Slava Kozlov näyttää mallia Stanley Cupin tärkeydestä ja Itäinen konferenssi haluaa sitä kovin (Getty Images)
NHL:n runkosarjaa on pelaamatta joukkueesta riippuen 10-12 ottelua ja etenkin idässä kamppailu viimeisistä pudotuspelipaikoista käy todella kuumana. Tuleva reilu kolmeviikkoinen on NHL-fanin kannalta ihanan raskas, sillä lähes jokaisessa jäljellä olevassa runkosarjaottelussa ainakin jompi kumpi joukkueista kamppailee kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta ja himoitusta mahdollisuudesta päästä voittamaan Stanley Cup.
Konferenssien välillä liikennettä ja divisioonat uusiksi
Tälle kaudelle lähdettäessä NHL:ssä koettiin merkittäviä muutoksia, kun divisioonat ja osittain myös konferenssijaot laitettiin uusiksi. Entiset läntisen konferenssin joukkueet Detroit Redwings ja Columbus Blue Jackets hyppäsivät itäiseen konferenssiin, Winnipeg Jets puolestaan idästä länteen. Näin kyseisten joukkueiden vieraspelimatkojen pituudet sekä divisioonan että konferenssin sisäisten otteluiden välillä lyhenivät merkittävästi. Myös divisioonajako laitettiin uusiksi; entisen kuuden divisioonan järjestelmä vaihdettiin neljään divisioonaan. Idässä mitellään Metropolitanin ja Atlantin divisioonissa, lännessä Keskisessä ja Tyynenmeren divisioonassa. Kuten osa varmaan on huomannutkin, joukkuemäärät eivät enää ole tasapainossa konferenssien välillä, vaan idässä on 16 ja lännessä 14. Jos tuijotellaan kylmästi prosentteja niin lännestä on 57 % mahdollisuus edetä pudotuspeleihin, idässä vastaava lukema on 50 %. Onko tämä sitten oikeudenmukaista?
Jos katsotaan pudotuspelipaikkaan oikeuttavaa pistemäärää sekä idässä että lännessä viimeisen viiden täyden kauden aikana, läntisessä konferenssissa tarvittiin keskimäärin 1.8 pistettä enemmän per kausi jatkopaikkaan itään verrattuna. Kolmen viime kauden aikana vastaava lukema on peräti 4.7 pistettä, joten tilastollisesti tarkasteltuna joukkuemäärä on perusteltu. Aivan eri asia on se, kumpi konferensseista on ollut joukkueiden materiaalien perusteella kovatasoisempi.
Mikä on Wild Card ja miten se toimii?
Uudistuneen divisioonajaon myötä myös playoff seed meni uusiksi. Tällä kaudella kaikista divisioonista menee jatkoon kolme parasta joukkuetta, jonka lisäksi kustakin konferenssista ratkaistaan kaksi jatkoonmenijäää Wild Card-paikalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kustakin konferenssista divisioonien kolmen kärkisijan ulkopuolelle jääneistä joukkueista kaksi eniten pisteitä kerännyttä joukkuetta etenee jatkoon. Esimerkiksi kirjoitushetkellä Wild Card-paikoissa ovat kiinni idässä Toronto ja Rangers, lännessä Minnesota ja Phoenix.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kummastakin konferenssista enemmän pisteitä kerännyt divisioonavoittaja pelaa saman konferenssin vähemmän pisteitä kerännyttä Wild Card-joukkuetta vastaan ja vähemmän pisteitä kerännyt divisioonavoittaja enemmän pisteitä kerännyttä Wild Card-joukkuetta vastaan. Divisioonien toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet joukkueet ratkaisevat keskinäisen paremmuutensa ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella ja siitä eteenpäin eniten pisteitä kerännyt joukkue kohtaa aina vähiten pisteitä keränneen joukkueen. Jos pudotuspelit alkaisivat tänään, parit näyttäisivät tältä.
