Faneille.comin NHL-toimitus pistää Läntisen konferenssin nippuun. Yksi suurimmista tasonnostajista tulee olemaan Los Angeles Kings, joka palaa kärkeen ja nappaa Kalifornian herruuden itselleen. Nashville Predators puolestaan palaa entiseensä, vaikka kantrikaupungissa majaileekin maailman yksi parhaista maalivahdeista.
Tyynenmeren divisioona
1. Los Angeles Kings
Kuninkaalliset tulevat pesemään kasvonsa alkavalla kaudella. Christian Ehrhoff otti muutaman miljoonan dollarin kevyemmän palkkakuitin vastaan, jotta pääsee voittavaan organisaatioon. Anze Kopitarin jatkosopimusneuvottelut ovat pieni särö kokonaiskuvassa. Vahvoihin senttereihin nojannut joukkue menetti Jarret Stollin etenkin alivoimasta. Milan Lucic tuo uudenlaisen vivahteen hyökkäyspelaamiseen, sillä Dustin Brownin taklaukset ovat vaimenneet viime kausina. Pitkän kesän lataantumaan päässyt Kings on ensi kaudella todella vaarallinen.
Vahvuudet: Hyökkäyksen terävä kärki, puolustus Drew Doughtyn johdolla kestää vertailun kovassa lännessä. Jonathan Quick on voittava maalivahti. Erikoistilannepelaaminen.
Heikkoudet: Keskikaista on heikentynyt, joten taktiikkaa pitää hienosäätää. Jos Brown laantuu entisestää, ”C” alkaa painaa rinnassa ehkä vaarallisen paljon. Valmentaja Darryl Sutter voi osoittautua käytöksensä vuoksi jopa heikkoudeksi.
2. Anaheim Ducks
Liigan eriskummallisin maalivahtiruletti on kantanut melkein päätyyn asti. Puolustus on ankkalinnan vahvuus, hyökkäys lepää edelleen tähtikaksikon harteilla. Kevin Bieksan saapuminen kaupunkiin on oikean roolituksen jälkeen hyvä juttu. Ducks-kannattajien onneksi Ryan Getzlaf ja Corey Perry ovat mielettömiä jääkiekon pelaajia. Ryan Kesler oli ankoille juuri se mitä odotettiin, maailmanluokan kakkossentteri. Viime kausina on huudeltu alempien hyökkäyskenttien perään ja huudetaan nytkin. Carl Hagelin tuo nopeutensa Kaliforniaan. Ruotsalaislaiturilla on eväät naputtaa 50 pisteen kausi. Honda Center on liigan pahimpia paikkoja vierailijoille.
Vahvuudet: Tähtikaksikko, kotipelaaminen, puolustuksessa nuorisotähdet ovat taas vuoden parempia.
Heikkoudet: Alemmat hyökkäyskentälliset joutuvat taas todistamaan kiekkoilevalle maailmalle, etteivät ole vain perässäroikkujia. Valmentajapuolella on mielenkiintoinen tilanne, sillä Senatorsia hyvin käskyttänyt Paul MacLean on tullut Bruce Boudreaun avuksi. Heikko startti ja BB on nopeasti siirrettävissä sivuun?
3. San Jose Sharks
Jälleenrakentamisen kynnyksellä oleva hailauma pelaa upporikasta ja rutiköyhää maalivahtiensa kanssa. Kakkosvahtina aiemmin urallaan ollut Martin Jones kierrätettiin Kingsistä Bostonin kautta Sharksin vastuuvahdiksi. Alex Stalock antaa riittävän hyvää taustatukea. Paul Martin oli iso hankinta puolustukseen, Joel Ward hyökkäykseen. Äärivahva sentteriosasto on edelleen Sharksin vahvuus. Joe Thornton on oleellisesta ikääntymisestään huolimatta maestro syöttöjensä kanssa. Joe Pavelski nimitettiin seurahistorian yhdeksänneksi kapteeniksi, Thorntonin rooli on kantaa varakapteenin A-kirjainta. Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu Joonas Donskoihin. Onko raahelaisella paukkuja nousta jopa tulosyksikköön?
