Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Miesten ja naisten Salibandyliigassa siirryttiin pari vuotta sitten finaalisarjasta yksittäiseen finaaliotteluun. Muutos kirvoitti voimakasta vastarintaa, etenkin seurojen toimesta, kun silloisista liigaseuroista kahta vailla jokainen allekirjoitti julkilausuman, jossa toivottiin liigojen huipentuvan finaalisarjoihin. Liitto ei soraääniä huomioinut, vaan halusi kokeilla Ruotsissa jo yli vuosikymmenen toiminutta formaattia. Superfinaaliksi nimetyn tapahtuman kolmas ja mahdollisesti ratkaiseva näytös nähdään tänä lauantaina.
Urheilullisesta näkökulmasta sarja on ehdottomasti yksittäistä ottelua parempi vaihtoehto, siitä tuskin tarvitsee edes keskustella. Superfinaalia kuitenkin perusteltiin näkyvyydellä ja markkinoitiin lajiväki yhteen kokoavana kliimaksina.
Nuorelle lajille, jonka yleisökeskiarvo runkosarjassa on jo pidempään pyörinyt 500:n ja 600:n tuntumassa, megatapahtuma oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Laji on Suomen nopeiten kasvava ja rekisteröityjen lisenssipelaajien määrä on kasvanut tällä vuosikymmenellä reilusta 40 000:sta 65 000:n paremmalle puolelle. Salibandylla pitäisi näin ollen olla potentiaalia huomattavasti kovempiin yleisömääriin, sillä lajiperhe on Suomen mittakaavassa suuri.
Periaatteessa Superfinaali voisikin olla toimiva konsepti, joka parhaimmillaan innostaa uusia seuraajia ja harrastajia lajin pariin. Aivan toivotunlaiseen lentoon formaatti ei kuitenkaan ole lähtenyt.
Historian ensimmäinen Superfinaali-tapahtuma keräsi Hartwall Areenan lehtereille mukavasti yli 10 000-päisen yleisön, vaikka monien odotusarvona oli loppuunmyyty halli. Naisissa jännitystä riitti aina päätössummeriin asti, mutta miehissä ottelu kääntyi antikliimaksin puolelle, kun Classic katkaisi Oilersin selkärangan jo toisessa erässä ja tyylitteli 8–2-voittoon.
Viime kaudella naisten finaali taas ratkesi toisessa erässä Classicin eduksi, mutta miehissä oli eväitä todelliseen huipennukseen, kun suvereenit Classic ja EräViikingit kohtasivat. Tamperelaiset kuitenkin karkasivat jo toisessa erässä neljän maalin johtoon, eikä finaalista muodostunut niin eeppistä, kuin oli odotettu.
Itse ottelua pahempi ongelma oli kuitenkin latteaksi jämähtänyt tunnelma. Yleisömäärä putosi edellisvuodesta ja jäi 9 500 kieppeille. Sekin vaikutti hieman yläkanttiin arvioidulta, sillä Hartwallin yläkatsomoissa oli reippaasti enemmän tyhjiä kuin täytettyjä paikkoja. Järjestelyiden puolesta tapahtumasta ei liiemmin kritisoitavaa jäänyt. Erinäisiä laukaisututkia, mailapisteitä, artisteja ja esiintyjiä oli mukavasti.
Salibandysivusto Pääkallo.fi haastatteli liiton tapahtumapäällikkö Janne Bruunia helmikuussa, joka kertoi liiton ottaneen viime vuodesta opikseen. Bruunin mukaan tapahtuman rakennetta on muutettu radikaalisti. Muun muassa artistit jäävät tällä kertaa vähemmälle ja salibandy on nostettu keskiöön. Tapahtumapäällikön mukaan tärkein tavoite on saada tunnelma kohoamaan, mihin pyritään osallistamalla katsojia entistä paremmin. Yhtenä keinona tähän on alakatsomoiden täyttäminen.
On sikäli hienoa, että liitossa on havahduttu ongelmakohtiin ja pyritään korjaamaan ongelmia, mutta todellisuudessa etenkin tunnelman luominen keinotekoisesti on äärimmäisen haastava tehtävä.
Joukkueurheilu on sidottu pitkälti paikallisuuteen ja Superfinaali hävittää juuri tämän aspektin. Vaikkapa Happeen kotipelissä valtaosa katsojista on ainakin jossain määrin Hirvilauman puolella, mutta Superfinaalissa katsomot ovat pitkälti täynnä neutraaleja katsojia, jotka eivät myötäelä kummankaan joukkueen mukana.
Vuosi sitten miesten finaalin suurin tunnelmapiikki koettiin, kun Hartwall Arenan DJ Amanda Harkimo laittoi Daruden legendaarisen Sandstorm-biisin soimaan toisessa erässä.
Classicin ylivoima on vienyt suurimman kiiman aiempien kausien finaaleilta. Tamperelaisten mestaruusputki saa jatkoa hyvin suurella todennäköisyydellä myös tulevana lauantaina. (Matti Raivio/All Over Press)
Vaikka Superfinaali on kirvoittanut kritiikkiä, voi se tällä kaudella toimia molempien liigojen kiinnostavuuden pelastavana huipennuksena. Yleinen mielipide on, ettei yhtä syyskuussa kärsittyä jatkoaikatappiota lukuun tottamatta kaikki liigapelinsä voittanutta Classicia voittaisi kukaan pudotuspelisarjassa. Saman seuran naisjoukkue on hallinnut suvereenista omaa liigaansa. Classic on viimeisen kymmenen vuoden aikana voittanut kahdeksan kultaa ja hävinnyt vain yhden pudotuspelisarjan.
Naisten toissa kauden finaali oli hyvä osoitus yksittäisen ottelun arvaamattomuudesta. Suurena ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt Classic koki yllättävän tappion, kun NST nappasi kultaiset mitalit.
Miesten finaalissa Classic saa vastaansa Happeen. Finaaliennakon voi tiivistää yhteen kappaleeseen. Vahvojen kärkiyksilöiden johtama Happee on ainoa joukkue, jonka voi kuvitella kykenevän horjuttamaan Classicia edes yksittäisessä ottelussa. Jättiyllätys vaatisi Hirviltä kuitenkin kauden parhaan pelin ja tamperelaisilta epäonnistumista. Naisissa Classicin ja SB Pron tasoero ei ole ehkä ennakkoon aivan niin suuri, mutta asetelma on hyvin samankaltainen.
Finaalien kenttätapahtumia ja lopputuloksia tärkeämpää on kuitenkin se, miten itse tapahtuma onnistuu. Jos Superfinaali floppaa viime kauden tapaan, ovat tekosyyt vähissä. Ja epäonnistumisella tarkoitan nimenomaan heikkoa tunnelmaa ja yleisömäärän jäämistä nelinumeroisiin lukemiin. Nyt kiistellyllä formaatilla on viimeinen mahdollisuus onnistua.
Me suomalaiset tykkäämme tunnetusti vertailla itseämme Ruotsiin aina NATO-kannoista lähtien. Länsinaapurin kannattajakulttuuri on kuitenkin täysin eri sfääreissä – lajissa kuin lajissa. Jos Superfinaali floppaa, ei konseptin jatkamista voida enää perustella, sillä, että se toimii Ruotsissa.
Superfinaalit pelataan lauantaina 21.4. Hartwall Areenalla. Naisten finaalissa Classic ja SB Pro kohtaavat klo 13:30 alkaen. Klo 16:30 starttaavassa miesten finaalissa vastakkain ovat Classic ja Happee.
Kansikuva: Juhani Järvenpää / Anssi Koskinen / Salibandy.fi