Salibandyliigakausi 2018-19 pyörähtää käyntiin sunnuntaina 16.9. peräti kuuden ottelun voimin. Kaudesta voi povata edellistä sesonkia mielenkiintoisempaa, sillä kärki Classicin takana on tiivistynyt ja myös putoamisesta käydään poikkeuksellisen kiivas taistelu.
Sarjan voi kärjistäen jakaa neljään kastiin. Kolme edellistä mestaruutta vienyt Classic on yksinäisenä huippuna, jota seuraa tasainen kuuden joukkueen rypäs. Viimeisestä pudotuspelipaikasta kamppailee kaksi joukkuetta ja erittäin tasaisessa häntäpäässä putoamispeikkoa välttelee viisi joukkuetta.
Reikäpallon pääsarjaan on tulossa myös sääntöuudistuksia, joista merkittävin on pistelaskun uudistaminen. Viime kaudella runsaasti porua aiheuttanut jatkoaika-systeemi (4vs4) jää historiaan ja jatkossa jatkoaika pelataan aiempien kausien tapaan 5 vs 5. Pistelasku uudistuu siten, että varsinaisen peliajan voitosta saa jatkossa kahden pisteen sijaan kolme pinnaa ja tasapisteissä keskinäisen paremmuuden määrittää varsinaisella peliajalla saavutetut voitot. Jatkoajalla/rankkareilla on jaossa kaksi pistettä voittajalle ja yksi häviäjälle.
Pistelaskun ohella liigassa nähdään uusi rangaistuslaukaus-sääntö, jossa palloa voi viedä taaksepäin, kunhan liike ei pysähdy. Samalla rankkareista poistuu tuplarangaistus, eli rikkonut pelaaja ei joudu jäähylle epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Myös Superfinaali jää tältä erää historiankirjoihin ja mestaruus ratkotaan keväällä finaalisarjassa.
Faneille.comin perinteinen kausiennakko on jaettu aiemmista kausista poiketen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa ennakoidaan sijoille 8-14 arvioidut joukkueet ja jälkimmäisessä sijat 1-7. Joukkuekohtaisissa ennakoissa on pyritty ruotimaan joukkueiden lähtökohtia muun muassa materiaalin ja valmennuksen osalta. Jokaisen joukkueen osalta on listattu myös keskeiset pelaajasiirrot ja nostettu esiin tärkein pelaaja sekä yksi seuraamisen arvoinen yksilö. Lopussa esitetään arvio joukkueen kauden kulusta.
Tässä ennakossa puidaan häntäpäätä ja taistelua viimeisestä pudotuspelipaikasta. Lähtökohtaisesti uskomme pohjaviisikon olevan erittäin tasainen, kun taas sijoille 8. ja 9. rankatut Indians ja LASB ovat selkeästi alakertaa edellä. Sijalle 10. sijoittuva joukkue tulee luultavasti olemaan lähempänä suoraa putoajaa kuin yläpuolelle jäävää joukkuetta.
14. Koovee – Huojuva korttitalo on sortumassa
Tampereen kolmosseuraksi valahtanut Koovee oli kovassa nosteessa vuosikymmenen alussa, mutta on vuonna 2012 saavutetun pronssin jälkeen vajonnut yhtä kautta lukuun ottamatta vuosi vuodelta. Hyvältä ei näytä nytkään. Täpärästi suoran putoamisen välttänyt joukkue menetti ykköskentästä Perttu Koljosen Lahteen ja Riku Reunamäen pitkälle sairaslomalle. Myös maalivahtiosasto heikkeni tuntuvasti, kun Arvid Vonk meni Nokialle ja Eero Peiponen lopetti.
Uudet tulijat eivät ole merkittäviä vahvistuksia. Tomi Aaltonen vakuutti toissa kaudella Hämeenlinnassa, mutta romahti viime kaudella. Nyt loukkaantumisherkän forssalaisen pitäisi kannatella nuorta ryhmää. Koovee on saanut junioripuolen raiteilleen, mistä osoituksena oli B-junnujen suomenmestaruus. Tulevalla kaudella huippulupauksista tuskin on kuitenkaan vielä merkittävää apua.
Ilja ja Iivo Pantzarin johtaman joukkueen materiaali on todella ohut. Ykköskenttä on kohtalainen, kakkonen välttävä ja kolmonen selviytyy. Alakerrassa on rajallisesti pallollista osaamista ja maalivahtipeli ennakkoon sarjan heikointa. Myös harjoitusotteluiden tulokset ovat olleet lohduttomia – etenkin maalinteon osalta. Joukkue hävisi Karhuille 0–5, LASB:lle 1–8 ja Oilersille peräti 1–14.
