Porin Ässät on pelannut tällä kaudella kolme ottelua, tehnyt yhden maalin, päästänyt kuusi ja jäänyt nollaan runkosarjapisteeseen. Missä ongelmat piilevät, ja miltä jatko näyttää?
Ässien suurin ongelma on puolustuksessa, josta puuttuvat selkeät kiekolliset johtajat. Ässien avauspeli ei ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Kun vastustaja on karvannut korkealta, porilaispakkien keinot loppuvat ja kiekkoa aletaan roiskia keskialueelle.
Ässien organisoidut hyökkäykset ovat olleet vähissä ja hyökkäyksiä onkin syntynyt pitkillä ”toivotaan toivotaan” -syötöillä. Patapakalta on toki nähty mallikkaitakin hyökkäyksiinlähtöjä, kuten eilen Tampereella joukkueen iskiessä kauden avausmaalinsa: kiekko syötettiin nopeasti laitaan ja laidasta nopeasti keskelle, milloin Ässät pääsi keskialueen yli helposti ja lopputuloksena oli maali.
Porista ei vain löydy tällä hetkellä tarpeeksi hyvää kiekollista puolustajaa, joka pystyisi avaamaan peliä paineistuksen alla. Väläytyksiä on nähty, mutta pelinavauksen pitäisi toimia jatkuvasti, mikäli joukkue haluaa taistella pisteistä.
Patapakan alakerta pitäisi olla fyysinen – ja sitä se onkin – mutta se ei ole tullut vielä kunnolla esiin. Vastustajat ovat voittaneet liikaa kaksinkamppailuja sekä kulmissa että Ässien maalinedustalla. Kaksinkamppailut on osa-alue, jossa Ässien pitäisi olla hyvä ja sen toimiessa joukkueen peli helpottuisi huomattavasti. Tällä hetkellä Ässät häviää myös liikkeessä, mikä osin selittääkin kaksinkamppailutappiot.
Hyökkäyskin sakkaa
Puolustuksen työskentely näkyy karusti hyökkäyspelissä: kunnon hyökkäyksiä ei synny tarpeeksi, milloin ei myöskään synny maalintekopaikkoja. Kaiken lisäksi joukkueen hyökkäyksestä puuttuu taitoa, minkä vuoksi Ässät ei ole saalistanut pisteitä yksilösuorituksienkaan ansiosta.
Ässien hyökkäyksen peliaikakuninkaat ovat Aleksi Saarela, Niko Ojamäki sekä Semir Ben-Amor, mikä kertoo porilaisten rosterista paljon. Saarela on taidokas ja lupaava sentteri, mutta tämän 18-vuotiaan harteille ei voi vielä lyödä näin isoa ruutua. Ojamäki ja Ben-Amor eivät ole lähelläkään kärkikenttien tasoa. Ben-Amor ei ole sitä koskaan, Ojamäki voi olla sitä muutaman vuoden päästä.
Se ei ole tietenkään tämän kolmikon vika, vaan loukkaantumiset ovat ajaneet Ässät tähän tilanteeseen. Toki myös urheilujohtaja Mika Toivola sekä päävalmentaja Pekka Rautakallio saavat ottaa kyseisen ongelman piikkiinsä.
Kun joukkueesta puuttuu taito, pitäisi Ässien pystyä pelaamaan taktisesti ja fyysisesti paremmin kuin vastustaja. Näin ei ole kuitenkaan ollut: joukkue luistelee paljon, yrittää karvata korkealta ja hakea taklauksia, mutta seurauksena on liian usein ollut vastustajan ylivoimahyökkäys.
Tylsä ja konemainen keskialueen trap voisi tehdä poikaa Porissa. Tiivis keskialueen puolustus ja nopea pelinkäännös tuottaisivat taatusti tällä hetkellä parempaa tulosta kuin nykyinen sapluuna.
Ässien hyvyys perustui viime vuonna terävään kärkeen. Eero Elo, Mika Niemi, Sami Lähteenmäki ja Esa Lindell toivat porilaisille voittoja, joten kärkiosaston on oltava kunnossa ennen kuin voi haaveilla menestyksestä. Tämän vuoksi patalauma tarvitsee loukkaantuneiden listalta Matti Kuparisen sekä Michael Ryan mahdollisimman nopeasti takaisin.
Ja kaiken tämän lisäksi Ässiä ravistelee jäähalliremontti. Ässät pelaa ensimmäiset kymmenen ottelua vieraissa, mikä ei voi olla näkymättä tuloksissa. Pata on aina tunnettu vahvana kotijoukkueena, joten asetelma kauteen oli jo ennestään surkea.
Porilaisten lähitulevaisuus näyttää erittäin karulta, mutta kausi on pitkä ja asetelmat ehtivät muuttua. Selvää on kuitenkin se, että nykyinen meininki ei johda mihinkään.
Pääkuva: All Over Press