Metropolitan division oli pisteiden valossa liigan heikkotasoisin divisioona, kun ainoastaan Pittsburgh Penguins rikkoi 100 pisteen rajan. Penguinsin lisäksi New York Rangers, Philadelphia Flyers ja Columbus Blue Jackets etenivät pudotuspeleihin.
Penguins ja Rangers voittivat ottelusarjansa edeten divisioonafinaaliin, joka eteni aina game seveniin asti. Rangers oli lopulta divisioonansa ykkönen, kun Stanley Cup -finaalit palasivat Manhattanille 20 vuoden tauon jälkeen.
New York Rangers – riittävätkö eväät tällä kertaa päätyyn asti?
Nihkeän alkukauden jälkeen uuden päävalmentaja Alain Vigneaultin johtamat sinipaidat saivat pelinsä raiteilleen pelaten pitkän kevään. Hienon kauden kruunu jäi kuitenkin tavoittamatta ja kausi päättyi suureen pettymykseen, kun Los Angeles Kings vei suvereenisti finaalisarjan nimiinsä. Sarjassa paljastui lopulta myös tasoero läntisen ja itäisen konferenssin välillä.
Viime kauden pitkän kevään avainhetki oli Tampa Bay Lightningin seuraikoni Martin St. Louisin liittyminen joukkueeseen siirtorajalla vaihdossa kapteeni Ryan Callahaniin. Callahan oli ilmoittanut seurajohdolle testaavansa kesän markkinat, jolloin johto reagoi nopeasti vaihtamalla miehen vanhempaan, mutta tehokkaampaan St. Louisiin. Treidi osoitti Rangersin haluavan voittaa juuri nyt, ja kauppa kääntyi vielä joukkueelle voitokkaaksi kahden varausvuoron myötä.
Kesän aikana suuria muutoksia kokenut joukkueen kokoonpano näyttää nyt, etenkin hyökkäyspään osalta, hyvinkin erilaiselta Stanley Cup -finaalirosteriin verrattuna. Alempien ketjujen uurastajat Benoit Puoliot, Brian Boyle ja Derek Dorsett vaihtoivat maisemaa ja entisen tähtisentteri Brad Richardsin kesällä 2011 allekirjoitettu yhdeksän vuoden ja 60 miljoonan dollarin sopimus ostettiin ulos. Lisäksi luottopakki Anton Strålman siirtyi Callahanin ja Boylen tapaan Tampaan.
Tilalle tuotiin veteraanipakki Dan Boyle, joka on yhä hyödyksi etenkin ylivoimalla, mutta miehen vauhti on ymmärrettävästi iän karttuessa hieman hidastunut. Pittsburghissa Sidney Crosbyn vierellä loppukauden pelannut Lee Stempniak ei tuo hyökkäykseen uutta suurta pelotetta. Lupaavia otteita harjoituskaudella väläytellyt 19-vuotias Anthony Duclair pelaa ensimmäistä kauttaan miesten kanssa ja voikin olla villi kortti Rangersin hyökkäykseen murtautumalla pysyvästi joukkueen kokoonpanoon.
Rick Nash pelasi ensimmäisen kokonaisen kauden Rangersin paidassa alle odotusten, joka saattoi olla alkukaudella sattuneen aivotärähdyksen peruja. Muustakaan joukkueesta ei löytynyt tulitukea, ja joukkue teki materiaaliinsa nähden liian vähän maaleja. Alkaneella kaudella Nash on kuitenkin todistanut miksi mies hankittiin Manhattanille, iskemällä yhdeksään ensimmäiseen otteluun peräti yhdeksän maalia. Taustalla tärkeää tulitukea hyökkäyksessä tarjoavat Mats Zuccarello, Carl Hagelin ja Chris Kreider.
Uudeksi kapteeniksi nimetty Ryan McDonagh pelasi viimeistään viime kaudella itsensä liigan puolustajien eliittiin. Kauden alku on kuitenkin ollut jenkkipakille hankala, eikä viime viikolla sattunut olkapäävamma helpota asiaa, vaan pitää McDonaghin poissa kaukalosta 3-4 viikon ajan. Luottoratsut Dan Girardi ja Marc Staal täydentävät Rangersin kivenkovan puolustuksen, ja juuri näiltä miehiltä vaaditaan johtavan roolin ottamista vaikeina aikoina.
