Kuten jutun ensimmäisessä osassa kävi ilmi, on lukkari pesäpallokentän herra.
Lukkari ratkaisee tiukassa paikassa
Mestaruuksista ja voitoista puhuttaessa ei täten joukkueiden lukkareiden merkitystä lopputulokseen voi aliarvioida. Mikäli olet harrastanut voittavaa vedonlyöntiä, katsot jääkiekossa ketkä pelaavat joukkueilla maalissa ja baseballissa ketkä ovat syöttövuorossa. Sama pätee pesäpalloon. Mikäli joukkueiden välisissä voimasuhteissa sisäpelin ja muun ulkopelin osalta ei ole suurta eroa mutta lukkareiden välillä on, lähes poikkeuksetta paremman lukkarin joukkue voittaa. Tästä asiasta puhutaan minusta pesäpallossa paljon vähemmän kuin esimerkiksi jääkiekossa maalivahtien osalta. Väitän, että lukkarin merkitys joukkueen menestykseen on noin 50% luokkaa, ja että lukkarin osuus joukkueen ulkopelin toimivuudesta on noin 70%. Muille kahdeksalle ulkopelaajalle jäävä osa on 30% luokkaa. Myös muilla sisäpelirooleilla, kuten nopeilla etenijöillä ja voimakkailla kotiuttajilla, on iso merkitys, mutta tässä vertailussa oletusarvo on, että joukkueet omaavat näihin rooleihin kutakuinkin saman verran yhtä tasokkaita pelaajia.
Mistä joukkueelle huippulukkari?
Tämän päivän pesäpallon aikuisten sarjoista puhuttaessa hyviksi lukkareiksi laskettavia pelaajia on todella vähän. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi mahdollisia mestarijoukkuekandidaattejakin on vain muutama. Hyviä muiden ulkopaikkojen pelaajia löytyy lukkareihin verrattuna roppakaupalla, mutta lukkarin heikkoutta on vaikea paikata muiden ulkopelaajien ominaisuuksilla. Lukkariksi siirtyminen muilta paikoilta on myöskin paljon vaikeampaa verrattuna paikkoihin joissa ensisijainen tehtävä on ottaa lyöntejä kiinni.
Pesäpallossa on muihin kansainvälisiin palloilulajeihin verrattuna vaikea tilanne, koska joukkueen puuttuvia palasia ei voi ostaa rahalla ulkomailta, mikäli oikeanlaista pelaajaa ei pelipaikalle löydy. Näistä harvoista hyvistä lukkareista käydään Suomen sisällä kova kamppailu, ja koska niitä ei kaikille riitä, moni joukkue joutuu tyytymään heikompaan ja yrittämiseen kasvattaa niitä junioreista itse.
Tämän hetken parhaimpana lukkarina pidetään Sotkamon Jymyn Toni Kohosta – sitä hän kiistatta onkin. Lähin haastaja on tällä hetkellä kaukana hänen tasostaan, ja Jymy onkin juhlinut mestaruutta Kohosen johdolla viitenä viime syksynä – se ei ole sattumaa. Jymyn kovin haastaja on viime vuodet ollut Vimpelin Veto, joka on viitenä vuotena peräkkäin pelannut Jymyä vastaan finaaleissa. Joukkueita verrattaessa voidaan sanoa, että kaikki muut osa-alueet ovat menneet lähes tasan paitsi lukkaripeli. Tällä kaudella Vimpelillä on kenties kovin sisäpelimateriaali koskaan ja ulkopeli on samaa luokkaa lukuun ottamatta lukkarin paikkaa.
Voiko kultaa voittaa ilman Kohosta?
Esimerkkejä joukkueista joilla on hyviä yksilöitä, mutta selkeästi heikompi lukkari parhaisiin verrattuna on muutamia. Yksi esimerkkijoukkue on Kankaanpään Maila, joka investoi superiin noustuaan kesäksi 2011 suuren summan rahaa joukkueeseensa, mutta markkinoilta ei tarttunut mukaan kärkipään lukkaria. Hallimestaruuden voitettaneen joukkueen kausi päättyi putoamiseen puolivälierissä. Urheilullisen tuloksen lisäksi kausi jäi pahasti miinukselle myös taloudellisesti. Kovin tavoittein kauteen lähteneen joukkueen loppusijoitukseen on varmasti monia syitä. Uskon kuitenkin, että isoin virhe oli pelaajien hankkiminen liian isolla rahalla väärille pelipaikoille.
