Legendaarinen Pohjola-leiri käynnistyi keskiviikkona Vierumäellä. 61-vuotias leirivanhus on päässyt vakuuttavaan ikään, kun vuorossa on vuonna 2002 syntyneiden ikäluokka. Faneille.com tarkasteli mitä juniorikiekon perinteikkäämmälle tapahtumalle kuuluu vuonna 2017.
Pohjola-leirille kasataan vuosittain 15-vuotiaiden ikäluokan kerma. Noin 102 kiekkojunioria jaetaan paperilla tasavahvoihin ryhmiin, jonka jälkeen pelataan kolme päivää tiukkoja pelejä. Samalla Vierumäen legendaarisella parvella istuu kymmeniä kiekkoviisaita arvioimassa pelaajia ja lopulta valitsemassa 40 pelaajan ensimmäisen maajoukkueryhmän.
Leirin luonne
On ymmärrettävää, että juniorien katsastusleiri on jääkiekon peruskuluttajalle varsin tuntematon tapahtuma. Miksi edes kiinnostua tapahtumasta, jossa varhaisteini-ikäiset pörräilevät keskellä Päijät-Hämeen metsiä yhden viikonlopun? Aiheellinen kysymys, mutta kun muistutetaan mieleen, ettei esimerkiksi Patrik Laineen Pohjola-leiristä ole kuin muutama vuosi aikaa, voidaan aiheellisesti siirtää katse ja huoli lajin tulevaisuudesta kohti Vierumäkeä.
Pohjola-leiri toimii niin kutsutun ”leijonapolun” ensimmäisenä vaiheena. Nuoret talentit otetaan mukaan kiekkoperheen kermaan. Kaikki kruunautuu ensimmäisen illan leijonavalaan, jossa nuoret vannovat yhteen ääneen reilun pelin ja suomikiekon nimeen. Iso osa valmentajista pitää valaa kaiken hapatuksen surkeimpana osana. Nuoret vannovat valaa kuin armeijassa, isänmaallisen kiekkoilun alttarilla. Menneen maailman juttuja sanoo moni, mutta silti jokavuotinen tempaus. Toki on nostettava hattua lajiliitolle joka sitkeästi pitää kiinni oman edustuksensa brändäyksestä pelaajien silmissä.
Kolmen päivän aikana seuloutuu 40 parasta, jotka nostetaan viimeisessä tapahtumassa muiden eteen kuin paremmuuden osoitukseksi. Muiden pelaajien taputtaessa nuoret kutsutaan eteen ottamaan paikkansa ensimmäisessä maajoukkueessa. Tässä osoitus kenties jopa tarkoituksellista paremmuuden ja vastavuoroisesti heikkouden esiin nostamisesta. Se miten tämä vaikuttaa muille taputtaviin on ratkaisevaa kehityksen suhteen. Joillekin tie nousee pystyyn omassa päässä. Osa sisuuntuu entisestään ja raivaa tiensä maajoukkuepaitaan yllättävänkin nopeasti.
Pekka Jormakka valittiin oman ikäluokkansa parhaaksi vuonna 2005. Kuva:AOP
Hutikuteja ja parantunutta tasoa
Suurelle yleisölle Pohjola-leirin kenties tunnetuin osa on leirin parhaan valinta. Tämä ikäluokkansa kehittynein ja lahjakkain on tästä eteenpäin kaikkien kiekkoihmisten huulilla. Vuosien saatossa on nähty monen nykyisen huippupelaajan nimen lausuttavan ikäluokkansa parhaana. Samoin on nähty useita hutikuteja. Jopa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, jolloin teknologian avulla voitu seurata pelaajia muutenkin kuin vain paikanpäältä tai yhden viikonlopun aikana.
Viimeiseen vuosikymmeneen on nähty leirin parhaana pelaajan muun muassa Aleksi Saarela, Jesse Puljujärvi ja Urho Vaakanainen. Tämä vakuuttavan nimilistan seuraksi on kuitenkin saatu nostettua kärkeen myös Kalle Torniainen, Jaakko Hälli ja Jesper Kokkonen. Aika monella jääkiekon suurkuluttajalta menee sormi suuhun näiden lahjakkuuksien kohdalla, jos pitäisi kertoa missä he nykyään pelaavat. Toki esimerkiksi Torniaisen kohdalla loukkaantumiset päättivät uran jo ennen aikuisvaihetta, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla.
Viime vuosien trendi on ollut parantunut osuvuus valintojen kohdalla. Toki esimerkiksi HPK:n huippulahjakkuus Ukko-Pekka Luukkonen jäi muutama vuosi sitten valitsematta leirille. Aluekiintiöiden poistuminen vähensi politikointia leirivalinnoissa. Nyt pitäisi aidosti pystyä valitsemaan maan parhaat ja lahjakkaimmat mukaan. Knoppina kiekkofanille voikin heittää, että kannattaa katsoa kuinka moni ensimmäiseen maajoukkueeseen valittava pelaa itseään vanhempien kanssa. Se usein kertoo ikäluokan tasosta, joka aidosti mitataan ensi kerran Pohjola-leirillä. Isompi määrä vanhemmissa pelaavia merkitsee usein menestystä kansainvälisillä kentillä ja kiekkohuumaa 18- ja 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Muutokset ikäluokkien tasossa ovat usein hyvin pieniä, kun päästään teini-ikään. Harjoittelun ja valmennuksen laatu on sen verran hyvää läpi Suomen ja muun Euroopan.
Mitä väliä?
Moni kysyy miksi Pohjola-leiristä pitäisi välittää. Yksi tapahtuma muiden joukossa. Ruotsissa on samankaltainen tapahtuma tv-pucken, eikä se päällepäin juuri Suomen vastaavasta eroa. On kuitenkin muistettava, että juuri Pohjola-leiriltä kasataan se ensimmäinen maajoukkue. Samalla mitataan Jääkiekkoliiton lajiosaaminen pelaajien valinnassa ja lahjakkuuden tunnistamisesta.
Maajoukkueisiin upotetaan tuhansia euroja vuosittain. Ikäluokkien läpiviennistä 20-vuotiaisiin puhutaan jo sadoista tuhansista euroista. Jääkiekkoliitto panostaa siis ihan aidosti pelaajien kehitykseen. Maajoukkuevalmentajat seuraavat pelaajia myös arjessa. Seurakäynnit ja kehityssuunnitelmat tuodaan jokaiselle maajoukkuepelaajalle. Extraa on siis tarjolla. Kunhan vain osattaisiin valita ne oikeasti lahjakkaat.
Pohjola-leirillä on siis 61-vuotiaanakin vielä paikkansa suomikiekossa. Pelaajien ja lahjakkuuksien tunnistaminen on pienen maan elinehto, jos halutaan säilyä maailman huipulla. Kiekkofaneille ja lajiniiloille leiri kertoo paljon maajoukkueiden tulevaisuudesta.
Pohjola-leirillä on siis väliä.
Kansikuva: AOP