Henrik Lundqvist kuuluu kiistatta NHL:n kolmen parhaan veskarin joukkoon. Tunnollisesti puolustavan ryhmän takana on helpompi pelata, mutta ruotsalainen on silti korvaamaton joukkueelleen. AHL:ssä pitkään kypsynyt kakkosvahti Cam Talbot on osoittautunut loistavaksi varamieheksi Lundqvistin vapaailtojen osuessa kalenteriin.
Rangers tulee edelleen lukeutumaan divisioonansa kärkijoukkueisiin, mutta itäisen konferenssin kärkipaikoille sillä tekee tiukkaa. Suuria muutoksia viime kauteen ei ole luvassa ja pudotuspeleihin pääsy on varmaa, vaikka joukkueen pelitapa onkin pitkän kauden aikana erittäin kuluttava. Keväällä kaikki on taas auki ja palasten loksahtaessa kohdilleen on Rangers jälleen team to beat idän pudotuspelitaistossa.
Washington Capitals – Trotz tuotiin laittamaan Ovie ruotuun
Saako tämä mies Ovechkinin puolustamaan? (Getty)
Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen pudotuspelit missannut Capitals ravisteli seurajohtoaan vaihtamalla sekä GM:n että päävalmentajan. Lähtöpassit sai vuodesta 1997 virassa istunut George McPhee sekä entinen huippupelaaja, toista kautta Capitalsin valmentajana toiminut, Adam Oates. Tilalle nimitettiin apulais-GM, pelaajana Stanley Cupin voittanut, Brian MacLellan, sekä Nashville Predatorsista lähtöpassit 15 yhteisen vuoden jälkeen saanut Barry Trotz. Puolustuspelin erikoismiehenä tunnetun Trotzin toivotaan tuovan hyökkäävän joukkueen puolustukseen kurinalaisuutta. Tilanne on täysin uusi myös valmentajalle sillä ex-työnantaja Predatorsin vahvuudet olivat juuri puolustuspäässä.
Rocket Richard Trophyn voittanut Alex Ovechkin teki hienot 51 maalia, mutta muuta positiivista ei venäläistähden kaudesta löytynytkään. Venäläistähden plusmiinus-tilasto jäi 35 maalin verran pakkasen puolelle, mikä kertoo miehen puolustushalukkuudesta kaiken oleellisen. Päävalmentaja Trotzilla onkin työsarkaa saada Ovechkin kuriin ja osallistumaan edes näennäisesti puolustamiseen.
Ovechkinin varjoon usein jäävä sentteri Nicklas Bäckström on Capitalsin pelillinen kapellimestari. Ruotsalainen on varma suorittaja ja on pelannut seitsemällä NHL-kaudellaan lähes aina piste per peli tahtia. Lisäksi Capitalsilla on hyvä sekoitus kokeneita veteraaneja ja lupaavia nuoria.
Ruotsalainen Andre Burakovsky yllätti kaikki murtautumalla Capitalsin kakkoskentän keskelle pyörittäen myös kakkosylivoimaa. Ennen kauden alkua tämä paikka oli kaavailtu vihdoin viime keväänä joukkueen vahvuuteen liittyneelle Evgeny Kuznetsoville, mutta venäläisen otteet eivät vakuuttaneet seurajohtoa tarpeeksi, joten 19-vuotias Burakovksy sai näytönpaikan ja on vastannut huutoon tehden ensimmäiseen yhdeksään otteluun vakuuttavat kahdeksan tehopistettä.
Puolustusta vahvistettiin isolla rahalla ja pitkillä sopimuksilla Pittsburgh Penguinsista hankituilla Matt Niskasella ja Brooks Orpikilla. Capitalsin yksilötaidosta kertoo paljon se, että joukkue oli ylivoimalla koko liigan toiseksi tehokkain joukkue. Matt Niskanen tuo ylivoimaan vielä lisää vaarallisuutta. Puolustuksen tehokkuus ei lepää enää ainoastaan Mike Greenin ja John Carlsonin harteilla.
Ykkösvahti Brenden Holtby on ollut tasaisen hyvä kehnosti puolustavan joukkueen takana, mutta ei ole pystynyt kantamaan Capitalsia tynkäkauden 2012 jälkeen menestykseen. Varamieheksi hankittiin Carolina Hurricanesissa farmin ja NHL-joukkueen välillä torjunut Justin Peters, eli maalivahtipeli on pienimuotoinen kysymysmerkki.