Olen kuullut erään seurapomon sanoneen, että joukkueeseen ei kannata investoida ennen kuin Kohonen lopettaa. Tuossa sanomassa on mielestäni hieman perää, mutta uskon kuitenkin, että myös muilla lukkareilla on mahdollisuus nostella tulevina vuosina mestaruuspokaalia, mikäli eroa sarjan parhaaseen tällä pelipaikalla saadaan kiristettyä. Uskon myös täysin, että viime vuosina mestaruutta kiivaimmin lähennellyt Vimpeli voi voittaa Sotkamon finaalisarjassa myös Janne Heimosen toimiessa joukkueen lukkarina.
Arvioini tämän hetken voimasuhteista
Lopuksi arvioin numeroin Superpesiksen kaikki lukkarit ja käyn läpi heidän vahvuudet ja heikkoudet. Numero-asteikko on 4-10. Olen sitä mieltä, että sarjan parhaalla ja toiseksi parhaalla lukkarilla on tällä hetkellä eroa kahden numeron verran. Se onko ero tänäkin vuonna liikaa, selviää tulevina viikkoina, kun Superpesiksen playoffit käynnistyvät.
Toni Kohonen 10
Sarjan ylivoimaisesti paras, heikkouksia ei yksinkertaisesti ole. Tolppa on varma, käsi on kova, väärät osuvat kohdilleen ja sekoittaa syötöillään lyöjiä selkeästi muita paremmin. Pystyy ainoana sijoittamaan syötön haluamalleen 1cmx1cm alueelle. Näpinhaku heikentynyt, mutta sekin vielä hyvää tasoa.
Mika Väisänen 8
Pahin ongelma ailahtelevuus. Tolppa pysyy välillä todella hyvällä prosentilla, heittää terävästi ja hakee näpit ketterästi. Erikoinen syöttöliike hankala etenijöille, hallitsee myös lautasta kohtuullisesti. Väärät pääsääntöisesti matalia tai asennottomia.
Topi Kosonen 8
Sarjan lukkareista paras näpinhakija. Nollatilanteen puolikorkea pysyy lautasella, muttei ole kovin korkea. Perussyöttö todella helppo ja pituutensa vuoksi muita korkeampi. Pelaa hyvin etenijää vastaan kovalla kädellään ja nopealla asennollaan, mutta lyöjän tehtävän vaikeutuksessa ainoat aseet ovat kohdilleen osuvat taktiset väärät ja puolikorkea. Saa pitää asentonsa lyhyenä ja se onkin hänelle tärkeää syötön lautasella pysymisen kannalta. Tärkeää päästä syöttämään rytmistä, usein palloa lautaseen ensin kopauttaen.
Hannu Huuskonen 7,5
Hyvänä päivänä huikea, huonona surkea. Tolpan pysyminen ailahtelee suuresti. Tahti lautasella on puuduttavan hidas. Pyrkii väsyttämään heittelyllään etenijät ja samalla kaaren. Perussyöttö helppo, pallo lentää hyvin pesille ja lisäksi näpinhaku on tehokasta. Vahvuutena hyvänä päivänä kaikki taktiset väärät osuvat kohdilleen.
Hannu Huuskonen on kokenut lukkari. Kuva: All Over Press
Janne Kivipelto 7,5
Sarjan nopein hämysyöttö-heittoyhdistelmä. Ottaa sillä ykköseltä monia kärpäsiä. Syöttöliike on nopea mutta itse syöttö helppo. Käyttää välillä hyvin puolikorkeaa takatilanteessa. Muut ominaisuudet hyvää perustasoa. Ikävä loukkaantuminen pilasi tämän kauden.
Toni Laakso 7,5
Perustaa lukkaripelaamisensa kovaan fysiikkaan. Hyvin samanlainen pelityyli kuin Topi Kososella. Syöttö on suhteellisen helppo, mutta rytmittää sen hyvin ja osaa pitää korkeuden matalan rajamailla. Sivussa loppukauden akillesjännevamman takia.
Henri Itävalo 7
Omaa sarjan korkeimman tolpan nollatilanteessa ja se on korkeuteensa nähden yllättävän varma. Superin ainoa vasurilukkari, jos Hyvinkään Sami Virtoa ei lasketa. Tekee heittokädellään välillä tuhojaan kakkosella liikaa lähtöjä hakevista etenijöistä. Perussyöttö on melkoinen kämmentarjoilu ja näppien haku ei niin ketterää kuin parhailla.
Janne Heimonen 7
Lyhyt lukkari ja pystyy sen takia syöttämään muita matalampaa syöttöä. Heittokäsi on leikkauksen jäljiltä heikko ja sen takia etenijät uskaltavat kärkkyä kaukana ja pienistä polttaminen on vaikeaa. Yrittää paikata puutetta nopealla pelityylillä ja väärän rajamaille viedyillä syötöillä. Onnistuukin siinä usein varsin hyvin ja etenijät jäävät helposti lähtötelineisiin. Sisäpelijoukkueen saadessa väärän alle ovat aseet vähissä. Nollatilannetolpan pysyminen lautasella elinehto.
