Salibandyä ollaan muokkaamassa kovalla kädellä. Kansainvälinen salibandyliitto (IFF) esittää, että pelikellosta napattaisiin vartti pois ja kansainvälinen ottelu kestäisi jatkossa 3 x 15 minuuttia. Myös pöytäkirjaan saisi merkitä yhteensä 15 pelaaja ja kolme toimihenkilöä.
Radikaalit muutosehdotukset ovat arvatenkin kuohuttaneet suomalaista lajiväkeä, jolta on tullut ehdotukselle täystyrmäys. Kirjoitin itsekin uudistuksen mahdollisista tuhoisista seurauksista. Jutun pääset lukemaan tästä.
Tämä kyseinen juttu ei ota kantaa uudistusten hyvyyteen tai huonouteen, vaan ruotii kriittisesti IFF:n päätöksentekoprosessia ja siihen liittyvä ongelmia.
Uudistuksia perustelevan kyselyn toteutus on ongelmallinen
IFF antaa ymmärtää, että sääntöehdotukset on tehty sen jäsenmaille tekemän Future of Floorball -kyselyn pohjalta.
Kyselyssä huomionarvoista on se, että kysymysten sijaan kansallisille lajiliitoille on esitetty väittämiä. Kyselyssä ei siis kysytä, minkälaisilla pelaajamäärillä tai peliajalla lajiliitot haluaisivat peliä pelattavan, vaan heille on esitetty Kansainvälisen salibandyliiton sääntö- ja kilpailuvaliokunnan (RACC) ehdotus. Tämän kaltainen kysymyksenasettelu on hyvin ongelmallista, sillä väittämien tarjoilulla on ilmeinen johdattelun vaara.
Toisin sanoen, onnistuneella kysymyksen asettelulla voi saada toivottuja lopputuloksia. En tietenkään voi aukottomasti väittää, että IFF olisi tarkoituksenmukaisesti johdatellut vastaajia asettelemalla kysymysten sijaan väittämiä, joilla päästäisiin toivottuun lopputulokseen, mutta yleisesti ottaen kyselyn toteutus vaikuttaa hyvin ongelmalliselta.
Tämän kaltainen johdattelu asettuisi varsin hyvin linjaan IFF:n tavoitteen, eli olympialaisiin pääsyn kanssa. Argumentaatiossa on menty jopa niin pitkälle, että pääsihteeri John Liljelund esitti IFF:n johtokunnan syyskuisessa kokouksessa FIFA:n tutkivan mahdollisuutta siirtyä 2 x 30 tehokkaaseen peliaikaan jalkapallon MM-kisoissa. Ainakaan julkisuuteen tulleiden tietojen valossa näin ei ole tapahtumassa. Se, että merkittävää sääntöuudistusta kuitenkin perustellaan vahvasti spekulatiivisella ja paikoin epätodennäköisellä toisen lajin uudistuksella kuvastaa, kuinka kovasti IFF:n johtohenkilöt kyseisen uudistuksen ja sitä kautta olympiaunelman puolesta lobbaavat.
Future of Floorball -kyselystä voi huomata, että etenkin pienet maat ovat peliaika-uudistuksen kannalla. Suomen liitto vastustaa ehdotusta, samoin Sveitsin liitto. Ylivoimaisesti suurimmalta kansalliselta liitolta, eli Ruotsilta tulee varovaista peukkua, mutta se huomauttaa haluavansa testata uudistusta kunnolla, esimeriksi EFT-turnauksissa.
Suomen liiton huomiossa toivotaan kattavaa keskustelua ja korostetaan, että koska olympialaisiin pääsy tapahtuu aikaisintaan vuonna 2032, ei uudistusta tarvitse viedä niin aikaisin läpi. Vastaavasti Sveitsin liitto antaa kovaa palautetta uudistukselle. Se ihmettelee, miten laji voi kasvaa ammattimaisemmaksi, jos penkille saa ottaa jatkossa vain kolme toimihenkilöä.
Suomalaiset vastustavat uudistuksia, kun taas Ruotsin liitolta on tullut varovaista peukkua. (Mika Hilska/Salibandy.fi)
Päätöksenteossa on vakava representaatio-ongelma
Lopullisen päätöksen asiasta tekee IFF:n yleiskokous, joka kokoontuu joulukuun MM-kisojen aikaan Prahassa. Vallankäytössä on sama periaate kuin FIFA:n kongressissa: yksi ääni per jäsenmaa.
Tämä formaatti on tuottanut merkittäviä ongelmia myös FIFA:ssa vaikka se ei ole niin korruptiolle altis, kuin aiempi 24-henkisen, mafian lailla toimineen johtokunnan valta-asema. Nykyinen presidentti Gianni Infantino ankkuroi kampanjansa juuri kisojen laajentamiseen, jonka turvin hän kalasteli etenkin Pohjois- ja Väli-Amerikan sekä Afrikan liiton äänet. Nämä liitot tulevat myös olemaan laajennuksen suurimmat hyötyjät, vaikka niiden edustajia ei ole koskaan nähty lopputurnauksen välierävaiheessa 21 kertaa pelattujen MM-kisojen historiassa.