Idässä vain Pittsburgh ja Boston varmoja jatkoonmenijöitä
Jaromir Jagr rikkoo ennätyksiä NHL:ssä, mutta hänen panoksensa ei silti riitä viemään Devilsiä pudotuspeleihin (Getty Images)
Idässä viime vuosien kestomenestyjät Pittsburgh Penguins ja Boston Bruins ovat tukevalla karkumatkalla ja käytännössä varmistaneet divisiooniensa mestaruuden. Muista kuudesta jatkopaikasta on käynnissä todella kova kamppailu. Periaatteessa vielä 11 joukkueella on mahdollisuus jatkoon, olkoonkin että New Jerseyllä matkaa viimeiseen Wild Card-paikkaan on viisi pistettä ja sekä Ottawalla että Carolinalla vastaava ero on jo kahdeksan pistettä eikä kolmikosta kukaan varsinaisesti ole vakuuttanut viimeisten viikkojen aikana.
Uskallan jättää kolme edellä mainittua joukkuetta ulos pudotuspelikaaviosta ja tässä seuraa perustelut:
New Jersey Devils: Joukkue on vanha ja hidas, sekä pelaa lätkää joka on jokseenkin epäonnistunut yhdistelmä suoraviivaisen hyökkäyspelaamisen, trap-puolustuksen ja modernimman kiekkokontrollin ja lyhytsyöttöpelin välillä. Olkoon Jagr, Elias, Zidlicky ja Brodeur. Vanhentunut pelikirja ei toimi runkosarjassa, eri asia olisi pudotuspeleissä, joissa peli yksinkertaistuu ja New Jerseyn epäkiekko voisi jopa toimiakin. Olkoonkin, että silloinkin joukkue häviäisi pelinopeudessa ja fyysisyydessä.
Ottawa Senators: Joukkue etsii identiteettiään ja viime kaudella toiminut maalivahtipeli ei ole tällä kaudella missään vaihessa ollut entisensä veroinen. Ottawassa ei ole oikein päätetty, halutaanko pelata puhdasta, kiekkokontrolliin pyrkivää kiekkoa (Chicago, Pittsburgh, Detroit, Anaheim) vai fyysistä ja suoraviivaisempaa peliä (Boston, Columbus, St. Louis). Craig Anderson on kuin varjo viime kaudesta. Ja älkää edes antako minun aloittaa siitä, että joukkueen paras pistemies on hazardi-Karlsson ja kahden parhaan pistemiehen yhteenlaskettu teholukema on pakkasen puolella 41 osuman verran. Tämä kertoo karua kieltään joukkueen viisikkopelaamisen ja -puolustuksen toimivuudesta. Kaikki Karlsson-fanit ristiinnaulitsevat minut samantien, mutta aivan sama. Olen vanhan koulukunnan mies siinä mielessä, että minulle joukkuepelit ovat joukkuepelejä, joissa yksilöt täydentävät joukkuetta eikä joukkue yksilöä.
Carolina Hurricanes: Seitsemän vuoden mestaruuskrapula. En oikein edelleenkään ymmärrä, miksei Carolina Hurricanes ole pärjännyt paremmin mestaruuskeväänsä 2006 jälkeen. Joukkueen hyökkäys on sopiva sekoitus fyysisyyttä, taitoa, kokemusta ja nuoruutta (Jeff Skinner, Jiri Tlustly, Staalin veljekset, Semin, Riley Nash), joukkueella on kaksi hyvää maalivahtia (Khudobin ja Cam Ward). On pakko etsiä syitä puolustuksesta ja valmennuksesta. Joukkueen mestaruuteen valmentaneen Peter Lavioletten lähdön (sai potkut kaudella 2008-2009) jälkeen joukkue ei ole selviytynyt kertaakaan pudotuspeleihin. Eikä selviydy tälläkään kaudella. Joukkueen puolustus ei herätä oikeastaan mitään tunteita. Pitkäsen loukkaannuttua Andrej Sekera on kantanut kiekollista vastuuta enemmän kuin hyvin, mutta takalinjoilta puuttuu fyysisyys täysin. Joukkue tarvitsisi kipeästi takalinjoilleen Drew Doughtyn tai Francois Beucheminin kaltaista peruspakkia, joka tarvittaessa pystyy tukemaan hyökkäyssuunnan pelaamista. Carolinan nykytilan puiminen tarvitsisi täysin oman kirjoituksensa.