Uudet pelaajat: Petteri Puustinen (NST, Divari), Tomi Aaltonen (Steelers), Ristomatti Lummikko (Pirkat, 2-div.), Jesse Vainio (Nokian KrP)
Lähteneet: Perttu Koljonen (LASB), Arvid Vonk (Nokian KrP), Eero Peiponen (Lopetti), Roni Tuomela (Karhut), Jasse Kuusisto (?), Aleksi Jokela (?)
Tärkein pelaaja: Samuli Salomaa. Yli 30:n pisteen kausia viime vuosina nakutellut Kooveen kapteeni pärjäisi kovemmassakin joukkueessa. Kilpureiden onneksi ykköstähti pysyi uskollisena kasvattajaseuralleen. 24-vuotias laituri on kehittynyt maalintekijästä monipuoliseksi ja esimerkilliseksi hyökkäyspään johtajaksi. Salomaan tulosvastuu on valtaisa. Joukkue elää tai kuolee hänen ja sentteriksi nostetun Tuomas Ahon johtaman ykköskentän mukana, sillä takaa ei ole realistista odottaa kummoisia maalimääriä.
Ota seurantaan: Teemu Suomalainen. Loukkaantumiset ovat hidastaneet taitavan Oilers-kasvatin urakehitystä. Viime kaudeksi Kooveehen tullut Suomalainen oli selkeä vahvistus ja summasi tehot 10+4=14. Niistä pitäisi kuitenkin tällä kaudella parantaa. Kakkosvitjan johtohahmo omaa pistepotentiaalia, joka pitäisi kaivaa esiin.
Teemu Suomalaiselta odotetaan tehoja tulevalla kaudella. (Esa Takalo/Salibandy.fi)
Arvio: Haastavalta näyttää. Koovee ei ole tullut tunnetuksi erityisen hyvin puolustavana ryhmänä, mutta nyt omaa päätä pitäisi terävöittää, kun Vonk ei enää pelasta ryhmää torjunnoillaan ja hyökkäyspäästä on lähtenyt runsaasti tehoja. Häntäpää on tasainen, eikä Kooveeta ole missään nimessä tuomittu putoamaan. Lähtökohtaisesti se on kuitenkin liigan heikoin joukkue.
13. FBT Karhut – Mielenkiintoinen ja potentiaalinen nousija
Jo keväällä 2017 Divarin finaaleissa pelanneiden porilaisten viime kausi oli tapahtumarikas. Playoff-juna näytti jo karkaavan, mutta valmentajavaihdos kesken kauden käänsi kurssin ja Karhut nousivat lopulta liigaan. Nousun tuonut Pekka Nylund jätti kuitenkin päävalmentajan tehtävät noviisiluotsi Mikko Lehdelle, jolla on kova työ pitää Pori pääsarjakartalla.
Seura haki pari vuotta sitten vauhtia jopa kakkosdivarista, mutta konkurssikypsä urheiluseuran irvikuva on nyt historiaa. Karhujen nousu oli lopulta ajankysymys, sillä uusi tuleminen on pitkälti loistavan juniorityön tulosta.
Karhujen materiaali on mielenkiintoinen. Pitkäaikaiset johtotähdet kuten Benjamin Lepola, Ville Salonen tai Kalle Santanen johtavat karhulaivaa ja heidän takaa löytyy tukku parikymppisiä lupauksia, jotka osoittivat tasonsa Divarissa. Joukkuetta vahvistettiin järkevästi, kun Salbasta naarattiin rutinoituneet liigapelurit Karhukasvatti Tatu Ruohosen ja 27 pinnaa iskeneen Antti Vuorisen muodossa. Myös maaliin hankittu Roope Mutka oli hyvä Divarissa, joten veskaripelissä Karhujen ei pitäisi antaa muille häntäpään ryhmille tasoitusta.
Kaiken kaikkiaan Karhut on mielekäs nousija koko liigalle. Edustuksessa pelaa tukku lupaavia nuoria, joten seurasta on mahdollista rakentaa kestävä liigajoukkue, jonka ykkösjuttu ei ole vain selviytyä, kuten naapurikaupunki Raumalla. Lehti on ilmaissut halukkuutensa pelata rohkeasta, jopa tuloksen kustannuksella, mutta ääni kellossa saattaa muuttua, mikäli kausi alkaa mollivoittoisesti. Viime kauden hurlumhei-palloon täytyy saada kontrolloidumpi vaihe, tai lähtö on lähellä.
Uudet pelaajat: Roni Tuomela (Koovee), Tatu Ruohonen (Salba), Antti Vuorinen (Salba), Roope Mutka (Blue Fox, Divari), Joonas Poutanen (Blue Fox)
Lähteneet: Matti Rössi (?), Juha Tikka (?)
