Viime viikkoina on virinnyt keskustelu kotimaisten juniorisarjojen säännöistä. Niitä on kuvailtu epäreiluiksi ja Jääkiekkoliittoa on vaadittu vastaamaan miksi tietyt säännöt ja päätökset eivät ole olleet julkisia. Erityisesti ASM on saanut paljon kritiikkiä, kun sinne pelaamalla itsensä raivannut Kiekko-Vantaa ei kiintiöpaikkojen ja kassakaappisääntöjen takia saakaan ansaitsemaansa sarjapaikkaa.
Kenen sarja
ASM on monella tapaa kotimaisen jääkiekkoilun murheenkryyni. Nuoria lahjakkuuksia nostetaan kiihtyvällä tahdilla Liigaan samalla kun pääjuniorisarja köyhtyy. ASM on nuorentunut huomattavasti tällä vuosikymmenellä. Sarjan pistepörssin kärjessä komeilee iso joukko vielä B -ikäisiä pelaajia. Samalla sarja on laajentunut muutaman vuoden takaisten mandaattipaikka päätöksen myötä. Liigaseurat eivät voi pudota sarjasta paitsi sijoittumalla useampana vuonna perättäin sarjan hännille. Samalla sarjassa pelaa kolme liigaseurojen ulkopuolista joukkuetta. KHL:ään siirtynyt Jokerit, liigaorganisaationsa menettänyt kiekkohautomo Espoo Blues ja pelaamalla sarjapaikan pari vuotta takaperin hankkinut TuTo. Ongelmaksi on nyt noussut, että Liigan ulkopuolisia joukkueita olisi muitakin tyrkyllä sarjaan. Tämä johtuu suuresti siitä, Liigaseurat ovat alkaneet innokkaammin nostaa nuoria juniorisarjoista joko Liigaan tai Mestikseen. Tämä on tasoittanut sarjan kärkeä, mutta myös samalla heikentänyt sarjan häntää. Jako ylempään ja alempaan jatkosarjaan tuo tasaisempia pelejä ja kehittää pelaajia. Samalla kuitenkin alemmasta loppusarjasta on tullut pakkopullaa niille, joille playoff -paikka on karannut eikä pelkoa putoamisesta ole.
ASM ei ole ainoa sarja missä tummat pilvet ovat alkaneet tuottaa happosadetta. B-junioreissa on jo vuosia elänyt sanonta, että: pelataan runkosarja ja katsotaan kenen A junnut tulevat voittamaan mitalit. Sarjan urheilullisuus ja tietynlainen rehellisyys on kärsinyt, kun useamman vuoden ajan. Sarjaa lähes ollenkaan pelanneet pelaajat ovat tulleet ratkomaan mestaruudet keskenään. Sama tilanne on myös sarjapaikkojen suhteen. A -junioreista laitetaan surutta pelaajia ratkomaan sarjapaikkoja, kun tilanne menee tiukaksi. Tänä vuonna Saipa sai kun saikin näpäytyksen, kun se oli peluuttanut edustuskelvotonta pelaajaa B-juniorien alemmassa jatkosarjassa. Nämä menetetyt pisteet pudottivat seuran pois BSM -sarjasta. Samaan aikaan esimerkiksi Jukurit peluutti pelaajia, jotka eivät ikänsä puolesta ole edes B-junioreita. Tämän lisäksi useampi kevään alle 18-vuotiaiden MM-joukkueeseen kuuluva pelaaja siirtyy loppukaudesta pelaamaan B:n alempaa jatkosarjaa. Tulevina vuosina seurat saanevat kuitenkin näpeilleen, kun liigapelejä pelanneet nuoret laitetaan pelastelemaan sarjapaikkoja sarjoihin, jonne eivät enää kuulu. Vanhempien ja agenttien kasvanut ymmärrys pelaajien turvallisuudesta ja tulevaisuudesta ajaa seurat toivottavasti pian tilanteeseen missä uria ei vaaranneta peleissä, missä pelaaja ei voi enää kehittyä.
