Lentopallon pääsarjojen ulkomaalaispelaajien kansallisuuksissa on ollut vuosien varrella havaittavissa selkeitä trendejä. 1990-luvulla Viron itsenäistymisen myötä etelänaapurin maajoukkuepelaajat jalkautuivat tasaisesti silloisiin SM- ja Ykkössarjoihin – niin miehissä kuin naisissakin.
Vuosituhannen alku oli latvialaisten aikaa, kunnes verkot viriteltiin ison valtameren taakse. Pyydyksiin kävi koviakin pelimiehiä Etelä-Amerikasta, mutta kylmään ja pimeään talveen sopeutuminen ei läheskään aina ollut helppoa. Tämän vuosikymmenen aluevaltaus on Pohjois-Amerikka. Uutisia yliopistopelaajien sopimuksista Mestaruusliigaan on voinut lukea tänä kesänä lähes viikoittain.
Hinta ja laatu kohtaavat
Naisten liigassa WoVo Rovaniemi on luottanut yhdysvaltalaispelaajiin jo useamman vuoden ajan.
– Pohjoisamerikkalainen valmennus ja yliopistosarja tuottavat paljon teknisesti taitavia pelaajia, perustelee WoVon päävalmentaja Teemu Mäkikyrö ulkomaalaishankintojaan.
– Fyysisesti he eivät välttämättä ole aina parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta se osa-alue on kaikista helpoin laittaa kuntoon.
Suuri merkitys on myös taloudellisella puolella. Yhdysvaltalaispelaajien hinta-laatusuhde on ollut hyvä.
– Amerikkalaispelaaja saa tienata 20 000 dollaria vuodessa ilman veroseuraamuksia, kertoo WoVon urheilutoimenjohtaja Pasi Rautio.
– Lisäksi siirtomaksu on vain 500 dollaria, kun se esimerkiksi Itä-Euroopan maihin voi olla jopa kymmenkertainen.
Kuva: Mestaruusliiga / Asko Leskinen
Osalle pelaajista Suomi on ponnahduslauta kovempiin eurooppalaisiin sarjoihin, mutta osa hakee vain uusia elämänkokemuksia yliopisto-opiskelujen jälkeen. Siksi pelaajien vaihtuvuus on ollut välillä suuri.
Myös Raision Loimulla on vuosien kokemus yhteistyöstä ison meren takaa tulevien pelaajien kanssa.
– Mestaruusliiga on kasvattajasarja. Koska jenkeissä ei ole omaa kunnollista liigaa yliopistoputkesta ulos tuleville, on Suomi hyvä ponnahduslauta heille isompiin ympyröihin, kertoo Loimun toiminnanjohtaja Jani Nieminen.
– Loimun kautta ovat kovaan USA:n maajoukkuerosteriin nousseet esimerkiksi Dustin Watten, Garrett Muagututia ja Dan McDonnell.
Kuva: Raision Loimu / Pia Kemppi
Yhteisen kielen suhteen pohjoisamerikkalaisten kanssa on ollut helppo toimia.
– Sekä latinomaista että idän suunnasta tulevilla englannin kielen taito saattaa olla surkealla tasolla. Kommunikointiongelmat ovat jonkunlaisia salissa, mutta vielä isompia arjen pyörittämisessä, Nieminen tietää.
Paljon tarjontaa ja taustatietoja
Yliopistopelaajista on hyvin saatavilla tilastotietoja ja videomateriaalia. Vuosien varrella syntyneet verkostot auttavat pelaajahankinnoissa, mutta varovainen täytyy silti olla.
– Jenkit kehuvat toisiaan vähän turhankin herkästi, ehkä edistääkseen toistensa uraa. Sellainen ylipositiivisuushan kuuluu heidän kulttuuriin. Sitä pitää osata tulkita, Nieminen toteaa.
Itsekin Havaijilla opiskellut ja pelannut sekä Pepperdinen yliopistossa valmennustehtävissä toiminut Lauri Hakala on samoilla linjoilla.
– Amerikkalaispelaajat ovat yleensä hyvin valmennettuja useimmilla osa-alueilla ja lisäksi joukkueorientoituneita.
– Isoja plussia ovat myös kyky kommunikoida ja ulospäinsuuntautuneisuus – asiat, joita useimmissa joukkueissa ei koskaan tunnu olevan liikaa, nykyinen LEKA Volleyn valmentaja painottaa.
Kuva: LEKA Volley
”Asennepuoli ratkaisee usein valinnan” – Lauri Hakala
Lentopallon Mestaruusliigan hallitus päätti huhtikuussa, että ulkomaalaispelaajien lukumäärää ei enää rajoiteta. Hallitus katsoi aikaisempien linjausten mukaisesti, ettei Mestaruusliigan omien sääntöjen ja määräysten tule olla ristiriidassa pakottavien EU-säädösten tulkintojen kanssa eikä myöskään EU-pelaajat kotimaisiin pelaajiin ulkomaalaiskiintiön suhteen rinnastavien Lentopalloliiton Kilpailusääntöjen kanssa.
Kuva: Raision Loimu / Pia Kemppi