Nyt kun Nuorten MM-kisojen floppi saatiin uudenvuoden jälkeen pakettiin, on kiekkokansa alkanut hitaasti käydä jälkipyykkiä. Kuinka on mahdollista, että maailmanmestaruudesta pudottiin karsintasarjaan?
Perinteiseen tapaan on saatava kasvot pettymykselle. Nämä kasvot lyötiin lopullisesti paikalleen, kun Jääkiekkoliitto puheenjohtajansa Harri Nummelan johdolla päätti erottaa päävalmentaja Jukka Rautakorven kesken kisojen.
Tästä alkoi jälkipyykin pesu kotimaassa. Tahti kiihtyy, mutta mikä on lopputulos? Tuleeko mikään muuttumaan vai jatketaanko samaan tahtiin ja toivotaan ensi vuonna onnistumista.
Henkilöt esiin
On inhimillistä, että pettymyksen jälkeen halutaan osoittaa sormella johonkin. Yksinkertainen kohde, kuten päävalmentaja, on vain niin helppo maali. Jukka Rautakorpi saa kantaa loppuikänsä kansakunnan vihat niskassaan epäonnistuttuaan joukkueen kanssa.
Urheilussa tappio usein kulminoituu pelaajien sijaan valmentajaan. Tämän tietää jokainen joka ammattilaisuutta yrittää. Oli se reilua tai ei, tappio lyödään lähes poikkeuksetta valmentajan niskaan. Analyysipuoli jäi kuitenkin hävettävän ohueksi kritiikissä. Kritiikkiä tuli apuvalmentajien määrästä, apuvalmentajien laadusta, liiallisesta kontrollista, vähäisestä hurmoksesta.
Oli huvittavaa seurata, kuinka lähinnä suomikiekon virallinen vastarannan kiiski Petteri Sihvonen ainoana kykeni analysoimaan mestarivalmentajan pelitapaa. Sihvonen tunnetusti ei ole rautakorpelaisen kiekon ystävä. Harmittavaa oli, että muualla keskityttiin pelianalyysin sijaan lähinnä epäolennaisuuksiin. Rautakorpi kestänee kokeneena valmentajana kovankin kritiikin. Hauska onkin nähdä kuinka näyttävästi Rautakorpi puhdistaa maineensa huippuvalmentaja ensi kaudella Tapparan peräsimessä.
Tämänvuotisessa pettymyksessä oman lukunsa antoi Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajan Rauli Uraman saama kritiikki. Uraman saama kritiikki oli paikoin kovempaa kuin Rautakorven. Kritiikin yltyessä ja erityisesti Rautakorven potkujen jälkeen moni nuoren polven maajoukkuevalmentaja lähti esimiehensä tueksi.
Lähes hellyyttäväksi käynyt Uraman puolustaminen kertoo paljon. Toki Uraman alaisten kuuluukin tukea ihmistä, joka on heidät asemaansa nostanut, mutta julkisesti saavutuksien listaaminen oli poikkeuksellista. Urama epäonnistui mestarillisesti pari vuotta takaperin alle 18-vuotiaiden kotikisoissa. Ruotsi pöllytti isäntämaata 10-0. Kisat pakettiin.
MM-floppi ei johtanut Uraman potkuihin. Kuinka on nyt asian laita? Uraman aikana on nautittu lähes poikkeuksellista menestystä, mutta flopit vetävät menestykselle vertojaan. Mestaruuksien ja mitalien vastapainoksi on saatu karsintasarjoja ja nöyryytyksiä. Kevään aikana nähtänee kummat painavat vaakakupissa enemmän. Menestys vai pettymys?
Oman lukunsa jälkipyykin pesuun toi maajoukkueen entinen päävalmentaja Erkka Westerlund. Kun pöly oli Rautakorven potkuista laskeutunut, Westerlund julkaisi Jääkiekkoliittoa kritisoivan tekstin. Tekstissä Westerlund kritisoi avoimesti entistä työnantajaansa samalla puolustaen valmentajia ja heidän työsuhteitaan.