Näin viimeisestä kuudesta paikasta kamppailisivat Tampa Bay, Montreal, Toronto, Detroit (Atlantin divisioona) ja Philadelphia, New York Rangers, Columbus ja Washington (Metropolitan). Näistä kuudesta myönnän suoraan kaksi jatkopaikkaa Tampa Baylle ja Montrealille. Miksi? Valtteri Filppula on onnistunut paikkaamaan ensin Steven Stamkosin loukkaantumisen ja sen jälkeen Martin St. Louisin lähdön paremmin kuin hyvin. Stamkos on vasta toipumassa täyteen pelikuntoon, mutta on silti iskenyt paluunsa jälkeen seitsemässä pelissä tehot 5+2. Lisäksi Rangersin ja Tampan välisessä kaupassa Tampa näyttäisi vetäneen pidemmän korren. Ryan Callahan on pelannut sekä pisteiden valossa (1+4 vs. St. Louisin 0+3) että kokonaisvaltaisesti paremmin kuin St. Louis uudessa seurassaan. Callahan sopii Tampan pelityyliin kuin nakutettu ja on äärimmäisen agressivinen kahden suunnan pelaaja ja antaa jokaisessa vaihdossa kaikkensa molempiin suuntiin. St. Louis on aavistuksen verran taitavampi yksilönä, mutta häviää kokonaisvertailussa Callahanille fyysisyydessä ja puolustussuunnan pelaamisessa. Ben Bishop maalilla on ollut hyvä ja löytyy NHL:n tilastoissa top 5 joukosta torjuntaprosentti-, voitto- sekä nollapelitilastossa. Ottawasta viime kaudella Tampaan Craig Anderssonin varjosta siirtynyt Bishop on myös laittanut seuran yhden kauden voittoennätyksen uusiksi 34 voitollaan, edellistä ennätystä hallussaan piti Nikolai Khabibulin (30).
Montreal on Montreal. Original Six-joukkue. Kiekkohullu kanadanranskalainen kaupunki, joka elää Canadiensin menestyksen mukana. Mieleni syöveriin on elävästi syöpynyt kevät 1993 ja Montreal. Olin perheeni kanssa Kanadassa ja sattumoisin konferenssifinaalien aikaan kaupungissa. Montreal kaatoi New York Islandersin voitoin 4-1 ja eteni aina Stanley Cupin mestaruuteen. Olin vasta kuuden vanha, mutten koskaan unohda sitä melua ja ihmisten määrää kaduilla voitetun ottelun jälkeen, eikä kyseessä ollut edes sarjan katkaissut ottelu (muistaakseni). Poika alle 500 asukkaan kylästä sai ihmettelemisen aihetta oikein kerrakseen. Perinteet yksinkertaisesti velvoittavat joukkuetta selviytymään pudotuspeleihin hinnalla millä hyvänsä. Alkukaudella maalinteon kanssa kamppaillut joukkue vahvistui huomattavasti hyökkäyspäässä, kun se kaappasi itselleen siirtorajan kynnyksellä markkinoiden kuumimman nimen, Thomas Vanekin, joka kuuluu edelleen NHL:n röyhkeimpiin maalintekijöihin. Maalivahtipeli Carey Pricen johdolla on kunnossa, puolustuksesta löytyy sopiva määrä hyökkäysvoimaa P.K. Subbanin ja Andrei Markovin johdolla sekä fyysisyyttä Doug Murrayn ja Subbanin myötä.