Mikäli joukkue omaksuu Trotzin uuden pelitavan ilman suurempia ongelmia, on joukkueella mahdollisuudet itäisen konferenssin viimeisiin pudotuspelipaikkoihin. Varoittavana esimerkkinä muistettakoon kuitenkin John Tortorellan lyhyeksi jäänyt aika Vancouverissa. Capitalsissa on potentiaalia, mutta se jää kuitenkin vielä tällä kaudella toistamiseen ulos pudotuspeleistä.
New Jersey Devils – vanhoja poikia viiksekkäitä
Cory Schneider on Devilsin kiistaton ykkösvahti (Getty)
Puolustuspäässä Devils oli yksi liigan kärkijoukkueista, päästäen vastustajan ampumaan vähiten laukauksia kaikista joukkueista, mutta hyökkäyspään vaikeuksista kertovat joukkueen jääminen koko liigan kolmanneksi viimeiseksi laukauksissa ottelua kohden. Hyökkäys lepäsi pitkälti 41-vuotiaan Jaromir Jagrin harteilla ja tshekkilegendan lisäksi ainoastaan sentteri Adam Henrique onnistui rikkomaan 20 maalin rajan. Devils jäi ulos pudotuspeleistä toisena kautena peräkkäin ja kevään 2012 Stanley Cup -finaali on enää pelkkä kaukainen muisto.
Viime kaudella Devilsin akilleen kantapääksi muodostuivat voittolaukauskilpailut, joista joukkue ei onnistunut voittamaan ainuttakaan 13 kerrasta. Toinen heikkous oli maalivahtipeli eli pääasiassa maalivahtilegenda Martin Brodeur. 42-vuotiaasta vahdista näki, että miehen parhaat päivät olivat kaukana takanapäin, mutta mies sai statuksensa johdosta silti paljon peliaikaa. Nyt ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen joukkueen tolppien välissä ei nähdä Brodeuria.
Kesän hyökkäyspään hankinnat Mike Cammalleri ja Marty Havlat tuovat liigan vanhimpaan joukkueeseen vain lisää ajettuja kilometrejä. Joukkueen terävin hyökkäyspään kärki puuttuu edelleen, mutta kokoonpanosta löytyy vielä muutamaksi kaudeksi ratkaisuvoimaa tasaisesti kaikista ketjuista. Huolestuttavaa seuran tulevaisuuden osalta on kuitenkin se, ettei Devilsin viime vuosien varauksista ole nousemassa uusia vahvistuksia joukkueen vahvuuteen.
Puolustuksessa veteraanit Andy Greene, Marek Zidlicky ja Bryce Salvador lähentelevät jo uriensa ehtoopuolta, mutta joukkueen onneksi nuoria puolustajia ollaan ajettu sisään jo viime kausien aikana, joten myös jatkuvuutta löytyy. Nuoret pakit: Adam Larsson, Jon Merrill, Eric Gelinas sekä huikean kauden alun pelannut tulokas Damon Severson tuovat kaivattua nuoruutta joukkueen takalinjoille. Kolmikosta etenkin Gelinas otti isoja luistimen vetoja eteenpäin viime kaudella, kun taas kesän 2011 draftissa neljäntenä varattu Larsson ei ole toistaiseksi vastannut odotuksiin ja mies haki vauhtia myös farmijoukkue Albany Devilsistä.
Cory Schneiderin aika on vihdoin koittanut eikä miehen tarvitse enää kilpailla peliajasta veteraanitähden kanssa. Näin mies joutui tekemään sekä Vancouverissa Roberto Luongon takana sekä viime kaudella Broudeurin kakkosmiehenä, vaikka herra pelasi huomattavasti kollegaansa paremmin. Nyt Schneiderilla on viimein mahdollisuus todistaa olevansa NHL-tason ykkösvahti. Schneiderin varamieheksi hankittiin kokenut varakassari Scott Clemmensen.
Organisaation suunta osoittaa auttamatta alaspäin, mutta nykyisellä pelaajarungolla on vielä mahdollisuus taistella pudotuspelipaikasta. Schneiderin pelatessa vahvan kauden uutena ykkösvahtina, ja muunkin joukkueen suorittaessa yli tasonsa, ovat viimeiset villi kortti -paikat Devilsin ulottuvilla.