Vahvuudet: Kokeneet pelaajat, keskushyökkääjät. Puolustuksessa hyökkäysavut Brent Burnsin johdolla ovat kunnossa. Ylivoimalla ratkaisee yksittäisiä otteluita. Santapaperiosasto koki oleellisen upgraden Wardin myötä.
Heikkoudet: Martin Jones on arpa, haluaa asiaa katsella miten päin tahansa. Alivoimalla pölisee liian usein. Toimiston, valmennuksen ja johtopelaajien välillä on eräiden mediatietojen mukaan kitkaa, onko jopa liikaa?
4. Calgary Flames
Albertan liekkipaidat kestivät hienosti kapteeni Mark Giordanon loukkaantumisen. Pudotuspeleissä edettiin jo toiselle kierrokselle, mutta vielä ei ollut nuorisosta päihittämään vahvaa Ducksia. Sean Monahan, Johnny Gaudrea ja kumppanit ovat vuoden valmiimpia. Flames oli yksi Bruins-toimiston sekoilun hyötyjistä, sillä Dougie Hamilton iskettiin Flames-pakistoon yllättävän edullisesti. T.J. Brodien alkukauden loukkaantuminen ei näy nyt niin radikaalisti, joukkue pääsee heti hommaan käsiksi. Maalivahtipuolella leijailee kysymysmerkkejä, onko Jonas Hiller tai Karri Rämö riittävän voittavia torjujia? Valmentaja Bob Hartley sai ryhmänsä lentoon viime kaudella. Samaa on vaikea toistaa. Vahvemman rutiinin joukkueet ajavat divisioonassa ohi, ja Flames joutuu todella kamppailemaan paikasta pudotuspeleissä.
Vahvuudet: Giordano on Norris-kandidaatti, Hamilton komppaa perässä. Nuoret hyökkääjät ovat varmasti valmiita todistamaan, ettei viime kauden playoff-run ollut sattumaa.
Heikkoudet: Maalivahtiosasto, kokemuksen puute.
5. Edmonton Oilers
Oilersin arpaonni on kadehdittavan hyvä. Connor McDavid tulee olemaan todella suurella todennäköisyydellä isoksi avuksi heti avausottelusa lähtien. Kaiken lisäksi hyvävelikerhoilu on jätetty toimiston puolella enemmän taka-alalle. Nyt on Edmontonissa ollaan alettu miettiä enemmän järjen kautta. Oilers on todella mielenkiintoinen yhdistelmä. Hyökkäyksessä on taitoa ja sopivasti kovuutta. Puolustuksessa on aukkoja, joita Andrej Sekera toivon mukaan paikkaa edes välttävästi. Tolppien välissä annetaan viime kaudella varavahdin tontilla onnistuneelle Cam Talbotille mieletön näytönpaikka. Joukkueelta odotetaan paljon viime kausia enemmän, mikä heijastuu herkästi negatiivisesti. Onko nuoressa ryhmässä tarpeeksi malttia käsitellä heikot ajat?
Vahvuudet: Ääritaitava hyökkäys, yllätyksellisyys.
Heikkoudet: Menestyspaineet, tolppien välissä on vedettävä kapasiteetin ylärajoilla.
6. Vancouver Canucks
Henrik ja Daniel Sedin ovat jo monta vuotta odottaneet laillisia pelimiehiä kavereikseen. Kevin Bieksa on viimeisen poistuja, eikä tilalle ole tunkua. Tänä kesänä ei tullut edes Ryan Millerin ja Radim Vrbatan tasoisia pelaajia. Mihin suuntaan Canucks on menossa? Tietävätkö he edes itse? Brandon Sutter rajallisilla hyökkäysavuillaan ei joukkuetta nosta menestykseen. Kauteen lähdetään junnuille peliaikaa -periaatteella. Millään muulla tätä touhua on vaikea selittää. Vancouverilaisten onneksi samassa divisioonassa on vielä yksi heikompi joukkue.
