Faneille.com – Hieman erilainen urheilumedia.Suomalainen jääkiekkoilu on ammattimaistunut viime vuosikymmeninä kovaa vauhtia. Miljoonat eurot pyörivät liigasta kiekkokouluun asti. Seurojen johdossa on kuitenkin sama tilanne kuin sata vuotta sitten. Seuroja johtaa ja pyörittää usein joukko harrastelijoita.
Sedät ja tädit käskyttävät ammattilaisia
Huolimatta kaikista niistä kymmenistä miljoonista euroista mitä jääkiekkoon Suomessa käytetään, pyörittää seuroja isien ja äitien armeija. Seurojen johtopaikoille noustaan liian usein innokkuuden ja oma-aloitteisuuden kuin ammattitaidon ja osaamisen avulla. Yksi innokas joukkueenjohtaja saattaa parissa vuodessa nousta muutaman fiksun kysymyksen jälkeen seuran hallitukseen ja jopa puheenjohtajaksi. Jääkiekkoseuroissa on yleensä 200-600 jäsentä, ja näiden toimintaa ohjaa yhtäkkiä kolmatta vuotta jääkiekon parissa toimiva ”mutsi” tai ”faija”.
Useimmissa suomalaisissa kiekkoseuroissa on jo vähintään yksi ammattilainen pyörittämässä toimintaa. Valitettavan usein tämä ammattilainen joutuu perustelemaan ja hyväksyttämään toimintansa seuran hallitukselle. Tämä ei tietenkään ole huono asia, että palkkaa saava joutuu perustelemaan toimintansa palkkansa eteen. Haaste on siinä, että pöydän toisella puolella istuu ihmisiä, joilla ei ole juurikaan käsitystä mitä seuran arki on. Saatikka sitten, jos vielä keskusteluun nostetaan kilpaurheilu. Tässä vaiheessa heikko perustelu saattaa muuttaa seuran suunnan pois kilpaurheilusta ja toiminnan laadun negatiiviseen suuntaan.
Harvalla ihmisellä on hallussaan sellainen perusteluarsenaali millä vakuuttaa akateemisesti koulutettu hallituksessa istuva vanhempi, jonka oma lapsi ei esimerkiksi pelaa seuran kärkijoukkueessa. Tämä saattaa johtaa siihen, että seuran linja saattaa muuttua hyvinkin erilaiseen suuntaan. Kyse ei ole siitä, etteikö seuran johdon kuuluisikin määritellä seuran suunta. Kyse on siitä, kuka päättää arjesta. Liian monen kiekkolahjakkuuden tulevaisuus on kiinni muutaman vanhemman johtamistaidoista.
Patrik Laine ja muut kasvavat amatöörien johtamassa maassa. Kuva: Getty
Tasapaino kadoksissa
Suomalaisessa junioriurheilussa liikkuu suuria rahasummia. Kunnat tukevat seuroja ja joukkueita. Valtio tukee liikuntapaikkarakentamista ja vanhemmat maksavat kausimaksuja usein tuhansia euroja. Tämän kaiken rahaliikenteen solmukohdassa on seura, jota johtaa innokkaiden setien ja tätien joukko. Oma kokemuspohja tulee usein oman lapsen harrastamisen kautta. Kun aletaankin puhua seurayhteistyöstä tai rahanjaosta, menee sormi usein syvälle suuhun. Pahimmassa tapauksessa epätietoisuus johtaa epäluuloisuuteen. Tämä puolestaan johtaa oman edun ajamiseen yhteisen hyvän ja kehityksen kustannuksella. Hyvänä esimerkkinä toimii Espoo, jossa kaupunki takaa 20 miljoonan euron lainan jäähallirakentamiseen, mutta seurat kiistelevät muutamasta jäävuorosta. Sama toistuu kaupungista ja alueesta toiseen. Kaiken takana on ajattelu meistä ja heistä. Oma etu ajaa kaupungin tai lajin yleisen edun ohi kerta toisensa jälkeen.
Tämä haaste on ikuisuusongelma suomalaisessa urheilussa, eikä sitä ratkota kovinkaan helposti. Eri toimijoiden intressit menevät ristiin ja silloin ammattilainen alistetaan harrastelijoiden päätösvallan alaisuuteen. Valtion ja kunnan tukieurot jaetaan usein amatöörien toimesta. Monessa seurassa tämä haaste on kohdattu vaihtamalla seuran sääntöjä. Osassa suomalaisista seuroista jäseniä saattaa olla vain muutama, vaikka urheilijoita olisi jopa yli tuhat. Valta pidetään vanhempien ja muiden innokkaiden ulottumattomissa. Malli saattaa hyvinkin suojella esimerkiksi kilpaurheilua, tasapäistäviltä vanhemmilta, mutta sisältää myös ongelmia. Sitoutuminen toimintaan ja seuraan sekä läpinäkyvyys kärsivät usein. Ilman sitoutumista on vaikea järjestää toimintaa, jossa tarvitaan väkisinkin vapaaehtoisten uhrauksia. Suomalainen urheilukenttä ei voi elää ilman vapaaehtoistoimintaa. Uusia NHL:n supertähtiä ei synny, jos seuroissa ei toimi oman toimen ohella sydämellään sitoutuneita amatöörejä. Nykyisyyden ja tulevaisuuden suurin haaste seurakentässä on kuitenkin se, miten saada ammattilaiset tekemään päätökset amatöörien sijaan.
Kansikuva: All Over Press