Jos Uramaa puolustaessaan nuoret maajoukkuevalmentajat esiintyivät rohkeasti mediassa, oli Westerlundin ulostulo vailla vertaansa. Suomen ammattivalmentajien liiton pomona Westerlundin kuuluukin puolustaa jäseniensä asemaan, mutta harva valmentaja, erityisesti maajoukkuetaustalla, on uskaltanut koskaan julkisesti kritisoida Jääkiekkoliittoa.
Pelaajat: mitkä pelaajat?
Jälkipyykin pesussa on unohtunut kenties tärkein asia. Nuorten kisat ovat ennen kaikkea katsastustapahtuma tulevaa draftia varten. NHL-organisaatiot tarkkailevat aiempia valintojaan ja pohtivat tulevia. Harvassa olivat ne, jotka huolestuivat heikon menestyksen vaikutuksesta kesän varaustilaisuuteen. Keneltä menisi varaus ohi ja kenen sijoitus laskisi? Pelaajien kisoista tehtiin kabinettipelin show.
Viime vuonna erinomaiset otteet nuorten kisoissa nostivat Patrik Laineen ja Jesse Puljujärven osakkeita huomattavasti draftissa. Molemmat olivat olleet listojen kärkipäässä pitkään, mutta loistokkaat kisat sementoivat nuoret varaustilaisuuden kärkipäähän.
Tämän vuoden varaustilaisuus saattaa muodostua arpapeliksi muutamalle lahjakkuudelle. Kuinka käy Kristian Vesalaiselle ja Eeli Tolvaselle? Molemmilta odotettiin paljon, mutta missään vaiheessa viime kevään alle 18-vuotiaiden maailmanmestarit eivät saaneet koneitaan käyntiin. Uskaltaako kukaan varaustilaisuuden kärkikymmenikön joukkueista ottaa riskin suomalaisten suhteen? Miten käy niiden joita odotettiin toisen ja kolmannen kierroksen varauksiksi. Putoaako varausnumero viidennelle tai kuudennelle kierrokselle? Ja jääkö joku kokonaan ulkopuolelle? Näin kävi esimerkiksi viime vuonna maalivahti Veini Vehviläiselle.
Mitä jää käteen?
Nuorten kisat olivat floppi. Täysi katastrofi. Mutta muuttuuko lopulta mikään? Päävalmentaja vaihtuu joka tapauksessa. Ikäluokat muuttuvat ja uusia pelaajia tulee. Harvassa ovat olleet ne jotka ovat kyseenalaistaneet juniorivalmennuksen tilan Suomessa. Uraman pesti lienee vaakalaudalla, mutta tämä saattaa jäädä ainoaksi muutokseksi. Tämäkin muutos on epätodennäköinen. Tilalle ei nimittäin ihan kovin montaa vastaavan kokemuksen omaavaa osaajaa ole.
Toki on muistettava, että vasta viime keväänä oltiin 18-ja 20-vuotiaiden maailmamestareita. A-maajoukkue pelasi MM-finaalissa ja kaikki näytti aurinkoisella. Nyt ollaan penkin alle menneiden World Cupin ja alle 20-vuotiaiden kisojen jälkeen murheen alhossa.
Heikolla varausvuodella saattaa olla sekin seuraus, että ensi vuodenvaihteen kisoihin saadaan kaikki kynnelle kykenevät mukaan. NHL-organisaatiot eivät vie enempää nuoria ensi vuoden ikäluokista. Pelaajien epäonni saattaa siis olla maajoukkuevalmentajien ja liiton onni. Oliko siis kaikki meteli tyhjästä? Tuuleen huutelua.
Kevät ja kesä kertoo ollaanko valmiita muutokseen.
Kansikuva: All Over Press