Vuoden alussa kultaa vuolleen Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi nimettiin kiekkolegenda Raimo Helminen. Hohdokkaan pelaajauran jälkeen Helminen on rakentanut valmentajauraansa rauhassa. Nyt on kuitenkin näytön paikka. Alle 20-vuotiaiden maajoukkue on nykyään koko kansan joukkue. Raipella ei ole varaa enää opiskella. Ilves-legendan on näytettävä kyntensä.
Hitaasti kiiruhtaen
Helminen päätti uransa kauteen 2007-08 luonnollisesti kasvattajaseurassaan Ilveksessä. ”Mr. Tampere” aloitti yhtä luonnollisesti valmentamisen Ilveksessä. Nyt valmennusuraa on käytännössä vuosikymmen takana. Tähän mahtuu vain yksi pyrähdys päävalmentajana. Tämä lyhyt pätkä päättyi kuitenkin potkuihin Ilveksen päävalmentajan paikalta kaudella 2012 -13. Liigan lisäksi Helminen on valmentanut jo vuosia KHL:ssä. Hän on siis nähnyt kiekkomaailmaa kotimaan rajojen ulkopuolellakin. KHL on sarjan heikkenevästä maineesta huilimatta äärimmäisen kova koulu niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. KHL:n lisäksi Helminen on ollut vakiokasvo maajoukkueissa. Hän on kuulunut niin alle 20-vuotiaiden kuin A-maajoukkueenkin valmennusrinkiin. Ollen jopa yhdet nuorten MM-kisat päävalmentajana.
Helminen on osannut valita valmennustiiminsä poikkeuksellisen hyvin. Hän on lähes hannuvirtamaisesti seurannut useampaa huippuvalmentajaa pestistä toiseen. Ilveksessä tarjolla oli Juha Pajuoja ja Seppo Hiitelä. KHL:ssä Helminen avusti Ilves taustaisia Ari-Pekka Seliniä Astanassa ja Kari Heikkilää Riiassa. Tämän jälkeen Helminen suuntasi Jokereihin oppimaan Jukka Jalosen ja Lauri Marjamäen alaisuudessa. Nyt on kuitenkin aika seisoa omilla jaloillaan.
Ilves -potkut on jätetty omaan arvoonsa. Seuran kaoottinen tilanne söi jopa suurimman legendansa. Menestysmahdollisuudet ja paineet olivat lähes nollissa. Samoin oli edellisen kerran kun Helminen toimi nuorten maajoukkueen päävalmentajana. Nyt tilanne on toinen. Nuorten maajoukkueesta on tullut painepesti. Huippulahjakkuuksia vuosi toisensa jälkeen tuottava juniorimylly takaa laadukkaan joukkueen vuodesta toiseen. Selityksiä ei siis kaivata eikä kelpuuteta. Viimeistään kultaa tuoneiden vuoden 2016 kotikisojen jälkeen Pikkuleijonista on kasvanut suosittu brändi kotimaisessa kiekkoilussa. Fanit eivät siis hyväksy muuta kuin menestystä. 2010-luvulla kolme maailmanmestaruutta napannut joukkue on mitalisuosikki, eikä kotiin kannata palata ilman metallia. Helminen hyppää siis ensi kertaa urallaan syvään päähän.
Kenen peli?
Kotimaisen kiekkoilun kiihkein ja kenties rakkain kiista on pelitapa vääntö Meidän pelin ympärillä. Tämä vääntö liikkuu valmentajasta toiseen, seurasta toiseen ja jopa mediatalosta toiseen. Tärkein kysymys onkin mitä peliä Helminen valmentaa. Helmisen valmentajauralla löytyy hyvin monenlaista kiekkotietäjää. Aika on varmasti ajanut Seppo Hiitelän ja Kari Heikkilän ohi. Juha Pajuoja ja Ari-Pekka Selin ovat Ilves-taustaisia, mutta erityisesti puolustusvoittoisen prosenttikiekon osaajia. Jukka Jalonen ja Lauri Marjamäki ovat Meidän pelin luojia ja peluuttajia. Heidän kautta kiekkokontrolli ja viivelähdöt ovat varmasti tarttuneet Helmisen fläppitaululle. Kysymys kuuluukin: osaako Helminen johtaa peliä ja minkä suuntauksen kautta?
Jääkiekkoliitto on jo pitkään suosinut oman Rauli Uraman pelifilosofian jakavia valmentajia. Tämä saattaa olla vahva vihje, miltä nuorten leijonien peli tulee näyttämään. Alle 18-vuotiaiden viime vuosien päävalmentajat pinnalta katsoen kuin yhdestä puusta veistettyjä. Mika Marttila, Jussi Ahokas, Juuso Nieminen ja Tommi Niemelä osaavat valmentaa useammalla rytmillä kansainvälistä kiekkoa, mutta valitsevat useimmiten nopean rytmin. Tähän listaan on helppo lisätä Ahokkaan edeltäjä alle 20-vuotiaissa Jukka Rautakorpi. Olisi suorastaan edesvastuutonta, jos Urama ei olisi haastatellut Helmistä siitä miltä nuorten nuorten leijonien pelin tulee näyttää seuraavissa MM-kisoissa. Helmiseltä voi siis odottaa hieman nopeutettua Meidän peliä. Menestystä odotetaan joka tapauksessa.
Kansikuva: All Over Press