Myös kotoista Salibandyliigaa nähdään Ruutu+ -palvelussa.Salibandyliigan runkosarja alkaa pikkuhiljaa lähennellä puoliväliä, kun joukkueet ovat pelanneet kymmenestä kahteentoista ottelua. Nuorehkolle lajille ominaisesti keskustelua on riittänyt, ennen muuta täksi kaudeksi uudistuneesta jatkoajasta ja sen myötä pisteenlaskusysteemistä. Rakenteellisen aiheen lisäksi liigasta erottuu yksi pelillinen huomio, epäkohta tai ongelma – miksi sitä haluaakaan nimittää – nimittäin Tampereen Classicin murskaava ylivoima.
Tyylinäyte kaksi edellistä Suomenmestaruutta nimiinsä vieneen tamperelaisryhmän iskukyvystä nähtiin keskiviikkona Tampere Areenalla. Monien papereissa Classicin ykköshaastajaksi ennen kauden alkua nostettu Jyväskylän Happee jäi täydellisesti jalkoihin ja päätössummerin soittaessa taululla komeilivat tylyt loppulukemat 10–2.
Ihan täydellinen isät vastaan pojat -läpsyttely Classic-Happee ei ollut, mutta paremmasta joukkueesta ei jäänyt epäselvyyttä. Voittoputkessa seilanneet Hirvet saapuivat Tampereelle kolmen todella väkevän hyökkäyskentän säestämänä, mutta huippupaikoille pääseminen oli lähes mahdotonta. Tilanteita Happee kyllä sai luotua, mutta kuten todettua huippupaikoille ei ollut asiaa.
Happee-otteluun tiivistyy pitkälti Classicin läpikäymä muutos mestarivalmentaja Petteri Nykyn alaisuudessa. Family on pitkään tunnettu Suomen parhaana organisaationa ja vaikka edustusjoukkue on paperilla ollut mestarikandidaatti jo pidempään, on kirkkain pysti kiertänyt Classicia. Joskus oli puhetta huonosta joukkuehengestä, mutta ennen muuta menestymättömyys johtui yhdestä isosta asiasta, Classic ei puolustanut tarpeeksi laadukkaasti. Hyökkäyspelin tehokkuudesta tai ratkaisijoiden määrästä menestys ei ole jäänyt kiinni.
Nykkyä ei olla koskaan tunnettu taktisena nerona, mutta Tampereella Alkemisti on laittanut puolustuspään kuosiin. ”Raastaminen” nousi Classicin repertuaariin jo Jarkko Rantalan aikana, mutta ei riittävän hyvin. Nykyn Classic puolustaa huomattavasti aiempia ryhmiä kurinalaisemmin, mutta myös aggressiivisemmin. Happeen hyökkäysarsenaalin lähes täydellinen nollaaminen oli tästä erinomainen esimerkki.
Toinen ja kenties se tärkein asia, mitä Nykky on tuonut Classicin tekemiseen, on voittamisen kulttuuri ja sen myötä tullut henkinen vahvuus. Joukkue on pelannut tälläkin kaudella nihkeitä pelejä, mutta siitäkin huolimatta ryhmä löytää itsensä kriittisillä hetkillä ja kääntämään ottelut edukseen. Edes joukkueen ykköspelaaja Nico Salon poistuminen länsinaapuriin ei ole syönyt Classicin ylivoimaa kotimaisessa liigassa.
Keskiviikon tapaista täydellistä näytöstä Classicin meno ei koko aikaa ole ollut, mutta voittoja joukkue raapii vakuuttavaan tahtiin. Kun ynnätään yhteen kaikki Nykyn aikana pelatut liigaottelut (ml. pudotuspelit) on joukkue voittanut 86:sta pelaamastaan matsista kaikkiaan 73. Nykyn voittoprosentti on näin ollen 85. Classic siis voittaa keskimäärin miltei yhdeksän ottelua kymmenestä ja täksi kaudeksi tahti näyttää vain kiihtyneen.
Classic porskuttaa tällä hetkellä kymmenen ottelun voittoputkessa. (Esa Takalo/Salibandyliiga)
Pistetäänkö mestaruus jo jakoon?
Kuten todettua ovat tamperelaiset tällä hetkellä täysin suvereenissa vedossa. Perättäisiä voittoja on kymmenen kappaletta ja 24 mahdollisesta pisteestä se on napannut 23. Eroa toisena olevaan Nokian Krp:hen on jo kuusi pistettä, eli kolmen voiton verran. Kovimmiksi haastajiksi povatut EräViikingit ja Happee ovat seitsemän ja yhdeksän pisteen päässä.
Maaleja Classic on tehnyt yhteensä 96 (8 per peli), kun taas omissa on soinut 47 kertaa (3,92/ottelu). Kummatkin ovat sarjan parhaita lukemia. Joukkueen maaliero on 49 maalia plussalla. Toiseksi parhaan lukeman omaa EräViikingit, +23, joka on siis yli puolet Familyn vastaavaa heikompi.