Viime kaudella 21 liigamaalia Salballe iskenyt Antti Vuorinen on loistava vahvistus Karhuille. (Esa Takalo/Salibandy.fi)
Tärkein pelaaja: Benjamin Lepola. Porin kiintotähti, joka kuului vuosia Divarin parhaisiin maalilinkoihin. 26-vuotias sniper painoi Porin edellisellä liigakaudella kuusi vuotta sitten mukavat 18+10=28 tehot, joten häneltä voi odottaa vahvaa kontribuutiota myös tulevalla kaudella. Karhujen nuoret taiturit ovat kääntämättömiä kortteja liigatasolla, joten Lepola kantaa isoa tulosvastuuta ykköskentän vasemmassa laidassa.
Ota seurantaan: Eero Harjula. 19-vuotias laituri summasi Divarin pudotuspeleissä 12 täppää, joka on nuorelle pelaajalle kova saldo kahdeksaan otteluun. Oikeaa laitaa hyökkäävä Harjula oli viime kaudella Porin nuorisokaartin kirkkain tähti ja hänellä on eväitä lyödä läpi myös liigassa. Lepola ja kumppanit kaipaavat tulitukea Harjulan, Markus Hautaojan ja Tomi Jerkun kaltaisilta nuorilta, mikäli se mielii säilyä sarjassa.
Arvio: Karhut nousivat siinä mielessä otolliseen aikaan, että liigan häntäpää on heikentynyt. Näin ollen porilaisilla on oiva sauma säilyä suoraan. Suora putoaminen ei kuitenkaan olisi yllätys. Säilyminen olisi tärkeää, jotta juniorityön helmiä ei aleta kuppaamaan muihin liigaseuroihin. Paljon riippuu siitä, kuinka hyvin Lehti saa nuoren joukkueen peliä organisoitua. Kaikki sijat 10-14 ovat mahdollisia.
12. Steelers – Tulivoimaa löytyy, mutta pelikirja puuttuu
Kabinetin kautta kaksi vuotta sitten nousseen Steelersin kaudet liigassa ovat olleet kuin yö ja päivä. Debyyttikaudella Jussi Sihvonen repi taistelupallolla kaiken irti heppoisesta ryhmästään, joka oli yltää pudotuspeleihin. Viime kaudeksi joukkue vahvistui roimasti, mutta floppasi pahasti ja oli lähellä pudota. Nyt Hämeenlinnassa puhaltavat uudet tuulet, kun uusvanha Petri Kemppainen palasi penkin päähän.
Steelersin kesän tärkein uutinen oli Ville Lastikan jatko. Myös maalivahtiosastolle tuli vahvistusta, kun Santtu Pohjonen saapui Nokialta. Vastaavasti puolustus kapeni uhkaavan heikoksi, kun kärkipakit Lauri Viitala ja Teemu Metsälä lähtivät. Hyökkäys Steelersillä on kuitenkin hyvää tasoa, lähtökohtaisesti häntäpään paras. Hämeenlinnasta lähti myös kokemusta runsaasti, kun esimerkiksi Heikki Hätönen ja Aleksanteri Ihalainen puuttuvat tulevalla kaudella joukkueen kokoonpanosta.
Valmentajakiinnitys ei kuitenkaan vakuuta. Kemppainen nosti LASB:n liigaan, mutta kyykkäsi lahjakkaan joukkueen kanssa pääsarjassa. Steelers olisi kaivannut etenkin hyökkäyspelin organisointiin kykenevää valmentajaa, sillä paikoille pääsy oli viime kaudella pitkälti yksilöiden oivallusten varassa. Myös avausmallit olivat kauniisti sanottuna köykäisiä.
Heikosta valmennuksesta huolimatta Steelersissä riittää potentiaalia. Seura on nostanut A-junnujen SM-hopealle kiilanneesta ryhmästä useamman nimen edustukseen. Ovatko nuorukaiset valmiita, on toinen kysymys, mutta isossa kuvassa Teräsmiesten tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin monella muulla liigapaikkakunnalla.
Toisinaan ylilyönteihin sortuva taiturimainen Nico Jonaeson on liigan viihdyttävimpiä pelaajia. (Anssi Koskinen/Salibandy.fi)
Uudet pelaajat: Santtu Pohjonen (Nokian KrP)
Lähteneet: Tomi Aaltonen (Koovee), Teemu Metsälä (EräViikingit), Lauri Viitala (Thurgau, Sveitsi), Janne Ijäs (Vincemus, 3-div.), Aleksanteri Ihalainen (Vincemus, 3-div), Mikko Ruokolainen (?), Heikki Hätönen (?)