New York Islanders – kohti parempaa huomista
Kapteeni John Tavares kuuluu NHL:n eliittiin (Getty)
New York Islanders aloitti viime kautensa heikosti, joka sai GM Garth Snowin toimimaan treidaamalla Matt Moulsonin ja tukun varausvuoroja maalitykki Thomas Vanekiin. Joukkueen meno ei vaihdosta huolimatta parantunut, ja kaiken lisäksi itävaltalainen kieltäytyi 50 miljoonan dollarin jatkosopimusta seuran kanssa. Vanek kaupattiin siirtorajalla Montreal Canadiensiin, mutta mies ehti pelata myös 47 ottelua Islanders -paidassa. Kausi päättyi runkosarjaan 11 pisteen erolla viimeiseen villi kortti -paikkaan. Joukkueen paras pistemies, Kyle Okposo teki 69 tehopistettä, joka oli vain kolme enemmän kuin runkosarjan 23 viimeistä peliä missannut John Tavares.
Viimeistä kauttaan legendaarisella Nassau Veterans Memorial Coliseumilla pelaava Islanders siirtyy vuoden päästä Brooklyniin, jossa jo pitkään rämpineellä seuralla on mahdollisuus uuteen starttiin. Islandersin prospektiosasto on lupaava, ja franchisepelaaja Tavares on vasta 24-vuotias. Viime kausi oli käytännössä taputeltu, kun joukkueen kirkkain tähti, kapteeni Tavares loukkaantui helmikuussa Sotshin olympialaisissa. Johtajan puuttuminen näkyi kaukalossa joukkueen tekemisessä pahasti ja Islanders jäi lopulta selvästi pudotuspelipaikasta. Piste per peli tahtia kaudesta toiseen tahkoavan kanadalaisen arvo joukkueelleen on korvaamaton.
Islandersin hyökkäysvoima on levännyt viime kausien ajan lähinnä Tavaresin kipparoiman ykkösketjun harteilla, joten Snow päätti toimia kesällä tehden rahakkaat sopimukset Mikhail Grabovskin ja Nikolai Kulemin kanssa. Grabovski ja Kulemin ovat toisilleen tuttuja Toronto Maple Leafsista, ja kaksikon toivotan tuovan tulitukea kakkosketjuun. Kaksikossa piilee myös riski, sillä molemmat ovat tunnettuja myös ailahtelevaisuudestaan. Päävalmentaja Jack Capuanolla on nyt johdettavanaan kuitenkin tasapainoisempi ja taidokkaampi joukkue kuin ehkä koskaan hänen Islanders-uransa aikana.
Ryan Strome on saanut kehittyä rauhassa ja viime kaudella väläytelleen Brock Nelsonin aika on myös viimein tullut. Molemmat ovat lupaavia hyökkääjiä ja tulevat saamaan näytönpaikkoja kärkiketjuista. Etenkin Nelson on Tavaresin ja Okposon kanssa pelatessaan tehnyt hyvää jälkeä.
Kapeaan puolustukseen saatiin merkittäviä vahvistuksia ennen kauden alkua, kun Johnny Boychuk ja Nick Leddy joutuivat Bostonissa ja Chicagossa palkkakattodumppauksen uhreiksi. Kaksikko istutettiin heti isoon rooliin joukkueen ykköspakkiparina, joka on osoittautunut enemmän kuin onnistuneeksi, ja Boychukin kuuluisa raketti on päässyt laulamaan ja jo puolet miehen aikaisemmasta kauden maaliennätyksestä on paperilla.
Islandersin organisaatiossa on useita potentiaalisia puolustajalupauksia, joista lupaavin on Griffin Reinhart. Myös Calvin de Haan ja Travis Hamonic ovat osoittaneet pystyvänsä pelaamaan vaaditulla tasolla. Puolustus ei siis ole enää pelkän aivotärähdyksistä kärsineen veteraani Lubomir Visnovskyn varassa.
Yksi syy viime kauden rämpimiseen oli maalivahtipeli. Evgeni Nabokov, Kevin Poulin ja Anders Nilsson torjuivat .899 torjuntaprosentin ja 3.00 päästettyjen maalien keskiarvolla, joka oikeutti liigan viimeiseen sijaan. Täksi kaudeksi selväksi ykkösmaalivahdiksi hankittiin kokenut Jaroslav Halak, joka ehti keväällä pyörähtää peräti kolmessa eri joukkueessa ennen tuloaan Long Islandille. Slovakkivahtia kirittämään tuotiin Boston Bruinsissa kelpo kauden Tuukka Raskin takana pelannut Chad Johnson.
