Keväällä 2009 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Suomen joukkue keräsi runsaasti mielenkiintoa: Toni Rajala iski Alexander Ovechkinin piste-ennätyksen uuteen uskoon, ja Mikael Granlund-Teemu Pulkkinen-kaksikko osoitti, miksi heistä pitää kohista.
Tämän kolmikon varjoon jäi nuori jyväskyläläispuolustaja, joka johti Pikkuleijonien alakertaa ilmiömäisellä luistelutekniikallaan ja erinomaisilla kiekollisilla taidoillaan. Tuo nuori mies oli Sami Vatanen, jonka nimi ei vielä silloin sanonut juuri mitään – muuta kuin todellisille ”hokijanareille”.
Seuraavana syksynä hän alkoi nousta kansan huulille, kun Vatanen nousi 18-vuotiaana JYPin liigajoukkueen johtopelaajiin. Samalla kaudella hän nousi A-maajoukkueeseen ja edusti Leijonia kevään MM-kisoissa. Toisella liigakaudella kehitys jatkui, ja Vatanen olisi edustanut Suomen A-maajoukkuetta jo toistamiseen MM-jäillä ilman loukkaantumisia. JYP-kasvatin kannalta loukkaantuminen oli kova paikka, sillä tuolloin elettiin kevättä 2011, ja Leijonat poistui Slovakiasta kultaiset mitalit kaulassaan.
Kolmas liigakausi teki Vatasesta ylivoimaisesti koko Liigan parhaan puolustajan, ja kausi huipentui Suomen mestaruuteen, minkä jälkeen edessä oli NHL:n valloitus Anaheim Ducksin paidassa. Ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikassa kului pääosin AHL:ssä, mutta jo seuraavalla kaudella – joka oli työsulkukausi – Vatanen latoi 48 NHL-ottelussa 21 tehopistettä ja nappasi ison roolin Ducksin takalinjoilta.
Läpimurtokaudesta on nyt kulunut kolme ja puoli vuotta, ja totuuden nimissä Vatanen ei ole pystynyt ottamaan kovin suuria kehitysaskeleita sittemmin, kun katsotaan hänen pistetilastojaan. Etenkin viime kaudella puolustajan 24 tehopistettä 71 ottelussa oli huolestuttava lukema. Tämän kauden alku sujui telakalla, mikä ei helpottanut seuraavan kehitysaskeleen ottamista.
Miehen NHL-urasta ei ole tarvinnut missään vaiheessa olla huolissaan, sillä Vatanen on tänä päivänä paljon muutakin kuin vain offensiivinen ase. Vatanen on nykyään erinomainen yleispuolustaja, joka tekee koko ajan hyviä ratkaisuja omassa päässä. Vääntövoimaa puuttuu edelleenkin, mutta hän kompensoi sitä erinomaisesti hyvällä liikkeellään.
Mutta vaikka Vatasesta on tullut kelvollinen yleispuolustaja, ei hän ole enää pitkään aikaan ollut oma itsensä: viivapelote, joka latoo kovia pistemääriä. Tämän vuoksi Vatanen onkin saanut olla siirtohuhujen kohteena jo pitkän aikaa.
Kauan odotettu liike lopulta tapahtui torstaina: Vatanen siirtyi treidissä New Jersey Devilsiin, ja se oli ehkäpä paras asia, mitä suomalaistähden kannalta saattoi tapahtua. Vatanen saa uuden alun seurassa, jolta puuttuu Vatasen kaltaisia pelaajia ja joka ei ole paperilla NHL:n kärkijoukkueita. Näiden takia Vatanen saa ison mahdollisuuden nousta taas johtavaksi pelaajaksi.
Devils-puolustuksen kiekollista peliä johtaa nuori Will Butcher, ja häneen luotetaan myös tulevaisuudessa, mutta Vatasella on erinomainen tilaisuus haastaa nuorta puolustajaa ja nousta alakerran hierarkiassa kohti kärkeä. Butcherin lisäksi Devils kaipaa toistakin puolustajaa, joka voi iskeä kaudessa yli 40 tehopistettä. Tällä hetkellä siihen voi realistisesti pystyä Butcherin lisäksi vain Damon Severson, mutta hänenkin kehitysaskeleensa ovat olleet pieniä vauvan askelia. Kaiken lisäksi Vatanen voittaa Seversonin oman pään pelaamisessakin.
Kaiken kaikkiaan Vatasella on nyt elämänsä sauma ottaa seuraava askel NHL-urallaan. Devils saattaa olla yksi parhaimmista paikoista 26-vuotiaalle suomalaistähdelle. Jos kiekollinen peli ei lähde New Jerseyssäkään toimimaan, voi miehen urasta alkaa olla jo vähän huolissaan. Vatanen varmasti pystyy pelaamaan NHL:ssä vielä reilut kymmenen vuotta, mutta suurin kysymys lienee, tuleeko hänestä Suomen oma ”ryanellis” vai ”pernellkarlsubban”? Tähti vai supertähti?
Eikä torstainen treidi ollut Devilsille mikään iso riski: vaihtokaupassa lähti Adam Henrique ja AHL-pelaaja Joseph Blandisi. Henrique oli Devilsin luottopelaaja, mutta hän jäi ikään kuin väliinputoajaksi, ja hänen pelipaikkansa vaihteli tiuhaan tahtiin. Devilsissä on nuoria hyökkäyslupauksia Nico Hischierin, Pavel Zachan ja Jesper Brattin johdolla, joten Henrique oli helppo uhrata. Parhaassa tapauksessa Devils sai kaupassa itselleen monipuolisen johtopuolustajan, joka takoo vuosittain 40-50 tehopistettä runkosarjassa.
Kansikuva: Tom Szczerbowski/Getty Images