Häkkipäät hallitsevat A-Nuorten SM-sarjaa Jarno Kuusinen / All Over Press
Väärä mielipide
Nyt seuraa kysymys. Kenelle SM paikat kuuluvat? Ideologi sanoisi, että niille ketkä sen ansaitsevat. Kyynikko vastaa tähän, ettei ansaitseminen liity pelaajien kehittämiseen juuri ollenkaan. Olisiko esimerkiksi Tampereen Ilveksen kuulunut peluuttaa nuoriaan A-junnuissa Mestiksen tai Liigan sijaan vain sen takia, että K-Vantaa jäisi sarjassa taakse? Silläkö pelaajia kehitetään? Tämä on tietenkin väärä mielipide. Urheiluun kuuluu kilpailu. Myös sarjapaikoista. Onko juniorisarjojen tehtävä kuitenkaan kilpailla sarjapaikoista vaan kehittää pelaajia. Samalla voidaan kysyä kenelle Jääkiekkoliitto vastaa? ASM menee Liigaseurojen ehdoilla. Kiekko-Vantaa on kuitenkin samalla tavalla liiton jäsen kuin Ilveskin. Miksi palveluorganisaatio suosii siis toista? Vaikeita kysymyksiä. Olisiko kuitenkin niin, että tässä tilanteessa on ajateltu pelaajia. Pelaajia voidaan liikutella huoletta. Seurojen ei tarvitse pelätä sarjapaikkojensa puolesta, vaan voivat huoletta nostaa nuoria miesten peleihin kehittymään. Jos ASM vapautetaan kilpailulle myös sarjapaikkojen suhteen, niin mihin vedetään viiva? Onko se nykyinen 18 joukkuetta vai vähennetäänkö jostain? Tarvitseeko SM-sarjaa pelata 18 joukkueen voimin vai riittäisikö 10? Jos kilpailu palautetaan, niin se palaa seurojen välille. Tämä tarkoittaa pitkässä juoksussa pikkuseurojen häviämistä. Jos liigaseuralla on vaara menettää sarjapaikka, niin salliiko se sopimuspelaajansa pelaamista toisen seuran junioreissa, jotta lukion voi suorittaa ”kotona” loppuun? Entäpä jääkö ylipäätään pelaajia jäljelle pienempiin seuroihin, jos vaarana on, että niiden pelaajat vievät sarjapaikan isommalta seuralta?
Haastavia kysymyksiä on esitelty suuri määrä. Lopuksi vielä pari. Mandaattipaikat ovat mielenkiintoisia. Tällä hetkellä ASM sarjassa pelaa kaksi joukkuetta ilman mandaattipaikkaa. Mitä tapahtuisi, jos TuTo ilmoittaisi seurayhteistyöstä esimerkiksi Moskovan Dynamon kanssa? Riittäisikö tämä KHL -mandaattipaikkaan? Voitaisiinko TuToa enää pudottaa sarjasta, vaikka naapurin liigaseura veisikin kaiken talentin itselleen? Entäpä Espoo Blues. Suomen suurin yhdessä kaupungissa toimiva junioriseura on onnistunut menestymään ASM -sarjassa vaikka Liiga- ja Mestis organisaatiot loistavat maan toiseksi suurimmassa kaupungissa poissaolollaan. Mitäpä jos Espoossa kävisikin kato tai tulisi ohivuosi? Seurasta lähtee vuodesta riippuen 5- 10 pelaajaa muihin seuroihin. Mitäpä jos jonain vuonna tilalle ei löytyisikään riittävästi peliosaamista omasta takaa. Voitaisiinko maan suurin kiekkoakatemia pudottaa SM-sarjasta noin vain. Ideologisesti tämä olisi monelle oikein, mutta olisiko se suomalaiselle kiekkoilulle järkevää. Mandaattipaikkoja ja sarjoja on kritisoitu viime vuosina paljon. Hyvä näin. Kritiikki on usein ainoa tie kehitykseen. Nyt vaan pitäisi löytää ratkaisut ennen kuin seuraava case-Vantaa nostaa päätään.
Kansikuva: AOP