Edellinen kausi oli yhä opettelua, mutta nyt Islandersilla on mahdollisuudet palata tauon jälkeen pudotuspeleihin. Seuralla on edessään valoisa tulevaisuus, mutta suurempaa menestystä saadaan vielä odottaaa muutama vuosi. Jos Tavares pysyy terveenä ja maalivahtipeli toimii nappaa Islanders pudotuspelipaikan viimeisten joukossa.
Carolina Hurricanes – sekaisin kuin hurrikaani
Elias Lindholm on Hurricanesin kärkilupaus (Getty)
Carolina Hurricanesin kausi on päättynyt runkosarjaan jo viidesti putkeen. Muista NHL-joukkueista ainoastaan Edmonton Oilersin kuiva kausi on ollut pidempi. Oilers ole päässyt pudotuspeleihin sitten vuoden 2006, kun joukkue hävisi Stanley Cup -finaalissa Hurricanesille. Jälleen pettymykseen päättynyt kausi johti 20 vuotta virassaan toimineen GM Jim Rutherfordin eroamiseen ja liittymiseen divisioonavastustaja Pittsburgh Penguinsin leipiin, sekä kaksi kautta päävalmentajana toimineen Kirk Muellerin potkuihin. Rutherford siirtyi kesällä Pittsburgh Penguinsin johtoon, seuralegenda Ron Franciksen ottaessa ohjat Carolinassa. Francis pestasi ensitöikseen Detroit Red Wingsin apuvalmentaja Bill Petersin joukkueen peräsimeen, joka on päävalmentajana täysi kysymysmerkki.
Hurricanesin pelaajarunko lukeutuu muutamaa yksilöä lukuunottamatta liigan häntäpäähän, eikä kesän aikana hankitut Jay McClement tai Tim Gleason tuo hurrikaanimiehistöön käytännössä mitään muutosta. Eric Staal ja Jeff Skinner ovat taitojensa puolesta ykköskorin hyökkääjiä, jotka kelpaisivat mille tahansa muullekin joukkueelle, mutta alemmista ketjuista ei löydy kuin joukko rivimiehiä.
Seitsemän miljoonan vuosipalkkaa nauttivan Alexander Seminin alkukausi on ollut täydellinen floppi. Tehoja kipeästi kaipaava joukkue on saanut massiivista korvausta vastaan kaksi syöttöpistettä, ja venäläistaituri on löytänyt itsensä popcorn-osastolta jo muutamassa perättäisessä ottelussa. Hyllytys oli kannattava, sillä Hurricanes saavutti kauden ensimmäisen ja toisen voittonsa ilman Seminiä.
Kakkosketjua kipparoivan Jordan Staalin loukkaantuminen harjoituskaudella oli paha menetys juuri kauden alun kynnyksellä. Jordanin veli, kapteeni Eric Staal, on ollut myös veljensä tavoin sivussa kaksi viikkoa kauden alun jälkeen ylävartalovamman takia. Joukkueen kahden tärkeimmän pelaajan poissaolo on näkynyt selvästi, eikä kärkiketjuihin löydy kapeasta materiaalista korvaajia.
Elias Lindholm on alkukauden peleissä näyttänyt olevansa valmis pelaamaan isoa roolia joukkueen hyökkäyksessä, ja mies on samalla iso palanen Hurricanesin tulevaisuutta. 19-vuotias ruotsalaissentteri teki molemmat voittomaalit joukkueen voittaessa ensimmäiset pelinsä kahdeksan hävityn ottelun jälkeen.
Suomalaispuolustaja Joni Pitkäsen NHL-ura on lähes varmuudella ohi. Keväällä 2012 pahasti loukkaantunut Pitkänen ei ole pelannut sitten Washington Capitalsin Troy Brouweria vastaan käydyn luistelukilpailun, joka päättyi Pitkäsen kantaluun murtumiseen.
Tulokaskaudellaan Hurricanesin Stanley Cup mestariksi torjunut Cam Ward on kärsinyt viime kausilla pahoista loukkaantumisista, ja miehen torjuntatyöskentely on ollut kaikkea muuta kuin varmaa. Anton Khubodin nousi joukkueen ykköstorjujaksi, hoitaen hommansa varsin hyvin.
