Vettä on ehtinyt virrata Vantaassa jo tovin verran siitä, kun summeri soitti viimeisen sointunsa salibandyn Superfinaalin päätteeksi Hartwall Arenassa. Etäisyyttä menneeseen salibandykauteen on otettu tarpeeksi ja on aika hieman kerrata kautta. Faneille.comin salibandyraatilaiset ehtivät jo oman lusikkansa soppaan heittämäänkin, mutta vielä tämä yksi tarina aiheesta sallittakoon.
Syyskuussa, kun Hartwall Arenan aitiossa pidettiin Superfinaalipressin nimellä kulkenutta kauden avaustilaisuutta, olivat odotukset kauteen lähdettäessä mainiot. Edessä oli niin naisten MM-kisat Tampereella kuin myös keväällä ensimmäistä kertaa pelattava Superfinaali. Kauteen lähdettäessä tiedettiin myös, että kauden aikana tulee ennätysmäärä nettilähetyksiä.
Selostajaksi nettilähetyksiin
Mennäänpä niihin nettilähetyksiin ihan ensimmäiseksi, mitkä koskettivat itseänikin kauden aikana henkilökohtaisesti. Pressin aikana itselläni ei vielä ollut tietoa, mitä omalta kohdaltani kausi toisi tullessaan, mutta se valkeni sitten kaudenalusviikolla, kun puhelimeni soi. Luurin toisessa päässä oli Salibandyliiton viestintäpäällikkö Juhani Henriksson ja hänen kysymyksensä oli selkeä: Lähtisinkö selostamaan seuraavana lauantaina pelattavaa KooVee-TPS-ottelua Tampereelle?
Joni Hildén Fanseatin selostustehtävissä Tampereen Spiral-Hallissa. Kuva: Salibandyliiga
Vastausta ei tarvinnut kovinkaan pitkään miettiä ja sinne sitä sitten lähdettiin. Selostettuja pelejä kauden aikana tuli viisi kappaletta. Kahdesti kävin Tampereen Spiralissa ja kahdesti Jyväskylän monitoimitalolla. Kerran kävin myös Oulussa. Kokemukset näistä olivat miellyttävät ja toivon mukaan hommat silläkin saralla jatkuisivat tulevanakin kautena.
Spiral-halli ja Kastellin monitoimitalo Oulussa olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta Jyväskylässä olin jo aiemmin käynyt, silloin kun toimin Tikkurilan Tiikereiden miesten edustusjoukkueen tiedottajana vuonna nakki ja kilpi. Spiral-halli on tietysti fasiliteeteiltaan aika huono, mutta KooVeen toimihenkilöiden lämminhenkisyys pelasti roimasti. Siellä hommat toimivat hyvin.
Hirviteatteri teki vaikutuksen
Eikä se hommien toimimattomuus myös muuallakaan kovin huonoa ollut. Jyväskylästä selostajana jäi erittäin hyvät muistot ja varsinkin Happeen puuhamiehen Jani Oravan kanssa toimiminen oli mutkatonta. Ja Happeen hirviteatteri teki minuun vaikutuksen tämän kauden aikana, ehdottomasti. Oulukin oli ihan mukava paikka, vaikka sinne nyt yksi kommellus sattuikin. Teknisten ongelmien vuoksi jouduimme vetämään OLS-Classic-pelin ensimmäisen erän ilman kuvaa. No siitä selvittiin.
Hirviteatteri teki kauden aikana vaikutuksen. Kuva: Jari Turunen
Kuten jo tuossa totesin, niin yksi mieleenpainuvimmista jutuista kaudella oli Happeen hirviteatteri ja se fiilis, mikä siellä oli. Jyväskylässä on salibandykulttuuria parhaimmillaan. Toinen Happeeseen kauden aikana liittyvä asia ei tosin ole niin mairitteleva, sillä tästä kaudesta tullaan myös muistamaan heidän osaltaan pelikieltopelleilyt, jotka pudotuspeleissä tapahtui.
Kyllähän se tietysti on peliliikettä, että yritetään oljenkorsia käyttää ja venyttää selvien pelikieltojen voimaantuloa, mutta urheilullisuus ja lajin kunnioittaminen siitä ovat kyllä kaukana. Kirsikkana kakun päällä vielä tapaus Peter Kotilainen, joka sai punaisen kortin ja PR3-rangaistuksen kuudennen välieräottelun päätteeksi. Saamieni tietojen mukaan Happeella oli tiedossa, mistä pelikiellosta oli kysymys. Siitä huolimatta he väittivät mediassa toista yrittäen saada liittoa huonoon valoon. Siitä isot risut Jyväskylän suuntaan.
Puhelin soi jälleen
Joulukuussa pelattiin naisten MM-kisat Tampereella, jotka olivat äärettömän onnistuneet. Kisat saivat mediassa huomiota hyvin ja varsinkin loppuratkaisu oli omiaan luomaan median kiinnostusta. My Kippilän rankkari hylättiin, jonkun mielestä oikein ja jonkun toisen mielestä taas väärin perustein. Totean vain, että vastaavanlaisia rankkareita on nähty tällä kaudella Salibandyliigan ratkaisuhetkilläkin, erilaisin tuloksin.