Atlantin divisioonasta jatkoon siis Boston Bruins, Montreal Canadiens ja Tampa Bay Lightning.
Metropolitan-divisioonassa jokainen piste tärkeä
James Reimer ei pelaa riittävän hyvin viedäkseen Torontoa pudotuspeleihin (Getty Images)
Todella tiukassa Metropolitan-divisioonassa Pittsburgh on mennyt menojaan, mutta kahdesta suorasta jatkopaikasta käydään kova kilpailu Columbuksen, Philadelphian, Washingtonin ja New York Rangersin välillä. Columbus vaikuttaa tällä hetkellä olevan kovassa vireessä, ja uskon joukkueen selviytyvän pudotuspeleihin toista kertaa franchise-historiassa. Tarkempia perusteluja voit lukea täältä. Philadelphia on kokenut ja joukkueen hyökkäyskalusto on alkanut heräilemään kapteeni Claude Giroux’n johdolla. Pudotuspelikokemusta löytyy kokeneelta joukkueelta sen verran, että uskon Phillyn menevän jatkoon rutiinin turvin. Ainoa kysymysmerkki löytyy, kuten Flyersin historiassa surullisen usein on tapana, maalin suulta. Jos Steve Mason pystyy pelaamaan edes kohtalaisella tasolla, Philly tekee kyllä tarvittavat maalit voittaakseen otteluita. Jos taas Mason romahtaa, kuten niin moni edeltäjänsä on Flyersien maalilla tehnyt, ei Ray Emeryn varaan voi hirveästi laskea. Viime viikkojen aikana Mason on ollut hyvä, joten luotetaan siihen että homma hoituu ja Flyers menee Columbuksen tavoin jatkoon Metropolitan-divisioonasta.
Sitten ne Wild Card-paikat. Toronto, New York Rangers, Washington ja Detroit. Kaikki ovat potentiaalisia pudotuspelijoukkueita, joista kaikki ovat pelanneet vähintään 0.500 pistekeskiarvon lätkää viimeisten viikkojen aikana. Lähestyn ongelmaa karsimisen kautta. Ensimmäinen tippuja on Toronto Maple Leafs. Miksi? Joukkueen maalivahtipeli ei vakuuttaisi edes Mestiksessä. James ”Reikäleipä” Reimer sai suoraa kritiikkiä valmentaja Randy Carlyleltä, joka totesi veskan olleen ”just ok” Detroitia vastaan. Herättää varmasti joukkueen sisällä luottamusta ja yhteishenkeä. Lisäksi Phil Kesselin ailahtelevaisuus herättää hilpeyttä jo Kanadan enemmän tai vähemmän virallisella kiekkokanavalla TSN:lläkin. Kessel on NHL:n pistepörssissä toisella sijalla, mutta saattaa paukuttaa neljään peräkkäiseen peliin tehot 0+0, mikä vain ei ole hyväksyttävää joukkueen ykköshyökkääjältä. Torontolla on alla kolme tappiopeliä, eikä tilanne tästä ainakaan helpotu sillä seuraavissa otteluissa vastaan luistelee Montreal, New Jersey, St. Louis, Philadelphia ja Detroit. Kahdenkin voiton saaminen noista otteluista on tällä hetkellä kovan työn takana. Näistä syistä, R.I.P. Toronton pudotuspelihaaveet.
Sitten se vaikein tehtävä. Mikä joukkue kolmesta jäljellä olevasta ei selviydy tänä vuonna pleijereihin: Washington, Detroit vai NY Rangers. Vatausta lähden hakemaan loukkaantumislistan kautta. Detroitin Weiss, Zetterberg, Ericsson, Abdelkader, Cleary ja Jurco ovat kaikki todennäköisesti sivussa loppukauden, Datsyuk ja Jonas Gustavsson palaavat kokoonpanon maaliskuun puolella. Red Wings pelaa todella tärkeät back-to-back-pelit Minnesotaa vastaan viikonloppuna ja joukkue tarvitsisi kipeästi Datsyukia kokoonpanoonsa. En kuitenkaan usko, että mies on vielä pelikunnossa joten pisteenkin saaminen tulee olemaan tiukassa. Siinä missä New York ja Washington operoivat suhteellisen terveenä, Detroitilla on valtavia ongelmia kokoonpanonsa kanssa. En vain jaksa uskoa, että näistä lähtökohdista Detroit pystyisi itseään kampeamaan pudotuspeleihin. Villillä kortilla jatkoon New York ja Washington.
