Kuvan tuomarit eivät muuten liity tapaukseen, kyseessä on arkistokuva. Sunnuntaina 11.9. pelattiin naisten superpesiksen 2.finaaliottelu Lapuan Virkiän ja Jyväskylän Kirittärien välillä. Ottelussa riitti tilanteita, joita spekuloitiin sosiaalisessa mediassa vielä ottelun jälkeenkin.
Useassa Twiitissä arvosteltiin ottelun tuomaristoa aika rankalla kädellä, itse näin tuomarismiehenä näin tilaisuuten tarttua asiaan ja kirjoittaa siitä jutun. Alla on muutama twiitti poimittuna koskien sunnuntain ottelun tuomaristoa.
Miten voi naisten Superpesiksen finaalissa olla näin surkeet tuomarit?! 😂 #pesis
— Nea Linden (@nea_linden) 11. syyskuuta 2016
Aika iso virhe tuomarilta polttaa Hukka. Noin isoa harvoin tulee tällä tasolla #pesis
— JussiO (@JussiOjanen) 11. syyskuuta 2016
Ja tuomarivirhe paikataan toisella virheellä. Tämä kaksikko ei taida seuraavassa enää viheltää. #pesis
— Jussi Varjus (@JVarjus) 11. syyskuuta 2016
Tähänkin otteluun saatiin #tuomarifarssi #pesis
— Lasse Hiljanen (@LateHiljanen) 11. syyskuuta 2016
Noiden lisäksi twitterissä oli useita muita ottelun tuomaristoa halventavia twiittejä. Ensinnäkin, finaaleihin eivät surkeat tuomarit pääse. Tuomarit, jotka finaaleissa viheltävät ovat parhaat mahdolliset. Kaikki tuomarit jotka viheltävät tämän kauden finaaleissa ovat ansainneet paikkansa sinne.
Tämänkin kyseisen ottelun tuomaristo Waltteri Uurasjärvi, Sari Palokari, Anna Hakala ja Teemu Lähteenmäki ovat tehneet koko kauden töitä jo harjoituspeleistä lähtien päästäkseen finaaleihin, aivan kuten joukkeetkin. He ansaitusti pääsivät viheltämään finaalin, sillä he ovat yksiä tämän kauden parhaimmin suoriutuneista tuomareista.
Kuten olen edellisissäkin kirjoituksissani painottanut, helppoahan se on hidastuksesta tuomita jokin tiukka tilanne, mutta eipä se olekaan enää niin helppoa kun tilanteen näkee vain yhden kerran ja tuomio pitää kuitenkin tilanteesta ilmaista mahdollisimman nopeasti ennakoimatta tilannetta yhtään.
Sitten päästään näkemysratkaisuihin, eli niihin kun väitellään oliko tuo syöttö oikeasti matala, tai että paloiko etenijä oikeasti tuonne kolmospesälle. Näihin tilanteisiin löytyy useimmiten enemmän kuin yksi näkemys, mutta sen mukaan mennään eteenpäin miten tuomarit tuomitsevat.
Finaaleissa viheltävät parhaat, mutta myös parhaille sattuu huonoja päiviä ja vääriä tuomiota. Tuomarit ovat loppuen lopuksi ihmisiä. Kukaan ei ole täydellinen. Lisäksi (ainakaan toistaiseksi) meillä dumareilla ei sen kummempia apuvälineitä ole. Meidän täytyy luottaa siihen, mitä silmämme näkevät ja tuomiot tehdä sen mukaan näkemyksen mukaisesti. Yksikään tuomari ei tuomitse tilanteita tahallaan väärin, virheitä vaan sattuu eikä niille voi mitään. Pelaajat tekevät varmasti enemmän virheitä kuin tuomarit, tuntuu vain että jos tuomari tekee yhdenkin virheen on hän välittömästi s**tanan paska ja surkea puusilmä.
Toisen finaalin tapahtumat
Seuraavaksi nostan muutaman toisen finaalin tapahtuman esille. Haluan muistuttaa, että tuomarit eivät peliä ratkaisseet, vaan sen ratkaisivat joukkueet omilla onnistumisillaan ja epäonnistumisillaan. Ottelussa tuli yksi ”väärä vihellys” joka oikeutetusti korjattiin ja siitä annettiin uusi lyönti, eli tilanne tuomittiin aivan oikein. Minun mielestä on hienoa, että ottelun syöttötuomari Palokari huomasi tehneensä virheen. Palokari laittoi pelin poikki ja meni keskustelemaan tilanteesta ottelun pelituomarin Uurasjärven kanssa ja tuomio muutettiin lopulta oikeaksi, eli lyönti mitätöitiin ja siitä annettiin uusi lyönti – aivan kuten §48 vaatii toimimaan.