Salibandyn osalta representaatio-ongelma on huomattavasti suurempi, sillä IFF:n noin 350 000 lisenssipelaajasta yli puolet tulee lajin kahdesta suurmaasta Ruotsista (n. 123 000) ja Suomesta (n. 61 000). Kyselyssä 3 x 12 peliaikaa ehdottaneessa Brasilian liitossa on 70 lisenssipelaajaa. Niinpä yhden brassipelaaja ääni vastaa 1757:n ruotsalaisen ja 871:n suomalaisen ääntä.
Perspektiiviä voi hakea myös siitä, että maailmassa on vain 11 lisenssipelaajien määrältään suurempaa lajiliittoa, kuin Suomen suurin seura, reippaan 2000:n jäsenen EräViikingit.
Ääni per lajiliitto -systeemiä voi siis perustellusti pitää epädemokraattisena, sillä siinä pienet lajiliitot saavat kokoonsa nähden suhteettoman paljon valtaa. Tämä on vakava ongelma etenkin sen takia, että monissa lajin lilliputtimaissa ei ole edes kansallista sarjaa ja maajoukkue saattaa koostua muualla asuvista siirtolaistaustaisista pelaajista.
Jos äänet jakautuisivat kuitenkin lisenssipelaajien mukaan, olisi enemmistötyrannian uhka vakava. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi ja Ruotsi saisivat yhdessä määräenemmistön ja pääsisivät määrittelemään lajin tulevaisuutta muista piittaamatta.
IFF voisi kenties ottaa mallia Euroopan Unionista, jossa parlamentti käyttää tuplamääräenemmistön-periaatetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asian edistämiseksi tarvitaan määräenemmistö sekä parlamentaarikkojen osalta, joiden paikat on jaettu asukasluvun mukaan sekä määräenemmistö myös maittain, jotta isot maat eivät voi kävellä pienempien yli.
Nykyinen systeemi on kuitenkin katastrofaalinen. Nyt se on mahdollistamassa sen, että lajin luonteeseen ja sen tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavat sääntöuudistukset ollaan runnomassa läpi ilman kunnon testaamista tai keskustelua – ja tämä tapahtuu vieläpä siten, että päätöksen tekevät maat, joissa ei käytännössä edes pelata salibandya. Näin ollen IFF voi saada lajin olemusta merkittävästi muuttavan uudistuksen maaliin, kunhan se lobbaa pienempiä maita ehdotuksen puolelle.
Jos vastaan tulisi tilanne, jossa vain salibandyn neljä suurmaata: Suomi, Ruotsi, Tšekki ja Sveitsi vastustaisivat uudistusta, häviäisi se 44-paikkaisen yleiskokouksen määräenemmistön lukemin 4–40. Nämä neljä lajiliittoa muodostavat kuitenkin lähes kolme neljännestä lajin rekisteröidyistä lisenssipelaajista. Niinpä lobbaaminen kannattaa aloittaa toisesta päästä jos haluaa kävellä isojen maiden yli.
En tietenkään tiedä, kuinka paljon Liljelund ja kumppanit ovat uudistuksia pikkuliitoille myyneet vai ovatko ollenkaan, mutta ongelma on kuitenkin ilmeinen jos lajin suurmaat pystytään ohittamaan päätöksenteossa näinkin helposti.
Koko sääntöuudistussoppa on osoittanut, kuinka vakavia ongelmia salibandyn ylimmän kattojärjestön vallankäytössä on. Tässä suhteessa olisikin mielenkiintoista, jos Ruotsin liitto äänestäisi uudistusta vastaan, mutta se menisi kuitenkin läpi. Saattaisimme olla siten tilanteessa, jossa merkittävä uudistus on tehty pikkumaiden äänillä juridisesti oikein, mutta isojen maiden vastustuksen takia uudistuksella ei olisi käytännössä minkäänlaista legitimiteettiä.
Kansikuva: Mika Hilska / Salibandy.fi
EDIT: Korjattu futiksen MM-kisoihin liittyvää kohtaa, viittaus välieriin jäänyt pois alkuperäisestä tekstistä. 23.10.2018 klo 16.45.
EDIT: Pääsihteeri Liljelundin FIFA-kommenttia korjattu. Liljelund on todennut kokouksessa FIFA:n tutkivan mahdollisuutta siirtyä lyhyempään peliaikaan, eikä siten väittänyt FIFA:n olevan siirtymässä siihen, kuten jutussa alunperin väitettiin. 24.10.2018 klo 11.15