Suomesta löytyy ammatilaisuuden kynnyksellä olevia pelaajia, jotka eivät ole koskaan pelanneet syksyllä yli kymmentä tiukkaa ja tasaista peliä. Suomesta löytyy tälläkin hetkellä pelaajia, jotka tietävät tulevan ottelunsa olevan joko rökälevoitto tai rökäletappio. Tämä johtuu suurelta osin kotimaista kiekkoilua häiritsevästä liiallisesta maakuntapolitiikasta. Onko pienellä maalla varaa antaa maakuntapolitiikalla tasoitusta muille huippumaille?
Sarjat ja pelaajan kehitys
Suomesta löytyy käytännöstä kaksi juniori-ikäluokkaa, joita alueellisuus ei häiritse. ASM ja A-Mestis ovat ainoita sarjoja, joissa pärjäämiseen vaikuttaa vain joukkueiden taitotaso. Muut SM-sarjat ovatkin aivan toista luokkaa. C-junioreissa on jo vuosikausia pelattu syksyn mittainen alkusarja kahdessa lohkossa. Nämä lohkot on pitkään jaettu eteläiseen ja pohjoiseen. Joitain muutoksia lukuun ottamatta jako on pysynyt tällaisena. Samalla lohkojen ero on pysynyt vakiona. Oulun Kärppien takana on harvoin nähty todellista mitaliehdokasta, ellei lohkoon ole laitettu tamperelaisjoukkueita. B -junioreissa syksy pelataan 16 joukkueen sarjassa. Samaan aikaan alempaan Sm-sarjaan karsitaan neljästä lohkosta, joista voittaja pääsee pelaamaan paikasta SM-sarjan playoffeissa. Nämä lohkot on jaettu maantieteellisesti ja valitettavan usein pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ei löydy laadukasta lohkoa tai välillä edes laadukasta lohkovoittajaa.
Tilanne SM-sarjojen kohdalla on erittäin huolestuttava. Ylisuuri ASM ei tarjoa haastetta kovinkaan pitkään ja aluepolitiikan kourissa pyöritettävät B- ja CSM heikkenevät silmissä. Jokainen suomalainen supertähti kulkee SM-sarjojen kautta maailmanmaineeseen. Jopa ne, jotka päättävät lähteä kehittymään kotimaan rajojen ulkopuolelle. Jopa heillä on usein ASM pelejä alla. Ei ole siis yhdentekevää, miten näitä sarjoja pelataan. Oulussa CSM pelaaja saa vain kourallisen laadukkaita pelejä ennen joulua. B:ssä osa pelaajista pelaa väkisin SM sarjaa, vaikka ainoa edellytys sarjaa pelaamiselle on oikea maakunta.
Mahdollistaako nykyinen sarjajärjestelmä tällaiset kuvat jatkossa? Kuva: All Over Press
Raha ja politiikka
Yksi suomalaisen kiekkoilun suurimmista haasteista on maantiede. Maa on laaja ja jääkiekkoa pelataan joka puolella. Laajasta maantieteestä kumpuaa suomalaisen huippu-urheilun ikiaikainen ongelma eli raha. Helsingistä Ouluun yhden pelin takia matkustaminen maksaa ison summan rahaa. Oulusta mihin tahansa matkustaminen vaatii ison summan rahaa. Tämän, tai tarkemmin useiden maakuntakeskusten takia, Suomessa harrastetaan aluepolitiikkaa jopa urheilussa. Samalla pieni maa heikentää sarjojaan ja tyrehdyttää pelaajakehitystään liian heikoilla sarjoilla. Tilanne on haastava. Oululaiset kärsivät liian kevyistä sarjoista samalla tavalla kuin etelän suurten kaupunkien pelaajat.
Valitettavasti rahaakin suurempi haaste on perinteinen aluepolitiikka. Kaikesta kritiikistä huolimatta Jääkiekkoliitto on demokraattinen organisaatio. Tämä tarkoittaa, että maaseudun pikkuseuroilla on tasoaan suurempi vaikutusvalta asioista päätettäessä. Näiden seurojen ja alueiden ääniä tarvitaan, jos halutaan saada kotimaisessa kiekkoilussa valtaa. Alueidensa etua valvoville kiekkopomoille tämä tarjoaa mahdollisuuden edistää pikkuseurojen mahdollisuuksia sarjojen muodossa. Toki politikointi on pienimuotoista edunvalvontaa, mutta sen jäljet saattavat näkyä pelaajakehityksessä nopeallakin aikataululla. Suomalainen sarjajärjestelmä on hitaasti näivettymässä. Tälläkin jossain päin Suomea bussiin astelee joukko junioreita varmoina helposta voitostaan tai tietoisina tulevasta rökäletappiostaan. Kaikki heikkojen sarjojen ja liiallisen alueellistamisen takia.
Kansikuva: Jarno Kuusinen / All Over Press