Toiseen tilanteeseen, mikä tapahtui supervuoron tasoittavalla Kirittärien ollessa sisällä. Riikka Karppisen lyömä kahvanäppi osui Virkiän lukkaria Elli Kattelusta ennen kuin pallo putosi maahan. Palokari tästä refleksin omaisesti alkoi viheltämään laittoman lyönnin merkiksi, mutta koska pallo osui lukkariin, lyönti ei voi olla laiton. Tilanne tuomittiin niin että lukkari Kattelus esti tässä tilanteesta Karppista lyömästä haluamaansa suuntaan, ja mikäli Kattelus oli lyöntisektorissa liian aikaisin, on estämistuomio aivan oikeutettu (pesäpallon pelisäännöt, §25). Tätä ei kuitenkaan pysty TV-kuvan perusteella varmaksi sanomaan, eli näkemysratkaisu tämäkin.
Tiukkoja pesäkilpoja: Kirittäret saivat kaksi kotiutusta supervuorossa aikaiseksi. Ensimmäinen tuli kun Aino-Kaisa Mantere löi ja Virpi Hukka eteni. Tämä oli tiukka tilanne, mutta palo kumminkin tuomittiin. Oma näkemykseni tilanteesta on kuitenkin eri kun tuomaristolla, mutta se on vain minun näkemys ja jokaisella saa olla se oma näkemyksessä tälläisiin tilanteisiin. Tuomarit tuomitsevat ja sen mukaan edetään, kukaan ei voi sanoa toisen näkemystä tilanteesta vääräksi.
Toinen kotiutusyritys tulee kuitenkin heti seuraavalla lyönnillä, lyömässä edelleen Mantere ja tällä kertaa kotiin kirmasi Emma Nieminen. Jälleen tiukka tilanne, tällä kertaa tuomiona juoksu ja voitto Kirittärille supervuoroparissa (2-1, 4-7, 0-1).
Myös Lapuan Virkiän pelinjohtaja Jukka Liikala kritisoi tuomareita, eikä hän ollut tyytyväinen kaikkiin tuomareiden tekemiin ratkaisuihin toisessa finaaliottelussa.
”Tuomarit eivät pysyneet pelin tason mukana”, oli Liikalan kommentti ottelun tuomaristosta.
Tuomarin tuntemuksia
Ottelun jälkimainingeissa syöttötuomari Sari Palokari avasi ajatuksiaan toisen finaalin tapahtumista sekä tuomaroinnista yleensäkin. Tavoitin Palokarin ja pyysin häneltä lupaa lainata hänen Facebook-seinälleen kirjoittamaansa tekstinpätkää.
”Jos tuomarilla tulee pelissä virhe, se tuntuu olevan maailman suurin katastrofi ja kaamea vääryys, vaikka korjaisi väärän tuomion oikeaksi. vertauksena, pelaajat tekevät otteluissa jopa kymmeniä virheitä, tuomaristo parhaassa tapauksessa ei yhtään, mutta toinen joukkue voi silti olla sitä mieltä, että peli kaatui tuomarivirheeseen. hyväkin joukkue voi päästää huonona päivänä kymmenenkin juoksua, eikä saa tehtyä yhtä montaa. lajissa kuin lajissa, joukkue kuin joukkue, menee liian helposti sen taakse, että tuomaristo pilasi pelin. miksei katsota peiliin ja etsitä niitä syitä sieltä? niin mekin teemme, kun tulee virheitä, vain itsestäni löydän syyn jos menee vihkoon. harvoin hävityistä peleistä syytetään pelaajia, mutta katsojia myöten on helppo syyttää tuomaria sen sijaan, että tarkasteltaisiin virheitä, jotka johtivat toisen joukkueen voittoon.
Arvostan suuresti kaikkia pelaajia ja joukkueita, jotka tekevät läpi vuoden sitä duunia, että pääsevät pelaamaan niissä viimeisissä peleissä syyskuussa, hakemaan sitä kirkkainta kruunua kaudelleen, jopa uralleen. mutta arvostan vielä enemmän niitä, jotka kuuluvat edellä mainittuihin JA kunnioittavat myös sitä kolmatta joukkuetta, joka on peleissä mukana, tuomaristoa. meistäkin jokainen lähtee peleihin tekemään vain ja ainoastaan parhaansa ja antamaan kaikkensa, meillekin se finaalipeli on tavoittelemisen arvoinen asia, joka huipentaa kauden.