Perttu Hautala 7
Yksi harvoista superin lukkareista joka syöttää palloa peukalokierteellä. Tempo on usein hidas ja perustaa peliään paljon lyöjää ja kaarta vastaan pelaamiseen. Hyvä syöttämään matalan ja asennottoman rajamailla olevia syöttöjä sekä pieniä vääriä. Fysiikaltaan ei räjähtävin, mutta ei kuitenkaan myöskään heikko. Nollatilannetolppa ei ole kovin korkea. Kirin pieni päästettyjen juoksujen määrä ei johdu pelkästään Hippoksen kentästä.
Joni Tervo 7
Hyvin samanlainen lukkari kuin edellä oleva Hautala. Käyttää myös peukalokierrettä syötössään. Pelaa hyvin yhteen etukenttänsä kanssa ja heidän tehokkaan heittopelinsä ansiosta etenijöiden on hankala varastaa. Hyvä pitämään syötön matalan rajamailla myös väärän jälkeen. Kokemuksen karttuessa ja rytmitystään kehittämällä voi kehittyä vielä kärkipään lukkareiden joukkoon.
Juha Puhtimäki 7
Perusti ennen pelinsä korkeaan ja varmaan nollatilannetolppaan. Viime vuosina tolppa ei ole pysynyt juuri ollenkaan ja on joutunut turvautumaan nollatilanteessa paljon normaalisyöttöön. Tällä kaudella tolppa on kuitenkin löytänyt lautasen paremmin. Myös yksi fysiikkaan pelinsä perustava lukkari. Pelaa siis peliään enemmän etenijää kuin lyöjää vastaan, koska perussyöttö on helppo.
Jani Lassila 7
Jatkoa sarjaan fysiikkaan pelinsä perustavat lukkarit. Heittää kovaa ja hakee näpit nopeilla jaloillaan kaukaakin. Syöttö on helppo ja väärät usein ennalta arvattavia ja helposti kaaren pois otettavissa. Paljolti samantyylinen kuin Topi Kosonen ja voi olla tulevaisuudessa hänen mantelinperijänsä.
Jani Karppanen 6,5
Tehnyt paluuta lautaselle vaikeuksien jälkeen. Muutti syöttötyylinsä ’Jukka Salmela sr’ tyylisestä nykivästä syöttöliikkeestä takaisin normaaliin. Pyrkii syöttämään niin lyhyellä asennolla kuin mahdollista. Välillä se on hänen vahvuus ja välillä heikkous johtuen tuomareiden erilaisista asentolinjoista. Muutaman syöttötuomarin kanssa asentosäännön kanssa vaikeaa, koska esim. Kääriäisen ja Mäkisen tuomitessa asennon pitää pysähtyä noin 1 sekunnin pitemmäksi ajaksi kuin monella muulla tuomarilla. Yksi parhaista heittämään palloa takapesille, mutta näppien haku kankeaa.
Ville-Veikko Olli 6
Vahvuudet heittopelissä ja isojen väärien syöttämisessä oikeisiin kohtiin. Asennon tekeminen on hidasta ja syöttö monien muiden lukkareiden tapaan varsin helppo lyöjälle. Peruspeliä lautasella. Tolppa pysyy lautasella kohtuullisen hyvin.
Ville Viita 6
Lyhyt ura lautasella näkyy, mutta siihen nähden esittänyt peleissä välillä hyviäkin otteita. Yrittää hämmentää nopealla heittelyllä ja kaikenlaisilla ihmeellisillä syötöillä. Syöttötekniikka on hiukan epäpuhdas ja vahinkovääriä lipsahtelee silloin tällöin. Tolppa nollatilanteessa on epävarma. Hakee kuitenkin pienet ketterästi ja tekee niistä paloja, vaikkei käsi mikään hirmuruoska olekaan.
Jesse Eskelinen 5,5
Tällä hetkellä mielestäni sarjan heikoin lukkari, johtuen suuresti nuoresta iästä ja vielä kehittämättömästä fysiikasta. Heittäminen on ok-tasoa ja pienen kokonsa ansiosta pystyy syöttämään vaihdoissa matalaa perussyöttöä. Pelaaminen on kaavamaisen näköistä ja ei pysty sekoittamaan sisäpelijoukkuetta oikeastaan muuten kuin silloin tällöin oikeisiin kohtiin osuvilla väärillä.
Joni Rytkönen ei arvostelua
Toivottavasti palaa vielä lautasen ääreen niin on syytä arvioida.
Jani Viljanen ei arvostelua
Liian vähän pelejä tällä kaudella.
Kansikuva: Juha Tamminen / All Over Press