Vahvuudet: Sedinin veljekset kestävät vieläkin yhteispelinsä turvin vertailun koko liigan tasolla. Aggressiivisesti karvaamalla ja paljon taklauksia viljelemällä joukkue on paha voittaa.
Heikkoudet: Materiaalista ei oikein osaa sanoa, että minkälaista peliä Willie Desjardins meinaa peluuttaa. Puolustus on kiistatta lännen heikoimpia.
7. Arizona Coyotes
Aavikolla alkaa maineikkaan kapteenin Shane Doanin viimeinen tuulahdus. Hässäkät kaupungin kanssa hallista ja muuttopaineista ei ole apua. Fanit odottavat jo kauden päättymistä. Antoine Vermette kävi hakemassa pytyn Chicagosta, mutta palasi omiensa pariin roolin perässä. Oliver Ekman-Larssonilta on helppo odottaa taas 40 pisteen kautta. Itse asiassa on hyvinkin validia pohdintaa, että kumpi kerää enemmän pisteitä. Ekman-Larsson pistepörssiin vai Coyotes sarjataulukkoon. Siinä ja siinä, mutta annan lempeydelle hieman siivua ja veikkaan Coyotesia. John Scott on aina mainitsemisen arvoinen pelaaja, jos kyseessä on NHL-juttu. Aavikolla on kasvamassa mallikkaita junioreita Max Domi, Anthony Duclair ja Connor Murphy etupäässä. He voivat säväyttää yksittäisissä otteluissa, jolloin voi odottaa päätössummerin soittavan Coyotesille mieluisin sävelin.
Vahvuudet: Kukaan ei odota yhtään mitään. Valmennus on liigan eliittiä Dave Tippettin johdolla.
Heikkoudet: Mike Smith oli viime kaudella ihmeellisen heikko. Materiaali ei vain riitä edes kamppailemaan divisioonan toiseksi viimeisestä paikasta.
Keskinen divisioona
Jori Lehterä ja Vladimir Tarasenko kylvivät tuhoa viime kaudella Blues-paidassa. (AOP)
1. St. Louis Blues
Nuottipaidat ovat taas runkosarjassa rautaa. Ken Hitchcockin taktiikka yhdistettynä jalkeilla olevaan pakistoon takaa voittomahdollisuuksia runsain mitoin. Hyökkäykseen löytyi viime kaudella terävääkin terävämpi kärki Vladimir Tarasenkon muodossa. Tasapaksusta materiaalista on tuollaisen kärjen takana todella paljon hyötyä. Liigan aliarvostetuimmaksi pelaajaksi nimitetty Jori Lehterä on avainasemassa. Maalivahtiosasto kestää vertailun jopa keskisessä divisioonassa. T.J. Oshie vaihtui Troy Brouweriin, mutta Mississippin ylpeys kestää sen. Kuten kaikki vakavasti otettavat jääkiekkojoukkueet, Blues on kotonaan todella paha voitettava.
Vahvuudet: Materiaali on kaikkinensa todella vahva. Vaikka pienen välirikon jälkeen Hitchcock palasi penkin taakse, hänen tietotaitonsa on joukkueelle kuin joukkueelle eduksi.
Heikkoudet: Jatkuvaa epäonnistumista pudotuspeleissä. Kapteeni David Backes on joutunut kestämään kritiikkiä sen suhteen, ettei pysty nousemaan itse tai nostamaan joukkuettaan uudelle tasolle keväisin. Maalivahtipuolella tandem on ollut harvoin se ratkaisu, joka vie päätyyn asti.