Pudotuspelijoukkueet, itä: Pittsburgh, Philadelphia, Columbus, Boston, Montreal, Tampa Bay, Washinton ja New York Rangers.
Lännessä tilanne paljon selvempi
Kari Lehtosen täytyy nousta Vezina Trophy-tasolle, mikäli Dallas mielii pudotuspeleihin (Getty Images)
Keskisen divisioonan jatkoonmenijät ovat lopullista varmistusta vaille St.Louis, Chicago ja Colorado. Minnesota on valahtanut jo 11 pisteen päähän, enkä usko yhdenkään kärkipään porukan kompuroivan niin pahasti, että Minnesota kuroisi etumatkan kiinni. Tyynenmeren divisioonassa sekä San Jose että Anaheim menevät pleijereihin, kolmatta paikkaa miehittää kirjoitushetkellä Los Angeles (84p) viiden pisteen etumatkan turvin ennen Phoenix Coyotesia (79p). Ero ei ole valtaisa, mutta molemmilla joukkueilla on jäljellä vain 12 ottelua ja vaikeaa eron kiinni kurominen tulee olemaan. Phoenix haki enkelten kaupungista todella arvokkaan 4-3 voiton aikaisemmin tällä viikolla ja joukkueet kohtaavat vielä kertaalleen huhtikuun 2. Kingsin kotihallissa Staples Centerissä. Tuossa pelissä tulee olemaan valtaisat panokset sekä divisioonan kolmannen sijan että Wild Card-kamppailun kannalta.
Lännessä Wild Card-paikoissa ovat kiinni tällä hetkellä jo mainitut Minnesota Wild (83p) ja Phoenix Coyotes (79p). Kari Lehtosen loukkaantumisen jälkeen tappiokierteeseen ajautuneella Dallas Starsilla pisteitä on 75, Vancouverilla 74 ja Winnipegillä 73. Dallasilla on eniten pelejä jäljellä, mutta joukkue tarvitsisi kipeästi huippukuntoista Kärppää maalinsuulleen. Lehtonen oli eilen Philadelphialle kärsityssä tappiossa luukkuvahtina Tim Thomasin kantaessa torjuntavastuun. Thomas ei ole mitenkään vakuuttanut, sillä kolmeen otteluun selän taakse on mennyt peräti 11 kiekkoa. Mikäli Kärppä on 100 % pelikunnossa, odotan hänen aloittavan lauantaina Ottawaa vastaan.
Vancouver Canucksiin en luota hetkeäkään. Surullisen kuuluisan tammikuisen Calgary-ottelun jälkeen Tortorellan miehistö on kerännyt 23 ottelussa 8 voittoa, 14 suoraa ja yhden JA-tappion. Surkean helmikuun myötä joukkue valahti sarjataulukossa sekä Minnesotan, Dallasin että Phoenixin taakse. Kuin varmistuakseen pudotuspelien ulkopuolelle jäämisestä, kauppasi GM Mike Gillis Roberto Luongon Floridaan ja laittoi kaikki munat Eddie Läckin koriin. Maaliskuussa Eddien taakse on isketty keskimäärin 2.9 maalia per ottelu, mikä ei yksinkertaisesti riitä, etenkin kun joukkueen hyökkäys kamppailee tehottomuuden kanssa. Henrik Sedin ja Alex Burrows ovat kuin varjoja entisestään, mihin osaltaan saattaa vaikuttaa Daniel Sedinin puuttuminen. Daniel loukkasi jalkansa ulkoilmaottelussa Ottawaa vastaan maaliskuun 2. päivä, eikä ole sen jälkeen pelannut. Myös Ryan Kesler on tällä hetkellä loukkaantuneiden kirjoissa. Oikeastaan kukaan ei ole noussut ottamaan vastuuta hyökkäyspäässä ja esimerkiksi aikanaan Floridasta maalintekijän statuksella hankittu David Booth on osunut viimeksi joulukuun 17. päivä. Kun tilanne on mikä on ja joukkueesta huokuu sekaannus, en usko Vancouverin menevän jatkoon. Materiaalin laajuus ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä.
