NHL:n seurapomon paikka on usein tuulinen. Suomessa tuuletettiin Jarmo Kekäläisen pestiä Columbukseen, mutta menestyksen puuttuessa saattaa pesti jäädä lyhyeen. Katsaus NHL:n GM:ien kuumien nimien listaan kertoo paljon siitä, kuinka sarjassa menestytään ja kuinka seura nostetaan kiekkomaailman huipulle.
Menestyjät
Nykypäivän menestyneimmät GM:t voidaan jakaa karrikoidusti kahteen kategoriaan. Draftin kautta nousseet menestyjät ja pitkän linjan kauppamiehet. Nämä kaksi tapaa ovat luonnollisesti suosituimmat keinot nousta sarjan huipulle. Varaustilaisuuden kautta nousemista on aiemmin pidetty kyseenalaisena keinona, sillä se vaatii erittäin huonon joukkueen kasaamista. Palkintona on usein nousu sarjan huipulle, mutta kuten kaikki Edmonton Oilers fanit tietävät, ei tämä keino ole idioottivarma. Parhaiten varaustilaisuuden kautta ovat nousseet kestomenestyjät Pittsburgh ja Chicago. Penguins oli 1990-luvun menestysvuosiensa jälkeen etsinyt itseään. Mario Lemieux oli kannatellut seuraa, mutta menestys oli kiertänyt seuran kaukaa. Pitkäaikaisen GM:n Craig Patrickin vaihduttua nykyään New Jersey Devilsiä johtavaan Ray Sheroon alkoi suunta muuttua. Varaustilaisuudesta poimitut kivijalat Sidney Crosby, Jevgeni Malkin ja Marc-Andre Fleury kannattelivat seuraa yli vuosikymmenen ja hyökkääjäkaksikko tekee Pennsylvanian ylpeydestä vieläkin kestosuosikin Stanley Cupin metsästykseen. Ray Shero ei ehtinyt kuitenkaan saada kuin yhden Stanley Cup-sormuksen ennen potkujaan. Hänen seuraajansa Jim Rutherford oli jo vuollut kultaa Carolinassa ja perikin erinomaisen, mutta pahasti alisuorittaneet joukkueen. Samoin kävi Chicagoa johtavalle Stan Bowmanille. Itse Stanley Cup-pystin mukaan nimetylle GM:lle organisaatio oli tosin tuttu avustettuaan potkut saanutta Daler Tallonia jo vuosia. Voidaankin todeta varaustilaisuuden kautta nousemiseen vaadittavan erittäin paksua nahkaa, sillä 2010-luvun menestyneimmät seurat ovat molemmat vaihtaneet GM:ää kun voittoja ei tullut riittävästi.
Ei ole ihme, että NHL:n pitkäaikaisimmat GM:t johtavat erittäin menestyneitä organisaatioita. Detroitissa yli 20-vuotta operoinut Ken Holland on voittanut kaiken mahdollisen seurapomona. Hänet tunnetaan luonnollisesti hyvänä varaustilaisuuksien operoijana, mutta Detroit on vuosien varrella osoittanut, kuinka se kykenee vahvistamaan joukkuettaan parilla puhelinsoitolla, jos tilanne sitä vaatii. Holland ja Detroit ovat erinomainen osoitus siitä, kuinka joukkuetta voi rakentaa muutenkin kuin häviämällä ja saamalla hyviä varausnumeroita. Tasaisen varma Red Wings on parin viime kauden aikana pudonnut hieman kärkijoukkueiden kyydistä, mutta oletettavasti Hollandilla on jo suunnitelma valmiina, kunhan muutamasta huippukalliista veteraaneista päästään eroon. Samoin suunnitelma löytynee myös toisen polven GM:ltä David Poilelta. Nashvillen GM ei ole nostanut Stanley Cup-pyttyä seurapomona, mutta on rakentanut kantrikaupunkiin sarjan yhden varmimmista menestyjistä seuraavalle vuosikymmenelle. Pekka Rinteelle