Kuusi ottelua ja yksi voitto. Vaikka HIFK ei lukeudukaan tällä kaudella suurimpien mestarisuosikkien joukkoon, niin helsinkiläisten alkukausi on ollut farssi. Pohjanoteeraus tuli perjantaina, kun tällä hetkellä samoista sijoista kamppaileva Jukurit haki täyden pistepotin Helsingistä.
Alkusysäys haastavalle kaudelle tuli jo toukokuussa, kun HIFK tiedotti palkanneensa Ari-Pekka Selinin uudeksi päävalmentajakseen ja kahtena edellisenä keväänä helsinkiläiset välieriin johdattanut Antti Törmänen sai kaikessa hiljaisuudessa kenkää. Näin ollen paineet uutta valmentajaa kohtaan ovat luonnollisesti suuremmat.
Jotain osviittaa tulevasta antoi jo kauteen valmistavat pelit. HIFK hävisi sarja-avaustaan edeltävät neljä ottelua päästäen 16 takaiskua.
HIFK:n sesonki on kuitenkin alkanut heikommin kuin kannattajat pahimmissa painajaisissakaan uskalsivat pelätä. Perjantain tappio oli jo neljäs peräkkäinen eikä tunnelin päässä ole näkyvissä valoa paremmasta. Kaikki kunnia Jukureille voitosta, mutta Nordenskiöldinkadulta on harvoin haettu yhtä helpolla voittoa kuin mikkeliläiset perjantaina. Uransa ensimmäisessä liigaottelussaan torjunut Juhana Aho pomputteli kiekkoja paljon, mutta ei joutunut edes kunnon testiin kotijoukkueen käsittelyssä.
Viimeistään perjantain ottelu paljasti myös helsinkiläisten ongelmat oman pään puolustamisessa. Viisikot eivät olleet samalla sivulla omassa päässä, vaan joukkue suorastaan levitti punaisen maton Teemu Tallbergille, joka rokotti entistä seuraansa kahdesti. HIFK:n puolustuksesta puhtaat paperit ansaitsevat ainoastaan Ryan O’Connor sekä puoleen vuoteen ensimmäisen ottelunsa pelannut Joe Finley.
Puolustus ei ole kuitenkaan edes HIFK:n suurin ongelma tällä hetkellä. Katseet kohdistuu hyökkäyskalustoon ja erityisesti johtaviin pelaajiin. Tai oikeastaan niiden puutteeseen. Esimerkiksi Erik Thorell, Joonas Rask ja Patrik Carlsson eivät ole onnistuneet vielä seitsemässä ottelussa kertaakaan maalinteossa. Selin on yrittänyt istuttaa kolmikkoa samaan ketjuun, mutta tulokset ovat toistaiseksi olleet todella laihoja. Yritystä ei kuitenkaan ole puuttunut: kolmikko on laukonut yhteensä jo 72 kertaa.
HIFK on tehnyt seitsemässä ottelussaan 13 maalia. Näistä tosin kahdeksan tuli kauden kolmessa ensimmäisessä pelissä. Neljässä viimeisessä ottelussa osumia on syntynyt vain viisi.
Läpi viime kauden tökkinyt ylivoima on sentään osoittanut viitteitä paremmasta, sillä HIFK on onnistunut jo viidesti ylivoimalla. Suurimmat ongelmat ovatkin olleet tasakentällisin. Kahdeksan täysosumaa seitsemään otteluun olisi mille tahansa joukkueelle vaatimaton saldo.
HIFK on pystynyt luomaan kohtalaisia maalipaikkoja, mutta se niin sanottu tappamisen meinininki, se aivan viimeinen puristus on loistanut poissaolollaan. Tästä nähtiin pieni pilkahdus perjantaina, kun Thomas Nykopp viimeisteli kauden kolmannen osumansa komean yksilösuorituksen päätteeksi. Kuudetta kautta HIFK:ta edustavan hyökkääjän tuuletukset eivät jättäneet epäselväksi, että miltä maali maistui.
Osuma nosti Nykoppin HIFK:n sisäisen pistepörssin kärkeen. Mikäli 24-vuotias hyökkääjä kestää ehjänä, niin hänellä on kaikki ainekset todelliseen läpimurtoon. HIFK kuitenkin tarvitsee onnistumisia niiltä todellisilta tähtipelaajiltaan, joiden pitäisi kannatella joukkuetta ja kääntää tiukkoja pelejä helsinkiläisten eduksi.
HIFK:n joukkue onkin kasattu erikoisesti. Joukkueessa on ykkösketjuun sopivia palasia, mutta se todellinen pelintekijä puuttuu. Se moottori, joka tarjoilee ketjukavereille loistopaikkoja ylivoimalla. Tämän puuttuminen vaivasi joukkuetta jo viime kaudella, vaikka Roope Hintz sesongin mittaan ottikin suuret saappaat haltuunsa.
Konttaaminen alkaa näkyä pian myös kassakoneessakin. HIFK on pelannut kolme kotiottelua ja yleisömäärä on kahdesti ollut alle 6000. Edes perjantai-ilta ei vetänyt Nordenskiöldinkadulle kuin reilut 5800 silmäparia.
Vaikka HIFK:n viime kausi oli pelillisesti todella heikko, niin joukkueen kotipelejä kävi katsomassa keskimäärin yli 7000 ihmistä. Yleisömäärä ei ollut kauden aikana kertaakaan alle 6000. Sesongin pohjanoteeraus tuli marraskuisena keskiviikkona HPK:ta vastaan, kun lehtereille raahautui 6014 katsojaa.
HIFK:n kuluvan kauden kotiavaus JYPiä vastaan keräsi Nordikselle 6165 katsojaa, mikä on joukkueen toistaiseksi korkein yleisömäärä. Viime kautena tämä olisi ollut toiseksi pienin yleisömäärä runkosarjassa.
HIFK on tehnyt viime vuosina erinomaista tulosta taloudellisesti ja tämä puoli seurassa onkin erittäin hyvin hallussa. Vaikka menestys on jäänyt useimmiten vaisuksi, niin bisnestä HIFK on osannut tehdä. Nordenskiöldinkadun uumenissakin silmät avautuvat hiljalleen, kun yleisö äänestää jaloillaan.
Valmentajat, pelaajat ja kaudet vaihtuvat, mutta menestys on pääosin kiertänyt Nordenskiöldinkadun kaukaa. Ehkä ne todelliset ongelmat ovatkin muualla kuin vaihtopenkillä. Kenties Nordenskiöldinkadun uumenissakin silmät avautuvat hiljalleen, kun yleisö äänestää jaloillaan.
Mikko Sergejeff kirjoitti aiheeseen liittyen erinomaisen tekstin jo kesäkuussa. Pääset lukemaan sen alta.
Päänavaus: Herätys Tom Nybondas
Kansikuva: All Over Press