Hurricanes on aloittanut kautensa surkeasti, eikä ole poistunut kaukalosta voittajana kuin kolmesti. Joukkueen nykyisellä pelaajarungolla ei voi menestyä, ja seurajohdon tulisi tajuta, että uudelleenrakennus on välttämätön. Sen ymmärtäminen vaatii todennäköisesti totaalisen mahalaskun, joka joukkuetta väistämättä odottaa. Divisioonan viimeinen sija on tosiasia.
Pittsburgh Penguins – toistuuko jokakeväinen pingviinin lento?
Olli Määttä on Penguinsin johtavia puolustajia (Getty)
Seurajohdon mitta tuli viimein täyteen, kun Penguinsin kausi päättyi vahvan runkosarjan jälkeen jälleen keväiseen pettymykseen. Penguins koki kesän aikana niin toimiston kuin kaukalonkin puolella suuria muutoksia, kun arvostetun GM Ray Sheron ja Stanley Cup -mestariksi joukkueen valmentaneen Dan Bylsman lisäksi myös pelaajisto vaihtui merkittävästi. Sheron seuraajaksi pestattiin Carolina Hurricanesin pitkäaikainen GM Jim Rutherford, joka ilmoitti toimivansa tehtävässään vain seuraavat kolme kautta, toimien mentorina tulevalle GM:lle Jason Botterillille. Rutherford pestasi uudeksi päävalmentajaksi junnuliiga WHL:ssä Portland Winterhawksia menestyksekkäästi valmentaneen Mike Johnstonin.
Evgeni Malkinin laidalla maaleja mättänyt James Neal kaupattiin Nashville Predatorsiin vaihdossa Patric Hörnqvistiin ja Nick Spalingiin. Keväällä kaivattua rosoisuutta ja kovuutta lisättiin tuomalla agitaattori Steve Downie suojelemaan Penguinsin tähtipelaajia. Etenkin Hörnqvistin rohkea vastustajan maalinedustapeluu on kaivattu lisä joukkueen hyökkäykseen.
Kovan kärkiketjujen kuusikon jälkeen ei alemmista ketjuista löydy tarvittavaa tukea. Rivimiehillä täytettyjen kolmos -ja nelosketjun laihaksi jäänyt apu pudotuspeleissä johti käytännössä siihen, että kaikki ratkaisuvastuu painoi Crosbyn ja Malkinin harteilla. Etenkin sarjassa New York Rangersia vastaan vastustaja pystyi menestyksekkäästi pimentämään etenkin Crosbyn, joka oli vahvemman maalivahtipelin ohella ottelusarjan ratkaisutekijöitä.
Kapteeni Sidney Crosby pelasi ensimmäistä kertaa lähes kokonaisen kauden sitten vuoden 2010. Aivotärähdyksistä kärsineen supertähden tervehtyminen on joukkueelle suuri helpotus, ja Crosby oli omassa luokassaan koko runkosarjan ajan, voittaen pistepörssin 17 pisteen erolla toisena olleeseen Anaheim Ducksin Ryan Getzlafiin.
Puolustuksesta lähti kaksi luottomiestä, kun Matt Niskanen ja Brooks Orpik lähtivät paksumpien palkkapussien perässä divisioonavastustaja Washington Capitalsin riveihin. Paikkaamaan tuotiin Buffalo Sabresista ulosostettu Christian Ehrhoff, joka voi osoittautua nappihankinnaksi, koska miehellä on kokemusta voittavan joukkueen ykköspakkina pelaamisesta. Suomalaisittan kauden hienoin tarina oli Olli Määtän nouseminen jo tulokaskaudellaan Penguinsin luottopuolustajaksi. Vastikään todettu syöpäkasvain kilpirauhasessa ei ole vaikuttanut nuoren miehen peli-ilmeeseen, vaan Määttä on jatkanut siitä mihin viimekaudella jäi. Kasvaimen operoinnin jälkeen Määttä on sivussa peleistä arviolta kuukauden.
Paljon kuraa niskaansa osin syystäkin saanut Marc-Andre Fleury pelasi hyvän runkosarjan, mutta pudotuspeleissä mies oli jälleen kerran kaikkea muuta kuin varma. Penguinsin monivuotinen ykkösvahti pelaa nykyisen sopimuksensa viimeistä kautta, ja jatkopahvin saadakseen täytyy vuoden 2003 ykkösvarauksen todistaa pystyvänsä pelaamaan kokonaisen kauden vaaditulla tasolla. Kirittäjäksi Fleurylle tuotiin kakkosvahdin roolissa Phoenix Coyotesissa torjunut Thomas Greiss.