Kurre Westerlund pyysi mukaan Viikinkeihin. Kuva: Juhani Järvenpää
Kevätkaudelle lähtiessä oma toimenkuvani salibandyn parissa muuttui myös. Olin viimeiset viisi vuotta ollut salibandyn huippusarjojen osalta lähinnä toimittajan roolissa, mutta siihen tuli muutos tammikuussa, kun jälleen kerran puhelimeni soi. Tällä kertaa luurin päässä oli mies, jota olin kauden avaustilaisuudessa haastatellut. Mies, joka loi 2000-luvun suurimman dynastian, Kurt ”Kurre” Westerlund.
Viikingit etsivät tiedottajaa, kun heille aiemmin juttuja tehnyt Kare Westerlund lähti työn perässä Ruotsiin. Nimeni oli tullut esiin ja Kurre päätti kysyä halukkuuttani tehtävään. Kovin pitkään ei tarvinnut miettiä, että tarttuako tarjoukseen vai ei. Sain tosin miettimisaikaa, mutta päätös oli oikeastaan jo tehty sillä hetkellä, kun minulta asiasta kysyttiin.
Kevätkauden olinkin sitten Viikinkien mukana ja aika heidän kanssaan oli jotakin aivan erityistä. Se, miten minut otettiin joukkueeseen mukaan, tuntui erittäin hyvälle. Kevään aikana sain olla kokemassa heidän kanssaan niin iloja kuin surujakin, jotka kaikki kuuluvat urheiluun. Se kirkkain, mitali jäi tällä kaudella saavuttamatta.
Ravintola Palace ja EräViikingit
Yksi kauden mieleenpainuvimmista hetkistä koettiin Ravintola Palacessa Helsingissä maaliskuisena aamuna. Media oli kutsuttu koolle kuulemaan salibandymaailmaa järisyttävästä uutisesta. Kukaan ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Tietoa ei ollut minullakaan. Asia valkeni vasta, kun uutisen kertova nelikko saapui saliin paikalle ja Kurre latasi medialle, että Tapanilan Erä ja Viikingit yhdistyvät.
Erä ja Viikingit yhdistyivät, nimeksi tuli EräViikingit. Kuva: Juhani Järvenpää
Ajatukset päässäni risteilivät ristiin rastiin sillä hetkellä, kun EräViikinkien synnystä kerrottiin. Koko uutinen tuli aivan puskista, vaikka olin toisen yhdistyvän seuran tiedottaja. No näin tällä kertaa ja ajatukseen uudesta seurannasta on jo päässyt tottumaan. Se todettakoon vielä, kun moni arveli tuon vaikuttaneen Viikinkien loppukauteen, niin siihen täytyy todeta, että vaikutti, mutta positiivisella tavalla. Kundit ottivat siitä vielä yhden askeleen lisää voitonnälkää. Viikingeille jäi sitten luu käteen, kun Classic pudotti meidät välierissä ja Happee pokkasi pronssimitalit.
Superfinaali ja Jarkko Nieminen
Finaaliviikolle jämähti vielä yksi salibandya ja koko urheilevaa maailmaa täräyttänyt pommi. Uransa tenniksen ammattilaisena päättäneen Jarkko Niemisen kerrottiin siirtyvän ensi kaudeksi Tampereen Classiciin. Aika näyttää, millainen pelimies Nieminen sitten on, mutta Petteri Nykky ainakin omien sanojensa mukaan uskoo miehestä olevan hyötyä joukkueelle.
Classic voitti vihdoin ja viimein miesten Suomen mestaruuden. Kuva: Salibandyliiga
Kauden viimeinen pommi oli tietysti Superfinaali ja se, kuinka huikeasta tapahtumasta oli kyse. Hartwall Arenalle saatiin yli kymmenen tuhatta katsojaa, joka on tämän kauden ennätys kotimaisissa liigafinaaleissa. Edes jääkiekon SM-liigan yksittäinen finaali ei kerännyt niin montaa katsojaa kuin salibandyn ratkaiseva finaalitapahtuma. Siitä voidaan jo todeta tapahtuman olleen onnistunut.
Naisissa mestari vaihtui ja NST juhli mestaruutta Classicin sijaan. Classic on hallinnut karkeloita monia vuosia ja tällä kertaa lappeenrantalaiset vetivät pidemmän korren. Miesten puolella taas Tampereen Classic nappasi historiansa ensimmäisen Suomen mestaruuden ja aivan suvereenisti. Voisi myös sanoa, että Classic ansaitsi tuon mestaruuden, olihan sitä Tampereella jo yritetty vuosikaudet. Pasi Peltolalle tuolla mestaruudella on varmasti kaikista suurin merkitys ja voin vain kuvitella sen, miltä miehestä voiton hetkellä tuntui.
Kirjoittaja on toiminut salibandyn parissa eri rooleissa jo 14 vuotta. Tällä kaudella hän toimi Fanseat- ja ISTV-lähetyksissä selostajana sekä MM-kisojen että Superfinaalin viestintäryhmässä. Lisäksi Viikinkien tiedottajana tammikuusta alkaen.
Kansikuva: Salibandyliiga