Betsafe tarjoaa asiakkailleen viikonlopuiksi riskittömän 20 euron mobiilivedon. Katso tarkemmat tiedot ja tartu tarjoukseen tästä!Perinteinen Karjala-turnaus pelataan jälleen tällä viikolla. Kiekkokansan kestosuosikki täyttää jälleen kerran Hartwall Areenan katsomot, kun Leijonat avaa kansainvälisten pelien kauden kotonaan. Karjala -turnauksesta lähtee liikkeelle poikkeuksellinen vuosi, jolloin saadaan vastaus suomalaisen jääkiekkoilun moneen nousevaan kysymykseen.
Maajoukkueet
Jukka Jalosen nimitys maajoukkueen tulevaksi päävalmentajaksi vastasi jo yhteen merkittävimmistä kysymyksistä. Kykeneekö Jääkiekkoliitto luomaan maajoukkuetoimintaan jatkuvuutta. Jalonen jatkaa sillä pelillisellä linjalla millä Lauri Marjamäki on operoinut viime vuodet. Tarkemmin sanottuna Jalonen jatkaa itse aloittamallaan Meidän peli-vallankumouksella, jota Marjamäki jatkoi Erkka Westerlundin ja Kari Jalosen välivaiheen jälkeen. A-maajoukkueelle on siis selkeästi syntynyt identiteetti, joka pohjaa kotimaiseen Meidän peliin.
Kiperämpi kysymys nouseekin nuorisomaajoukkueista. Viime vuosina profiiliaan nostaneet nuorisomaajoukkueet ovat aivan uudenkaltaisen tilanteen edessä. Joukkueita seurataan ja kannatetaan aivan toisenlaisella volyymilla kuin vielä vuosikymmen sitten. Vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden kisat olivat vielä viime vuosikymmenellä erityisesti lajiniilojen seuraama tapahtuma kotimaassa. Nyt parikymppisistä pelaajanaluista voi tulla koko kansan sankareita yhdessä turnauksessa. Samalla korostuu liiton osaaminen valmennusta ja pelillistä linjaa valitessa. Jo nyt on käynyt selväksi, ettei alle 20-vuotiaiden maajoukkue ole palkintomatka pitkän uran tehneille entisille huippuvalmentajille. Hannu Jortikan tai Harri Rindellin kaltaisia entisiä liigavalmentajia tuskin nähdään enää penkin takana. Isompi kysymys on, osaako liitto rekrytoida valmentajia sille pelilliselle jatkumolle minkä se on itse luonut. Viime vuodet on nuorismaajoukkueissa pelattu hyvin selkeästi Rauli Uraman viitoittamaa jääkiekkoa. Nopea kiekkokontrollipeli perustuu liikkeeseen, kamppailuhalukkuuteen ja pelin virtauksien tunnistamiseen. Jääkiekkoliitto on jo jonkin aikaa pyrkinyt rekrytoimaan samankaltaisia nuoria valmentajia vetämään maajoukkueita alle 18-vuotiaiden kisoihin asti. Jussi Ahokas nousi viime kisojen jälkeen alle 20-vuotiaiden päävalmentajaksi. Toissakeväänä 18-vuotiaissa mestaruuden napannut valmentaja on kuumimpia nimiä valmentajamarkkinoilla jo nyt ja menestys vuodenvaihteen kisoissa saattaa avata rahakkaan pestin aikuisten joukkueista. Kysymys kuuluu, kykeneekö liitto rekrytoimaan joko omista joukkueistaan tai muualta samaan muottiin pelillisesti menevän henkilön johtamaan 20-vuotiaita.
Jukka Jalonen palaa Leijonien pääkäskijäksi. Kuva: Getty Images
Löytyykö reagointikykyä
Isot organisaatiot ovat usein hitaita reagoimaan asioihin. Jääkiekkoliitto on yksi Suomen suurimpia urheiluorganisaatioita. Viime vuodet suomikiekossa ollaan eletty aallon harjalla, mutta synkät pilvet kerääntyvät jo horisontissa. Pelaajatuotannon ylläpitäminen ja osittain elvyttäminen saattaa jälleen jäädä liiton kontolle ja lajin keskusjärjestön on oltava valmiina tuomaan uusia linjauksia ja virtauksia kentälle. Ennen 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneitä ikäluokkia kotimainen pelaajatuotanto oli heikoissa kantimissa. Muutamat poikkeukset toivat valoa tunnelin päähän, mutta kauttaaltaan pelaajatuotanto oli heikkoa. Jääkiekkoliiton on siis kyettävä varsin pian uudistamaan toimintaa, jottei uusia Ahoja ja Laineita tarvitsisi jälleen odottaa yli vuosikymmentä.
Kotimainen sarjajärjestelmä on jo vuosia puhuttanut heikkoudellaan. Sarjoja on laajennettu ja kilpailua on heikennetty. Erityisesti vanhemmassa päässä pelataan aivan liian köykäistä jääkiekkoa, aivan liian köykäisillä pelaajilla. Todelliset lahjakkuudet pääsevät liian helpolla tai jo nuorena valitsevat siirtyä ulkomaille kehittymään. Tämänkin vuoden on C-junioreissa päästy yli viidentoista maalin eroihin SM-sarjan otteluissa. B:ssä tilanne on siedettävä, mutta A-junioreissa tilanne on surkea. 18 joukkueen sarjan jako ylempään ja alempaan loppusarjaan on vain laastari avohaavalle. Lähes koko vuoden kilpailu loistaa poissaolollaan. Sarjat ovat täynnä joukkueita, jotka eivät pyri luomaan vaan rikkomaan peliä selviytyäkseen. Nyt viimeistään kysytään sarjajärjestäjältä reagointikykyä ennen kuin pelaajat äänestävät jaloillaan vielä voimakkaammin.
Kansikuva: All Over Press