Penguins etenee varmuudella tänäkin vuonna pudotuspeleihin kärkisijoilta, mutta todellinen testi alkaa vasta keväällä. Riittääkö joukkueen syvyys alemmissa ketjuissa, ja pystyykö Fleury peittoamaan pudotuspelipeikkonsa ja torjumaan joukkueensa mestaruuteen? Vastaus on tuttu etteivät merkit ainakaan viittaa moiseen, ja sama kaava pettymykseen päättyvästä keväästä toistuu jälleen.
Columbus Blue Jackets – vihdoin vakavasti otettavat sinitakit?
Ohiossa on meneillään kiekkobuumi (Getty)
Seurahistoriansa parhaan kauden pelannut Blue Jackets pääsi vihdoin takaisin pudotuspeleihin pelaten vakuuttavasti, ja jopa haastaen Pittsburgh Penguinsin ensimmäisellä kierroksella. GM Jarmo Kekäläisen astuttua virkaansa 2013, on sinitakkien suunta ollut nousujohteinen kummallakin edellisellä kaudella.
Kekäläinen on varannut kahdessa draftissa seuran riveihin lukuisia potentiaalisia nuorukaisia ja Alexander Wennbergiltä, Marko Danolta sekä Kerby Ryceliltä voidaan odottaa läpimurtoa seuraavien vuosien aikana. Jo viime kaudella Ryan Johansen teki todellisen läpimurtonsa viimeistellen 33 maalia, kun samaan aikaan hyökkäjä Boone Jenner ja puolustaja Ryan Murray ottivat isoja luistimenvetoja eteenpäin. Viime kausi oli todellinen menestys myös pelillisten saavutusten ohella, kun myös fanit löysivät tiensä hallille ja ilmassa oli selviä kiekkobuumin merkkejä.
Kekäläinen sai juuri ennen kauden alkua Ryan Johansenin lopulta kiinnitettyä sinitakiksi vähintään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Kesän toinen merkittävä hankinta oli voimahyökkääjä Scott Hartnellin hankinta Philadelphia Flyersista vaihdossa R.J. Umbergeriin. Kovasta pelityylistään tunnettu Hartnell on juuri Blue Jacketsin näköinen pelaaja, joka sopii täydellisesti päävalmentaja Todd Richardsin suoraviivaiseen pelitapaan, tuoden myös johtajuutta nuoreen kokoonpanoon.
Hartnellin tärkeys joukkueelle kasvaa entisestään, sillä Nathan Hortonin ura on vaakalaudalla miehen selässä todettujen rappeutumien vuoksi. Horton solmi viime vuonna Blue Jacketsin kanssa peräti seitsemän vuoden sopimuksen, mutta ainakin tämä kausi on miehen osalta taputeltu.
Puolustuksen kulmakivet Jack Johnson ja James Wisniewski ovat kokeneita konkareita joiden varaan voi luottaa. Johtajuutta ja esimerkkiä nuoremmille tuovat jenkkipakit ovat kunnostautuneet myös pisteiden valossa.
Maalivahti Sergei Bobrovsky lähestyy 26-vuotiaana vasta parhaimpia pelivuosiaan, ja on jo todistanut kuuluvansa liigan kärkipään veskareihin. Venäläisen sopimus on jälleen katkolla ja miehen pitäessä edelliskausien tasonsa, ei viiden miljoonan dollarin sopimuspahvi enää riitä. Kekäläisen ykkösprioriteetti olisikin saada ykkösvahdilleen uusi sopimus aikaiseksi kauden aikana, ettei pelkoa esimerkiksi paluusta kotimaan KHL:ään olisi. Bobrovskyn arvo joukkueelle on näkynyt miehen ollessa sivussa murtuneen sormen takia: Blue Jackets on hävinnyt kaikki ottelunsa kun maalissa on pelannut kakkosvahti Curtis McElhinney.
