Faneille.com - Urheilumedian ZlatanOn joukkueita, jotka menestyy ja on joukkueita, jotka käytännössä alisuorittavat resursseihin nähden miltei jokaisena vuonna. Tapparan urheilutoimen reagoi nopeasti Henrik Haapalan poistumiseen ja värväsi joukkueeseen Tomas Zaborskyn (Kansikuvassa, vielä HIFK:n paidassa). Reagointi ison palasen poistumiseen oli asiaankuuluvan kova ja siten todellinen osoitus ammattitaidosta ja voittavan joukkueorganisaation tekemisestä.
Päinvastaisen esimerkin antaa HIFK:n urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas. Joukkueen ykkössentteri, Teemu Ramstedt, vaihtoi KHL:ään ennen viime kauden alkua. Häntä ei koskaan korvattu, kuten ei korvattu myöskään ykköspuolustajaa Joonas Järvistä. Toiset joukkueet reagoivat pienemmällä budjetilla kun taas toiset luottavat, että rosterista nousee paikkaajat kuten HIFK:n urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas tuntuu uskovan.
Rehellisyyden nimessä on todettava, että Ramstedtin korvaajaksi kaavailtu Roope Hintz nousikin loppukaudesta korvaamaan puutetta, mutta varsinaiseksi ylivoiman pyörittäjäksi hänestäkään ei ollut. Nybondasia ei voi myöskään kokonaan syyttää Tommi Taimin asennevammaisista suorituksista ja siiirrosta KHL:än. Myös Juhamatti Aaltosen kevätvireettömyys tuli luultavasti kaikille enemmän tai vähemmän yllätyksenä. Kokoonpano oli kieltämättä paperilla vahva, mutta rooleiltaan äärettömän vajavainen. Ei ollut taitavaa ykkössentteriä ylivoima-aivoiksi, eikä lopulta edes kiekollista ykköskorin pakkia, jollaiseksi Teemu Eronen ei omaksi yllätyksekseni noussut. Kokoonpano oli siis käytettyyn rahaan nähden rooleiltaan puutteellinen.
Antti Törmäsen tekemisistä saisi kokonaan uuden jutun, mutta mielestäni välieriin yltäminen tuolla joukkueella ja putoaminen Tapparalle oli absoluuttinen maksimi. Runkosarjamenestys oli heikko, joten muutosta tarvittiin. HIFK:ssa muutos ei tosin tarkoita valmentajan vaihtumista ja tietyn identiteetin säilymistä, vaan kurssin täydellistä kääntymistä ja turbulenssia. Tom Nybondaksen HIFK:lla ei ole selkeää peli-identiteettiä, joten jokainen valmentaja aloittaa käytännössä alusta.
HIFK:n tapauksessa identiteetti perustui aikoinaan niin sanottuun brändikiekkoon, jossa taklauksia ei säästelty. Myös kuittaukset jokaiseen vastustajan koiruuteen kuului brändiin. Nyrkit heiluivat ja fyysisyys oli joukkueen rakennuksessa nostettu ensimmäiseksi hyveeksi. Brändiin kuului myös ylimielisyys ja korkean taitotason kannattaminen. Tällä hetkellä tuntuu, että Nybondaksen ajatuksiin on ainoastaan pesiytynyt ylimielisyys. Nybondaksen aikana valmentajat ovat vaihtuneet tiuhaan ja koska joukkueen suunta on muuttunut valmentajien mukana on joukkue jatkuvassa käymistilassa. Tämän tilanteen rauhoittamisen avain on yksinomaan urheilutoimenjohtajalla.
Nyt on hyvä aika heräillä tulevan kauden suhteen. HIFK on luultavasti jälleen kallein joukkue, mutta raha ei ainakaan Helsingissä ole tavannut tuottaa onnea. Budjettiinsa nähden HIFK onkin mielestäni alisuorittanut rajusti. Tulevan kauden hankinnoista Juhani Tyrväinen on kieltämättä hyvä pelaaja, mutta menee ainakin omissa pohdinnoissani enemmän Corey Elkinsin tuuraajaksi kuin varsinaiseksi ylivoimaa pyörittäväksi ykkössentteriksi, jota joukkue suorastaan kiljuu. Myös pakisto kaipaa huomiota. Miro Heiskasen varausnumeron jäätyä alhaiseksi on enemmän kuin todennäköistä, että hän ei jatka seurassa ensi kautta, vaan siirtyy rapakon toiselle puolelle Dallasin valvovan silmän alle. Tämä taas johtaa vajeeseen, jota ei loukkaantumisherkällä Teemu Laaksolla paikata.
Tee Tom Nybondas minut onnelliseksi ja hoida joukkueeseen kunnon paikkaajat, jotta HIFK taistelisi tasapäisesti Tapparan kanssa mestaruudesta. Eihän tämä ole liikaa vaadittu?
Kansikuva: AOP