2. Chicago Blackhawks
Blackhawksista on sanottu kaikki tarvittavat ylisanat. Jokainen joukkue haluaa palan intiaanilaumasta. Patrick Kanen sotkut eivät ole omiaan kauteen valmistautuessa, mutta muun joukkueen rutiini riittää hyvin pitkälle. Brent Seabrookin jatkosopimus rauhoitti varmasti puolustajan itsensä lisäksi muita. Viesti toimistolta on selkeä: Tällä ytimellä tullaan vieläkin voittamaan. KHL:stä saapuvat Viktor Tikhonov ja Artemi Panarin ovat mielenkiintoisia pelaajia sekä loikkauksensa että venäläisen pelityylinsä vuoksi. Peli on vahvasti keskiössä Blackhawksin harjoituksissa, joten sopeutuminen voi olla todella nopeaa. Johnny Oduyan vaihtuminen Trevor Daleyyn ei näy isossa kuvassa. Marko Dano ei mitenkään vielä paikkaa Patrick Sharpia, mutta sekin aika koittaa. Silloin Stan Bowman voi jälleen taputtaa itseään selkään.
Vahvuudet: Joukkueen ydin on timanttia. Joukkue on tottunut voittamaan sekä marraskuussa itäisessä konferenssissa että keväällä kivenkovia lännen joukkueita vastaan.
Heikkoudet: Jos Patrick Kane ei saa millään otetta NHL-kiekosta, muun ryhmän taso voi laskea niinkin merkittävästi, että Blackhawks häviää otteluita. Maha täynnä -fraasi myös tähän kohtaan.
3. Dallas Stars
Pistepörssin voitto valui Teksasiin, mutta tolppien välissä homma ei mennyt aivan niin kuin piti. Kari Lehtosen avustajaksi hankittu Antti Niemi pitää huolen, että Starsin päästettyjen maalien keskiarvo tulee suurella todennäköisyydellä laskemaan. Näin hyökkäysvoima ei valu hukkaan, kun jokainen ottelu ei mene suoranaiseksi maalintekokilpailuksi. Tyler Seguin, Jamie Benn ja Jason Spezza pyörittivät palettia mukavasti, nyt Patrick Sharp hyppäsi nousukiidossa olevaan koneeseen. Valeri Nichushkinilla oli totaalinen ohikausi, nyt on lupa odottaa tehokasta rymistelyä. Puolustuksessa on paljon sinivalkoisia vivahteita, sillä Jyrki Jokipakka saattaa saada seuraa Julius Hongasta ja Esa Lindellistä. Naapurimaasta John Klingberg on menossa kohti tähteyttä.
Vahvuudet: Jim Nillin hyvä työ materiaalin vahvistamisessa on mennyt eteenpäin. Viime kaudella havaittuihin ongelmiin on löydetty laastaria. Seguin-Benn-kaksikko on liigan tehokkaimpia.
Heikkoudet: Puolustuspäässä on vielä kasvukipuja ja se voi kostautua monen pisteen edestä. Tasavahvassa maalivahtikaksikossa on myös ongelmia. Jos toinen maalivahti on todella kuuma, vaihtuuko silloinkin torjuntavuoro? Kotonaan Stars oli luokattoman huono viime kaudella.
4. Winnipeg Jets
Viime keväänä pudotuspelien lainalaisuudet tulivat liian nopeasti vastaan Winnipegissä. Vielä ei tasapaksu ryhmä pystynyt haastamaan kovemman rutiinin Ducksia, mutta kyseinen sarja on nyt ladattu kokemuspankkiin tätä vuotta varten. Isolla ja ilkeällä Jetsillä on kotiotteluissaan liigan tehokkaimpia lisäpelaajia yleisön muodossa. Hurmos voi kantaa kuinka pitkälle tahansa. Alexander Burmistrov on toivottavasti vahvistus ja ennen kaikkea venäläisen on tuotava terävyyttä ja yllätyksellisyyttä hyökkäyspeliin. Jos Jets saa vietyä vastustajan hyökkäykset edes välttävästi kulmiin, Manitoban ryhmitys on vahvoilla. Tolppien välissä ei ole liigan kovimpia kaksikoita, Michael Hutchinsonin ja Ondrej Pavelecin on onnistuttava.
Vahvuudet: Iso joukkue määrää fyysisyyden kentällä. Paul Maurice on etevä koutsi. Kylmä Winnipeg ei ole mukava paikka tulla pelaamaan.
