Espoon Blues on jälleen Liiga-ennakkoissa keskikastin sakkia, mutta espoolaiset ovat tulleet tunnetuksi suurena yllättäjänä. Viime vuonna Blues pelasi upean kevätkauden ja osoitti olevansa parhaimmillaan Liigan kärkeä.
Blues lähtee tulevaan kauteen hyvistä lähtökohdista, vaikka globaali taloustaantuma onkin pienentänyt joukkueen budjettia. Blues on kuitenkin pitänyt viime vuotisia kärkipelaajiaan hyvällä prosentilla, joten vaihtuvuus on ollut pientä.
Joukkue menetti ison määrän taitoa, kun Stefano Giliati ja Miro Aaltonen jättivät Espoon, mutta ryhmässä huokuu edelleen hyökkäyspään potentiaalia eikä homma tule kaatumaan tämän kaksikon takia.
Blues on aina ollut tunnettu suoraviivaisuudestaan, fyysisyydestään ja taistelustaan, minkä avulla espoolaiset ovat selvinneet lähes vuosittain pudotuspeleihin. Sama kaava on esillä myös tänäkin vuonna ja Blues tulee taatusti menestymään runkosarjassa.
Päävalmentaja Jyrki Aho aloittaa sinipaidoissa kolmannen vuotensa, joten nyt on Ahon aika näyttää osaamistaan. Tutut pelaajat ja tutut kuviot ovat antaneet miehelle työrauhan ja Blues saa lähteä kauteen levollisin mielin.
Kivikova alakerta
Bluesin peli perustuu tiiviiseen puolustuspeliin, minkä vuoksi joukkueen alakerran on oltava kunnossa, mikäli Espoossa halutaan menestyä. Bluesin organisaatiossa onkin tehty hyvää työtä ja joukkueen pakistosta on rakennettu monipuolinen armeija, josta löytyy myös leveyttä.
Puolustuksessa on varmoja suoriutujia, kuten Olli Malmivaara, Mikko Kuukka, Mikko Kukkonen ja Kalle Kaijomaa. Tämä nelikko pitää oman pään puhtaana ja antaa nuoremmille vapauksia hyökkäyspäässä.
Bluesin ongelmana onkin se, että puolustuksen kiekollinen vastuu on lähinnä nuorten pelaajien varassa. Otso Rantakari – viime kauden sensaatio – hoitelee siniviivaa mallikkaasti, mutta hänelläkin on takanaan vasta yksi täysi Liiga-kausi.
Pystyykö 21-vuotias puolustaja olemaan se sama viivapelote kuin viime kaudella? Rantakari paukutti 11 maalia ja 29 tehopistettä ollen yksi Liigan tehokkaimmista puolustajista. Edelle ylsi vain kuusi pelaajaa, joten nuorukaiselta ei ole voinut odottaa parempaa starttia pääsarjatasolla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Rantakari tulee pelaamaan jälleen vahvan kauden, mutta nuorten pelaajien kohdalla nähdään monesti ailahtelevaisuutta. Jos Rantakari pelaa esimerkiksi viisi ensimmäistä ottelua ilman tehopisteitä, kuinka hän käsittelee tilanteen? Henkinen taakka kasvaa ja pelaaminen muuttuu hankalammaksi. Tämä skenaario on nähty usein ja se täytyy pitää Espoossa mielessä.
Mikäli Rantakari ei pysty pelaamaan samalla tasolla, siirtyvät katseet Jere Seppälään, Juuso Vainioon ja Veeti Vainioon. He ovat nuoria, lupaavia ja kiekollisia puolustajia, jotka yrittävät läpimurtoaan. Heistä tuskin kukaan on vielä Liiga-tasolla ykkösparin tasoinen pelaaja, mutta heillä on kaikki ainekset olla osa Bluesin pelaavaa kuusikkoa.
Kokonaisuudessaan espoolaisten pakisto on vakuuttava eikä se kalpene juuri kenenkään rinnalla, mutta joukkueen maalivahtipeli onkin totaalinen mysteeri. Christian Engstrand on 26-vuotias ruotsalaiskassari, joka pelasi viime kaudella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Allsvenskanissa, ja Itävallan pääsarjassa. Häneltä löytyy kokemusta SHL:stä, mutta hänen nykyisestä tasosta ei voi juuri sanoa mitään. Häntä kirittää nuori Kaapo Kähkönen, joka on tulevaisuuden nimiä. Minnesota Wildin varaama maalivahti ei ole valmis vielä pelaamaan isoja ottelumääriä Liigassa, mutta hän väläyttelee taatusti osaamistaan. Varmaa on kuitenkin se, että Bluesin menestys on pitkälti Engstrandin varassa, joten ruotsalaisella on nyt todellinen näytön paikka.
Kuningas Kim käskyttää
”Hirso” pelasi viime kaudella uransa parasta kiekkoa. (AOP)
Yksi pelaaja tekee Bluesista potentiaalisen mitalijoukkueen ja se on Kim Hirschovits. Kapteeni nakutti viime kaudella 58 tehopistettä ja nousi reilusti yli 30-vuotiaana aivan uudella tasolle. Kim on aina ollut vaarallinen hyökkäyspään pelaaja, mutta nykyään hän on loistava kokonaisvaltainen sentteri, joka hoitaa oman pään velvollisuudet loistavasti, nappaa tärkeitä aloitusvoittoja ja johtaa joukkoaan esimerkillään.
Hirschovits on Liigan parhaimpia pelaajia ja hän tekee ketjukavereistaan parempia. Tämän vuoksi Bluesin hyökkäyksestä löytyy taatusti vähintäänkin yksi tehokas kolmikko ja joukkueen ykkösylivoima operoi taatusti hyvällä prosentilla.
Mutta ketkä nousevat kärkikenttien pistenikkareiksi? Giliati ja Aaltonen jättivät ison loven rosteriin, mutta potentiaalisia yli 30 tehopisteen hyökkääjiä löytyy vieläkin: Ville Korhonen nousi viime sesongilla uudelle tasolla nakuttaen 37 tehopistettä ja häneltä odotetaan taas tulosta.
Siim Liivik, Jussi Makkonen, Roope Talaja, Kai Kantola, Eero Somervuori ja nuori Peter Tiivola saavat mahdollisuutensa ja heistä pitää löytyä tehopelaajia.
Bluesilla on ennen kaikkea vauhdikas ja suoraviivainen hyökkäys, jossa taitopeli jää hyvin pitkälti Hirschovitsin varaan, mutta se ei ole uusi asia Espoossa. Blues menestyy tasaisella ja laajalla rosterillaan, milloin jokainen kenttä pystyy luomaan tilanteita.
Tälläkin kaudella sinipaidat saavat kasaan neljä hyvää kentällistä, joissa loistaa kokemus. Moni Liiga-seura on tänä vuonna enemmän tai vähemmän nuorten pelaajiensa varassa, mutta Bluesin hyökkäys ei lepää nuorten – läpimurtoa yrittävien – pelaajien harteilla. Se on vahvuus, jonka takia espoolaisille on helppo povata hyvää kautta.
Arvio: sija 8
Blues on varma suoriutuja, mutta sen kokoonpano ei kestä vertailua isompien kanssa. Joukkue pysyy kuitenkin kaikkien mukana ja nappaa varmasti paikan pudotuspeleistä tälläkin kaudella. Suora pudotuspelipaikka on hyvin lähellä, mutta se vaatiin Hirschovitsin terveenä pysymistä ja maalivahti Engstrandin hyviä otteita.