Winnipeg, Winnipeg, Winnipeg. Päällikkö Jokisen Winnipeg Jets on kuuden pisteen päässä Phoenixista ja joukkueella on jäljellä 11 matsia ja mielestäni vaikein otteluohjelma kolmikosta. Viiden pelin vierasreissu (DAL, SJ, LA, ANA, PHO) ratkaissee joukkueen pudotuspelihaaveiden kohtalon. Selvää on, että vähintään 8 pistettä tuolta reissulta tulisi ottaa, jos mielii pudotuspeleihin. Edellä mainituista joukkueista jokainen on niin kova kotijoukkue, että realistisempi arvio pyörii neljässä tai viidessä pisteessä, jonka myötä WPG saisi unohta jatkopaikkansa. Huhtikuussa joukkueen ohjelma ei ole juuri sen helpompi. Kolmessa kotiottelussa vastaan luistelee Pittsburgh, Boston ja Minnesota, joista kaikista pitäisi voitto ottaa. Ja eihän se niin tule menemään. Kahteen voittoon joukkue saattaa yltää, mutta en usko kaikkien kolmen kompastuvan, etenkään kun Winnipeg ei mitenkään erityisen vahva kotijoukkue ole. Kiekkohullussa kaupungissa ei tänä keväänä valitettavasti pudotuspelikiekkoa pelata.
Pitäisin Minnesotan pudotuspelipaikkaa varmana, joukkue napsii tarvittavat voitot kotihallissaan ja ei menetä 8 pisteen etumatkaansa. Dallasilla sen sijaan on pieni oljenkorsi saavuttaa Phoenix, mutta se vaatii huippuvireisen Lehtosen panosta ja parempaa puolustamista koko joukkueelta. Hyökkäyspäässä joukkueella on kenties tämän hetken vaarallisin kaksikko Jamie Benn-Tyler Seguin (yhteensä 60 maalia, 138 pistettä) ja en usko joukkueen kaatuvan maalinteko-ongelmiin. Mutta jos joudut pelistä toiseen tekemään 4-6 maaliaa voittaaksesi, on se tekemätön paikka.
Jos katsotaan jäljellä olevia otteluita Phoenixin ja Starsin kohdalla, menevät puntit aika lailla tasan. Dallasilla kotiotteluita jäljellä on kuusi ja Phoenixilla seitsemän. Molemmilla on pahoja vierasreissuja luvassa, Dallas kohtaa mm. Chicagon ja St. Louisin vieraissa, Phoenix puolestaan Columbuksen, Los Angelesin ja Pittsburghin. Selvää on että kotiotteluissa kummallakaan ei ole varaa useaan pistemenetykseen, joten se kumpi selviytyy vieraspeleistään paremmin tulee todennäköisesti viemään jatkopaikan. Uskon kovavireisemmän Phoenixin vievän pidemmän korren maalivahti Mike Smithin turvin. Olisi kuitenkin todella hienoa, jos jatkopaikka ratkeaisi runkosarjan viimeisellä kierroksella, kun Dallas matkustaa Phoenixin vieraaksi Glendaleen, Jobing.com-areenalle.
Läntisen konferenssin pudotuspelijoukkueet: Chicago, San Jose, St. Louis, Anaheim, Colorado, Los Angeles, Minnesota ja Phoenix.