Kun kausi on oman tiimin osalta tässä, haluan kiittää kaikkia apureita, jotka ovat mukana kulkeneet ja mahdollistaneet tiimin toiminnan, mutta suurin kiitos menee tuomariparille, Waltterille. jälkikasvua tulossa, työt kaupalla ja työvuorojen järjestelyt, kaikki pelireissut; kotoa poissaolo ei oo ollu aina kovin helppoa tai kevyttä, mutta joka kerta on hoidettu pelit kunnialla kotiin, vaikka olis ollu mutkia matkassa. sitä ei kukaan meiltä ota pois, mihin on tämän kauden aikana päästy ja miten yhteispeli on kehittynyt entistä ammattimaisempaan suuntaan, miten toimitaan tiiminä paremmin ja varmemmin, miten ollaan joka peliin aina vaan valmiimpia.
Pelin nopeus ja pelaajien taitotaso kasvaa vuosi vuodelta, mutta ihmisen silmät eivät kehity samaa tahtia. virheitä tulee ja se on inhimillistä, ja näillä peli- ja toistomäärillä se on jopa tilastollisesti todennäköistä, että joskus menee vihkoon. silti, tärkeintä ei ole virheettömyys, vaan se että oppii tekemistään virheistä; vain siten voi kehittyä. loppukaneettina todettakoon lause, minkä oon kerran kuullu yhen pitkän uran tehneen pesäpalloilijan suusta: ”ihminen joka ei tee virheitä, ei tee yhtään mitään muutakaan.”
– Sari Palokari 31v., superpesistuomari, vastaanottovirkailija (yövuoro), yrittäjä
Yhteenvetona voin sanoa, että tuomaristo selviytyi ottelusta erittäin mainiosti. He tekivät parhaansa eivätkä todellakaan ratkaisseet ottelua. Jokainen saa ihan vapaasti koittaa mennä tuomaroimaan junnupelejä ensi kesänä, sillä niitä kyllä riittää tuomittavaksi jokaiselle halukkaalle, katsotaan sitten että onko se niin helppo homma tuomita tiukkoja tilanteita. Tuomarointi ei ole helppoa, varsinkaan kun panoksena on suomenmestaruus.
Tuomaritkin on vain ihmisiä, meille sattuu huonoja päiviäkin. Helppo se on kuvasta tai hidastuksesta tuomita, mutta kentän pinnassa näet vaan sen tilanteen kerran ja se tapahtuu s**tanan nopeasti. Jokanen saa mennä kokeilemaan onko helppo homma, minulta kyllä saa pillin lainaan ihan milloin vaan. Ja sanoisin vieläkin, että pelaajat tekevät muutaman virheen peliin enemmän kun tuomarit.
Viitatut sääntöpykälät:
Pesäpallon pelisäännöt 25§ – Syötön tekninen suoritus
Väistäminen: Lukkarin on väistyttävä välittömästi lyöjästä poispäin siten, että lyöjä voi suorittaa lyöntisivalluksen haluamaansa sallittuun suuntaan. Lukkari ei saa syöttäessään eikä väistyessään liikehtelyllään häiritä lyöjää. Väärin suoritettu väistyminen tekee syötöstä väärän. Jos lukkari estää lyöjää lyömästä vapaasti haluamaansa suuntaan tai muutoin liikehtelemisellään häiritsee lyöjää, tuomari voi tuomita lyöjälle ja aktiivisille etenijöille vapaataivaloikeuden siinäkin tapauksessa, että lyöjä on lyönyt. Jos lukkari koskettaa syötettyä palloa, ennen kuin lyöjä on lyönyt tai pallo on pudonnut maahan, saavat lyöjä ja kaikki kentällä olevat juoksijat vapaataivaloikeuden.
Pesäpallon pelisäännöt §48 – Tuomarin väärä vihellys
Tavoittamaton laillinen läpilyönti, joka on vihelletty laittomaksi, tuomitaan, kuten tilanne olisi edennyt ilman vihellystä. Pelituomari voi siirtää pelaajia eteenpäin, kuten he olisivat pelituomarin harkinnan mukaan edenneet. Muunlaisissa lyönneissä peliteot mitätöidään ja tilanne pelataan uudestaan.