On oikeastaan ihan sama miten päin Salibandyliigan relevantteja tilastoja syynäilee, on Classicin ylivoima suvereenia luokkaa. Tehotilaston (+/-) kärkikolmikon muodostavat Classic-kolmikko Joonas Pylsy (+26), Eemeli Salin (+25) ja Mikko Leikkanen (+23). Sen pelaajista peräti 13 omaa vähintään +10-alkuisen teholukeman.
Edes loukkaantumiset ja muutamien tähtien alavire eivät ole horjuttaneet Classicia. Jussi Pihan alkukausi on ollut tehojen valossa vaatimaton, sillä leipuri on summannut vain 0+7. Monien mielestä koko liigan paras pelaaja Krister Savonen kävi polvioperaatiossa Champions Cupin jälkeen, mutta edes tähtipuolustajan poissaolo ei näkynyt tuloksissa. Viime keväänä ykköskentän alla puolustanut Asser Jääskeläinen ei ole esiintynyt kuin kahdessa ottelussa.
Materiaalia Classicilla toki riittää, mutta aivan niin suvereeni sen ei pitäisi nimilistojen perusteella olla, mitä tulokset antavat ymmärtää. Yksi vahvuus on tietysti ydinryhmän pysyminen pitkään yhdessä. Toisaalta Classicin kentälliset ovat pyörineet alkukauden aikana, eikä kiveen hakattuja kombinaatioita ole näkynyt, vaikka esimerkiksi Pylsyn johtama ykkönen on pysynyt pitkälti samassa muodossa.
Ottamatta mitään Classicilta pois, ovat haastajat vähissä. Viime kauden toinen superjoukkue, EräViikingit on hukannut fuusion tuomat materiaaliedut yhdessä kaudessa. Tampere Areenalla ErVi roikkui mukana, mutta ei rehellisyyden näyttänyt nimissä missään vaiheessa taistelevan ottelun voitosta. Sittemmin helsinkiläiset ovat petranneet, mutta Classicin uskottavaksi haastajaksi ryhmää ei voi nykyisellään nostaa.
Vastaavasti Happeen aika jälkeen Seppo Pulkkisen on ollut hakemista. Välillä Hirvet ovat rytkineet vakuuttavia voittoja, mutta väliin mahtuu myös kolmen ottelun tappioputki. Mikko Lehdon haasteena on ollut etenkin toimivien ketjukoostumusten löytäminen. Parhaana päivänä Happee pystyy varmasti Classicia haastamaan, mutta se vaatisi oikeanlaista roolitusta ja lähes täydellistä pelin läpivientiä.
Kestomenestyjä SPV on hajoamassa loukkaantumisiin. Kapea hyökkäys koki kolhuja Jari Hankkion ja Jukka-Pekka Pelto-Arvon kaudet päättäneiden polvivammojen myötä. Työteliäs ja vaikeasti voitettava nippu Seinäjoella on edelleen kasassa, mutta kapeaksi käyneellä ratkaisijaosastolla Speven on vaikea haastaa tamperelaisia. SPV:n nollaamiseen pitäisi nykyisellään riittää ykköskentän pitäminen kurissa.
Tällä hetkellä Classicin ykköshaastaja näyttää olevan Nokian KrP. Täksi kaudeksi Näätien ruoriin tarttuneelle Jarmo Härmälle on nostettava isosti hattua vain yhden varsinaisen peliajan tappion kokeneen ryhmänsä saattamisesta huippuiskuun. KrP:n näkeminen Superfinaalissa tuntuu silti utopistiselta ajatukselta. Henri Johanssonin tähdittämä ykkönen on sarjan tuhoisimpia viisikoita, mutta maalivahtipeli ja materiaali ykkösen takana tuskin riittävät puolivälieriä pidemmälle.
Haastajia on tietysti tutkailtava suhteessa haastettavaan. Tällä hetkellä Classic on laittanut riman niin korkealle, ettei tämän kauden Salibandyliigassa taideta nähdä mestaruustaistelua. SB Welhojen päävalmentaja Janne Kainulainen kehui Indians-ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa espoolaisia parhaaksi ryhmäksi, jonka sarjanousija oli siihen mennessä kohdannut. Lisähuomiona Taikureiden pääkäskijä sanoi, ettei Classicia voi laskea mukaan, koska se on tällä hetkellä täysin omassa kastissaan.
Niin paljon kuin Superfinaali on kritiikkiä saanut, on se tällä hetkellä ainoa asia, mikä voi estää kauden täydellisen antikliimaksin. Kuten nettilähetyksistä tuttu selostaja Tuomo Reponen Twitterissä kommentoi, ei tällä hetkellä kukaan kaataisi Classicia sarjassa.
Kausi on vielä nuori ja paljon ehtii tapahtua, joten ei ryhdytä vielä jakamaan mestaruutta. Nyt jos koskaan voi kuitenkin käyttää kulunutta lausetta: Classicin ylivoima on viemässä sarjalta mielenkiinnon.
Kansikuva: Esa Takalo / Salibandyliiga