Naisten MM-kisat polkaistiin käyntiin Espoossa. Suomen maajoukkueella on tuttu tehtävä yrittää haastaa lajin valtamaita USA:ta ja Kanadaa. Samalla pitäisi kyetä minimisuoritukseen eli pronssiin. Kaukalon ulkopuolella tummat pilvet leijailevat kuitenkin jo kisojen yllä. Kisojen markkinointi ja näkyvyys ovat olleet minimissään juuri kisojen alkamiseen asti. Suomessa järjestetään jääkiekon MM-kisat, mutta ketä kiinnostaa?
Tupa täynnä?
Suomi on kaikin puolin jääkiekkomaa. Lajin valta maan ylivoimaisena ykköslajina ei ole enää millään tavalla uhattuna. Sama ei kuitenkaan päde naisiin. Kotikisojen avauspeli kertoi kaiken oleellisen siitä, missä mennään. Avausottelussa jenkkejä vastaan Espoon areenan odotettiin olevan loppuun myyty, mutta toisin kävi. Vapaita paikkoja oli joka puolella hallia. Hallissa oli paikalla reilut 4000 katsojaa. Vaikea kuvitella, että avausottelun tappion jälkeen kisakuume nousisi niin, että areena alkaisi täyttyä. Avausottelun puolityhjät yläkatsomot ja niiden takana verhotut kioskit taitavat siis jäädä täyttämättä näissä kisoissa. Venäjää vastaan hallissa ottelua seurasi 5700 silmäparia, Sveitsiä vastaan noin 3200.
Suurta hämmennystä jo kuukausien ajan on herättänyt se, ettei kisoja mainosteta juuri ollenkaan. Naisten MM-kisat eivät luonnollisesti näy katukuvassa, mutta eipä sitä ole edes yritetty. Reilun vuoden takaisista olympialaisista lähtenyt noste on jäänyt markkinointikoneistolla hyödyntämättä.
Espoo on kotimaisen tyttökiekon jonkinlainen pääkaupunki. Samalla maan suurin urheilubrändi HIFK nousi naisten liigaan. Mahdollisuuksia mainostaa ja näkyä on siis ollut. Alueen kiekkopiireissä onkin ollut päällimmäisenä yllätys, kun mainitaan, että naisten kisat ovat juuri alkamassa. Naisten joukkue on täynnä suuria persoonia ja mahtavia tarinoita. Näitä tarinoita ei kuitenkaan ole kerrottu missään. Riikka Sallinen, Noora Räty ja monet muut ovat legendoja omassa lajissaan. Samalla he ovat maailman huippuja. Nämä nimet ovat kuitenkin Rätyä lukuun ottamatta olleet piilossa medialta. Omien kotikisojen kynnyksellä tämä on kamala virhe.
Riikka Sallinen (ent. Välilä) oli mukana jo vuonna 1990 Ottawan MM-kisoissa. Kuva: All Over Press
Historiallinen mahdollisuus
Suomi oli 2000-luvun puolivälissä naisten jalkapallossa Euroopan kärkimaita. Huipun takana lymyillyt maajoukkue ei kuitenkaan missään vaiheessa saanut ansaitsemaansa panostusta huipputoimintaan. Samalla eurooppalaisen jalkapallon suurmaat kirivät takaa ohi. Vähän päälle vuosikymmen myöhemmin historiallisista Englannin EM-kisoista ei kukaan voisi kuvitella Suomen enää haastavan suurmaita Ruotsia tai Saksaa. Samanlainen kehityskulku voi olla myös naisjääkiekkoilun tie. Vaikka Ruotsi on maajoukkueen tasolla heikentynyt huippuvuosistaan, on Venäjä ottanut Suomen päähaastajan roolin. Ruotsin liiga mahdollistaa jääkiekkoilijoille aivan erilaisen mahdollisuuden kehittyä urheilijana, eikä olisi ihme, jo Suomi saisi taas uuden kirittäjän. Samaa voidaan sanoa myös Tshekistä ja Sveitsistä. Aika jona naisleijonat ovat voineet lähes pelkästään lähteä haastamaan USA:ta ja Kanadaa kisoihin on päättymässä.
Ei pidä käsittää väärin. Naisten MM-kisat ovat mahtava tapahtuma. Avausottelussa oli iloinen tunnelma. Samalla naisjääkiekkoilu on silmin nähden ottanut kaukalossa huimia askeleita eteenpäin. Peli oli taitavaa ja nopeaa. Amerikkalaisia vastaan Suomi kykeni varsinkin avauserässä pelaamaan erittäinkin laadukasta jääkiekkoa. Huoli on siinä, että nämä MM-kisat olivat se suuri mahdollisuus myydä lajia kiekkopiirien ulkopuolelle. Ei niinkään menestys, vaan tapahtuman onnistuminen takaisi kiinnostuksen maajoukkuetoimintaa kohtaan. Tuula Puputti on kokenut arvokisajärjestäjä. Näissäkään kisoissa ei ole järjestelyjen suhteen varmastikaan mitään pielessä. Niitä ei vain missään vaiheessa yritetty mainostaa suurelle yleisölle. Menestys tai suuret ilmiöt harvoin syntyvät itsestään. Niin eivät myöskään täyty jäähallit. Eivät näissäkään kisoissa.
Kansikuva: Jaakko Stenroos/AOP