kasvatetaan seuraajaa, ja Juuse Saros lieneekin valmis astumaan suuriin saappaisiin parin vuoden sisällä. Joukkueen valmennus on kokenutta, mutta päävalmentaja Peter Laviolettella on halutessaan vielä yli vuosikymmen aktiiviuraa jäljellä. Nashville on myös osoittanut, että se kykenee tekemään onnistuneita kauppoja muiden kanssa. Montrealissa ei vieläkään ymmärretä, kuinka GM Marc Bergevin päästi PK Subbanin menemään. Tämänlainen osaaminen on varmasti syy, miksi Poilella on eniten voittoja NHL:n GM:nä. Viimeisinä kauppamiehenä mainittakoon San Josen pitkäaikainen GM Doug Wilson sekä Dallasin Jim Nill. Vuonna 2003 GM:ksi noussut Wilson on rakentanut joukkueensa pääsääntöisesti hyvien kauppojen avulla. Wilsonin aikakaudella päävalmentajapestit ovat myös olleet pitkiä mikä on helpottanut menestyksen rakentamista. Sharks onkin ollut 2000-luvun kestomenestyjiä ja käytännössä vain kruunu eli Stanley Cup puuttuu. Dallasissa tilanne on hyvin samankaltainen. Erinomaiset kaupat ovat nostaneet seuran jopa mestarikandidaatiksi.
Tulevaisuuden nimet
Tulevaisuuden nimistä on helppo aloittaa NHL:n historian nuorimmasta valmentajasta. Arizonan John Chayka oli vain 27-vuotias noustessaan Coyotesin pomoksi. Nuori ”Moneyball” henkinen GM pyrkii selkeästi rakentamaan joukkuetta varaustilaisuuden ja onnistuneiden täsmähankintojen kautta. Arizona ei ole vapaiden agenttien unelmakohde, joten oletettavasti tämä pesti on nuorelle Chaykalle enemmänkin työnnäyte suurempia seuroja varten. Samankaltaista työnnäytettä antoi toisen polven GM Chuck Fletcher. Nykyään Minnesotan GM:nä toimiva Fletcher toimi toistakymmentä vuotta Floridan ja Anaheimin organisaatioissa. Nykyinen pesti alkoi vuonna 2009 ja pian pitäisi aloittaa uusi projekti kärkipelaajien ikääntyessä. Mallia voisi katsoa Las Vegasista missä George McPhee tehnyt lähes ihmeen uusimman laajennusjoukkueen kanssa. Seuran katse on luonnollisesti ollut varaustilaisuuksissa, mutta erinomaisesti kasattu ja valmennettu joukkue on yllättänyt kaikki avauskaudellaan. McPhee ja Vegas ovat erinomainen esimerkki ettei nousua tarvitse sittenkään tehdä aina varaustilaisuuden kautta.
Entisistä pelaajista kovimmin on onnistunut Detroit legenda Steve Yzerman. Tampa Bayn mestarisuosikiksi nostanut Yzerman nousee aika ajoin ehdokkaaksi Ken Hollandin tilalle Red Wingsiin, mutta toimiva organisaatio Tampassa ja toistakymmentä astetta lämpimämmät talvet pitänevät Hall of Fame hyökkääjän nykyisessä pestissään. Viimeisenä nimenä nostettakoon Yzermanin tapaan Detroitissa kultaa vuollut Brendan Shanahan. Virallisesti Maple Leafsin GM:nä toimii kaiken nähnyt ja voittanut Lou Lamoriello, mutta Shanahanin odotetaan nousevan 75-vuotiaan konkarin tilalle lähivuosina. Toki seuran presidentin virka on itsessään niin hyvä, ettei Shanahanin ole pakko siirtyä Toronton piinapenkkiin, ellei sitä todella halua. Hän on myös kuuma nimi mihin tahansa organisaatioon jos tarjolla on riittävän laadukas joukkue millä operoida.
Kansikuva: Sara Davis/Getty Images