Alkukaudesta sinitakit ovat olleet pahassa pulassa ilman ykkösvahti Bobrovskya, mutta venäläisen palatessa tolppien väliin joukkueen tilanne normalisoituu. Blue Jackets kipuaa jälleen lähelle pudotuspeliviivaa, ja viime kauden lennon jatkuessa voi joukkueen kausi huipentua jälleen pudotuspeleissä. Se vaatisi jälleen yllätyksen pelaajarungoltaan divisioonavastustajiaan heikommalta joukkueelta.
Philadelphia Flyers – ei kauttakaan ilman kohua
Wayne Simmonds on Flyersin näköinen pelaaja (Getty)
Pudotuspeleihin välivuoden jälkeen palannut Flyers ei viime kaudellakaan välttynyt vastoinkäymisiltä. Joukkue avasi kautensa kolmella tappiolla, joka riitti seurajohdolle, maksaen päävalmentaja Peter Laviolettelle työpaikkansa. Vanha nyrkkisankari ja NHL-tasolla kokematon uusi päävalmentaja Craig Berube käänsi joukkueen kurssin, pelityylin muuttuessa samalla suoraviivaisemmaksi.
Flyers -ikoni Ron Hextall nimettiin seuran uudeksi GM:ksi. Ensitöikseen Hextall treidasi fanien suosikkipelaaja Scott Hartnellin Columbus Blue Jacketsiin vaihdossa R.J. Umbergeriin. Vaihdon järkevyyden voi kyseenalaistaa, sillä pelaajakauppa ei hyödytä joukkuetta edes palkkakattoon vedoten. Puolustusta vahvistettiin edullisesti Michael Del Zottolla, jonka kehityskäyrä on ollut viime vuosina laskussa.
Kesän hankinnat eivät suoranaisesti säväytä, mutta ranskalainen NHL-ensikertalainen 29-vuotias Pierre-Eduard Bellemare, on mielenkiintoinen lisä Flyers -hyökkäykseen. Ruotsissa viime vuodet pelannut Bellemare sopii suoraviivaisen pelityylin joukkueeseen hyvin.
Kapteeni Claude Giroux kantoi joukkuetta välillä lähes yksin harteillaan, kunnes Jakub Voracekin kanssa löydetty kemia teki kaksikosta joukkueen todellisen syömähampaan. Myös Wayne Simmondsin odotetaan jatkavan vahvoja otteitaan ja miehen rooli joukkueessa vain kasvaa Hartnellin lähdön myötä. Joukkueen maalipörssin voittaneen Simmondsin kova pelityyli sopii juuri Flyers -muottiin.
Tampa Bay Lightningin pitkäaikainen kapteeni Vincent Lecavalier kiinnitettiin joukkueeseen kalliilla ja pitkällä pahvilla. 34-vuotiaalle veteraanille ei kuitenkaan missään vaiheessa löytynyt sopivaa ruutua joukkueesta, ja entinen sadan pisteen mies löysi itsensä usein nelosketjusta. Beruben pelitapa ei välttämättä sovi Lecavalierin kaltaiselle taitohyökkääjälle ja oikeastaan nelosketjun keskellä miehen kyvyt menevät hukkaan.
Puolustuksen monivuotisen johtajan Kimmo Timosen korvaaminen on mahdotonta, mutta veteraanit Mark Streit sekä Andrew MacDonald ovat kokeneita ratsuja, jotka osaavat myös johtaa joukkojaan. Loukkaantumiset ovat haitanneet pahasti Flyersin kauden alkua etenkin puolustuspäässä, ja juuri nuoremmilta pakeilta Del Zottolta ja Luke Schenniltä vaaditaan apuja.
Philadelphiassa nähtiin monien vuosien tuskastelun jälkeen viimein tasaista torjuntatyöskentelyä. Steve Mason pelasi hyvän kauden ensimmäistä kertaa sitten tulokaskautensa 2008-2009, jolloin mies voitti parhaan tulokkaan palkinnon Calder Trophyn. Kakkosvahti Ray Emery tietää mitä voittaminen vaatii ja toimii hyvänä mentorina nuoremmalle Masonille.
Tasapainoinen Flyers on roolitettu hyvin, mutta joukkue kaipaa silti tasonnostoa monelta nuorelta pelaajalta mikäli se haluaa menestyä. Laadussa Flyers häviää kilpailijoilleen ja kauden alun loukkaantumissuma etenkin puolustuspäässä on sekoittanut pakkaa liikaa. Joukkue taistelee viimeisistä villi kortti -paikoista Devilsin, Islandersin sekä Blue Jacketsin kanssa.