keväänä moni Blues-juniori on tehnyt Liigasopimuksen, vaikka edustusjoukkue on elänyt limbossa jo pitkään ja nyt kuollut pois. SaiPa, Ilves, TPS ja Ässät ovat varmasti tyytyväisiä espoolaisesta pelaajapolusta. Kasvaa ja kehittyä voi siis ilman liigalogon suojaa. Pelaajat ovat varmasti kykeneviä kestämään mitä tahansa. He ovat parin viime vuoden aikana paenneet Matinkylän homeesta. Keräilleet varusteitaan kuivauskopeista toivoen, etteivät kaikki varusteet ole homeessa katkenneiden sähköjen tai kesäisen tulvan myötä. Valmiit harjoittelemaan missä vaan jos vaikkapa jonain päivänä ilmoitetaan, etteivät pelaajat saa enää käyttää jäähallin kuntosalia. Sivustaseuraajan viimeisenä kommenttina on kuitenkin sanottava, että espoolainen edustusjoukkuesaaga ei todellakaan ollut tässä. Pitkin vuotta on kuultu hurjia tarinoita jopa kahdesta eri tahosta, jotka puuhaavat seuraavaa edustusprojektia Espooseen. Kädet syyhyten odotetaan siis seuraavaa yrittäjää. Olisiko se jo onnistuja?
Kansikuva: AOP