Heikkoudet: Tasapaksulla suorittamisella on harvoin menty pitkälle. Yksilöiden on noustava esiin, etenkin maalivahtiosastolla. Dustin Byfuglien voi tuittupäisyytensä vuoksi kääntyä vahvuudesta heikkoudeksi.
5. Minnesota Wild
Wild pääsi viime kaudella pitkälle, kun Devan Dubnyk sulki ovet hämmästyttävän pitkäksi aikaa. Joukkue päästi viidenneksi vähiten maaleja koko liigassa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että saman on toistuttava, mikäli ”Finnesota” haluaa pudotuspelejä pelata. Pelaajaliikenteessä huomiota ei herättänyt kuin Mike Reillyn päätös karttaa Blue Jackets ja tulla tuttujen ihmisten Wildiin. Hän ei käännä edes yksittäisiä otteluita, joten Zach Parisen ja kumppanien harteilla on valtava lasti. Ryan Suter jaksaa vielä pari kautta vetää puolen tunnin peliaikoja, mutta siinä ajassa on nuorisokaartin noustava puolustuksessa esiin. Tämä kausi on hyvää aikaa harjoitella.
Vahvuudet: Devan Dubnyk oli vahva, ykkösratsut jatkavat kantaa isoakin lastia. Alivoima oli liigan parasta.
Heikkoudet: Joukkueessa vallitsee mieletön kontrasti erikoistilannepelaamisessa, sillä ylivoimalla joukkue oli koko liigan neljänneksi huonoin. Mikko Koivulla ei ole varaa tiputtaa tasoaan.
6. Nashville Predators
Viime kausi oli suonenveto. Piste. Peter Laviolette toi hyökkäävämmän pelityylin Tennesseehen ja muutama hankinta loivat uskoa paremmasta kaudesta. Satukirja on kuitenkin luettu nyt läpi. Pekka Rinne voittaa edelleen 20 ottelua täysin yksin, mutta ratkaisuvoima loppuu hyökkäyksestä. Filip Forsberg pelasi elämänsä kauden, ja on vaikea uskoa, että ruotsalainen pystyisi toistamaan samaa. Mike Ribeiron pistemäärästä uskaltaa lyödä vetoa, ettei ylitä enää 60 pisteen rajaa. Annetaan vahvasti puolustavalle joukkueelle mahdollisuus näyttää. Paljon on luvassa 2-1-tappioita.
Vahvuudet: Puolustus ja Pekka Rinne kestävät kovaakin tykitystä.
Heikkoudet: Onko valmennus saanut muutettua riittävästi kuvioita? Luotetaanko hyökkäyksen onnistuvan kovalla prosentilla?
7. Colorado Avalanche
Avalanche hävisi, ainakin hetkellisesti, kauppaamalla Ryan O’Reillyn Buffaloon. Nikita Zadorov ja Mikhail Grigorenko eivät vielä tuo pöytään samaa panosta kuin O’Reilly. Hyökkäyksessä on vielä jäljellä nuorta ratkaisuvoimaa. Carl Söderberg oli hyvä kaappaus, mutta sopimus oli hieman yläkanttiin. 35-vuotias Francois Beauchemin ei lumivyöryä synnytä. Jarome Iginla lähenee kovaa vauhtia 40:tä vuotta. Edellisen kerran Iginla teki yhtä vähän maaleja kaudella 1999 – 2000. Maalimäärän uskotaan laskevan entisestään. Semyon Varlamov on hyvä maalivahti, mutta vain eliittivahti pystyy nostamaan tämän tasoisen puolustuksen takaa joukkueen pudotuspeleihin.
Vahvuudet: Patrick Royn innostus tarttuu helposti pelaajiin.
Heikkoudet: Puolustuksen materiaali ei ole riittävä. Iginla ja Alex Tanguay ovat jo vanhoja herroja. Heiltä pitää saada pelillistä tukea, jotta Avalanche voisi edes haaveilla paikasta pudotuspeleissä.
Voit seurata tulevaa NHL-kautta Viaplay-palvelussa tai Viasat Hockey Finland -kanavalla. Kausi alkaa keskiviikon ja torstain välisenä yönä.