Voit seurata NHL:ää kattavasti Viaplay-palvelun kauttaJoel Quennevillen potkut Chicago Blackhawksin päävalmentajan paikalta olivat suuri yllätys kiekkoilevalle maailmalle. Kolmen Stanley Cupin päävalmentaja sai lähteä kesken syksyn. Olivatko Quennevillen potkut lähtölaukaus useammille potkuille? Onko NHL putsaamassa iäkkäitä päävalmentajat pois penkin takaa?
Uncle Joe
Joel Quenneville on yksi aikamme menestyneimpiä jääkiekkovalmentajia. Kolmen mestaruuden valmentaja on yksi arvostetuimmista päävalmentajista NHL:ssä. Pitkän uran omaava Quenneville johdatti 2000 -luvun kenties surullisimman organisaation yhdeksi menestyneimmäksi. Jos kaudella 1994 -95 päävalmentajauransa aloittanut Quenneville nosti Chicagon kestomenestyjäksi joukkueesta, jolla oli vaikeuksia saada 10 000 katsojaa kotiotteluihinsa. Bill Clintonin ensimmäisellä presidenttikaudella alkanut valmentajaura alkoi kuitenkin näyttää liian pitkältä.
Quennevillen hehku alkoi himmetä viime kaudella. Luottomiehet Patrick Kane ja Jonathan Toews eivät kyenneet enää kantamaan joukkuetta playoffeihin. Chicagon hyytyminen on ollut näkyvillä jo muutaman vuoden. Kauden 2014 -15 mestaruuden jälkeen joukkue ei ole voittanut yhtään playoffsarjaa. Organisaatio totesikin selvästi, että kuusikymppisen Quenneville johdolla ei voida rakentaa menestystä. Chicago viesti selkeästi potkuillaan, että Quennevillen aika jääkiekkoilun huipulla on ohi.
Mike Babcock on valmentanut useita jääkiekkoilijasukupolvia NHL:ssä ja Kanadan peräsimessä. Kuva: Getty
Lajin muutos
Olemme viimeiset kaksikymmentä vuotta kuunnelleet, kuinka peli nimeltä jääkiekko muuttuu kiihtyvään tahtiin. Pelin nopeus on ollut kestopuheenaihe jo 1990- luvun lopulta asti. Kiekkokontrolli ja pelin rytmit muuttivat pelin taktista ajattelua 2000 -luvun lopulla ja nyt näyttää siltä, että NHL on myös ottamassa kopin. Mike Babcock on pitkään kantanut soihtua kiekkokontrollin puolesta NHL:ssä. Valtaosa NHL päävalmentajista peluuttaa vieläkin heikosti organisoitua jääkiekkoa, jossa asenne, kamppailuvoima ja työnteko ovat kantavia peliohjeita. Joel Quenneville oli yksi näistä valmentajista. Samoin oli Michel Therrien ja Claude Julien. Molemmat on kengitetty huippujoukkueiden peräsimestä viime kausina. Samaan aikaan nuorempi polvi on ottamassa vallan niin organisaatioiden huipulla kuin penkin takana. Arizonan John Chayka ja Toronton Kyle Dubas olivat juuri ja juuri kouluikäisiä kun Quenneville, Therrien ja Julien aloittelivat valmentajauriaan. Nyt nämä nuoret GM:t päättävät valmentajien työurista. Heille luontaisempaa on palkata alle viisikymppisiä kuten Jim Montgomery (Dallas), Todd Reirden (Washington), Jared Bednar (Los Angeles) tai Jeremy Colliton (Chicago).
Suomessa on viimeisen puolen vuoden aikana kuulunut nurinaa siitä, että vanhemman polven valmentajat on siirretty syrjään valmentajamarkkinoilta. Hannu Jortikan ja Hannu Aravirran kohdalla kyse on selkeästi omasta valinnasta ja Raimo Summasen kohdalla persoonasta. Julkisesti on kuitenkin ehdotettu palkattavaksi Kari Heikkilää ja Pekka Rautakalliota. Samalla Alpo Suhosta on pidetty auktoriteettina puhuttaessa nykypelistä. Tilanne on hyvin samanlainen Suomessa kuin Pohjois-Amerikassakin. Peli on muuttunut organisoidummaksi ja hyökkäysvoittoisemmaksi. Löyhä rakenne ja puolustusvoittoisuus kuuluu eri aikaan. Harva ihminen kykenee uudistamaan ajatteluaan elämänsä aikana. Sama pätee jääkiekkoiluun ja pelitavan uudistamiseen. Suomessa on osattu siirtää eilispäivän menestyjät eläkkeelle. Heikkilä, Rautakallio ja Suhonen olivat erinomaisia valmentajia 1960 ja 70 -luvulla syntyneille. Milleniaalit kaipaavat kuitenkin uutta oteta. Tähän vastaus on nuorentaa valmentajapolvea. On siis odotettavissa, etteivät Quenneville potkut olleet viimeiset suurmiehen kaatajaiset lähivuosina.
Kansikuva: C.M. Wiggins/WENN.com