Tärkein pelaaja: Ville Lastikka. Viime kaudella 34 kaappia lapioineen loppilaisen teholukema oli +5, mikä on erittäin kova noteeraus häntäpään joukkueessa. Huippulupauksesta huippupelaajaksi kypsynyt laituri vahvistaisi jokaisen joukkueen ykköskenttää. Sen takia olikin varsin erikoista, että MM-kisoihin tyrkyllä oleva Lastikka jäi sarjapaikasta tulevallakin kaudella taistelevaan joukkueeseen. Mahdollisesti koko sarjan parhaan laukauksen omaava Lastikka saa kannatella hämeenlinnalaisia tulevallakin kaudella.
Ota seurantaan: Jose Takala. Vuonna 2000 syntynyt lupaus on tehnyt kovia tehoja juniorisarjoissa ja oli hopeaa pokanneiden A-junnujen kantavia voimia. Takala kuuluu myös nuorten maajoukkueeseen, joten kyseessä on nuorukaiselle iso kausi.
Arvio: Steelersin hyökkäyksessä on tulivoimaa, mutta pelin avaaminen ja pyörittäminen hyökkäyspäässä tuottaa tuskaa. Heikentyneet kilpailijat ja Lastikka & Nico Jonaeson nostanevat Steelersin pois kellarista, mutta karsintapeikko vaanii jälleen kulman takana.
11. SB Welhot – Materiaali on heikko, valmennus hyvä
Sarjanousija oli viime kauden pirteimpiä yllättäjiä. Etenkin syksyn kotipelipainotteinen otteluohjelma nosti Welhot jopa pudotuspelitaistoon, mutta heikompi kevät pudotti kuopiolaiset taistelemaan sarjapaikasta. Lopulta kausi päättyi suoraan säilymiseen, mikä oli fantastinen suoritus monien toimesta suoraksi putoajaksi povatulta nousijalta.
Kesä oli pelaajaliikenteen osalta miinusmerkkinen, sillä esimerkiksi pörssikärki Juha Rautiainen lähti Sveitsiin ja kehuja kerännyt ykköstorjuja Petri Lesch lopetti. Tilalle tuli divaripelaajia Joensuusta.
Materiaaliltaan Welhot on sarjan heikoimpia ryhmiä, mutta vastaavasti valmennus on häntäpään selvästi etevin. Happee-legenda Janne Kainulainen sai päävalmentajan pestin kaksi vuotta sitten käytännössä ilman näyttöjä, mutta on noussut nopeasti maan johtavien luotsien joukkoon. Kainulainen tiimeineen käyttää paljon aikaa vastustajan tutkimiseen ja luo sitä kautta toimivat ottelusuunnitelmat, jotka paikkaavat materiaalin puutteita. Esimerkiksi Welhojen alivoima oli viime kaudella sarjan parasta, mikä on oiva osoitus Taikurivalmennuksen kyvystä pureutua vastustajaan.
Kainulaisen mukaan Welhot haluaa kehittää pallollista peliään entistä monipuolisemmaksi, mutta materiaalin rajoitteet tekevät missiosta haastavan. Peliä täytyy kehittää etenkin alakerran kautta, sillä viime kaudella omissa kolisi peräti 180 kertaa, mikä oli eniten koko liigassa.
Welhoja luotsaava Janne Kainulainen on ottenut paikkansa liigan parhaiden valmentajien joukossa. (Esa Takalo/Salibandy.fi)
Uudet pelaajat: Jesse Huurrekorpi (Josba, Divari), Aleksi Ahokas (Josba), Henrik Kinnunen (Josba), Erno Sivula (Soittorasi, 2-div.), Onniveikko Lyly (Happee A)
Lähteneet: Juha Rautiainen (Ticino, Sveitsi), Tuomas Rautiainen (Ticino), Jonni Koskinen (Lopetti), Aki Kolari (Loviisan Tor, Divari) Petri Lesch (Lopetti), Jesper Kauhanen (VehVe, 2-div.), Topias Kokkonen (Lopetti), Tuukka Varakas (Välivuosi)
Tärkein pelaaja: Iiro Lankinen. Welhopakki mahtuisi minkä tahansa joukkueen kärkikenttiin. Taitava Lankinen pelaa rohkeasti, mutta tekee harvoin virheitä. Ylivoimalla terävästi ampuva kuopiolainen on sarjan parhaimmistoa. Sarjan kenties tärkein yksittäinen pelaaja omalle joukkueelleen on kärsinyt selkävaivoista, joten Savossa saadaan purra kynsiä, mikäli Lankinen joutuu huilaamaan pelejä.
Ota seurantaan: Eetu Sorvali. Joensuusta viime kaudeksi hankittu nuorten maailmanmestari otti heti paikkansa Welhojen ykkössentterinä. Terävästi ampuva Sorvali maalasi 18 kertaa, mutta tehosaldo painui peräti 20 maalia pakkaselle. Laadukasta peruspeliä pelaava parikymppinen keskushyökkääjä omaa eväitä aina maajoukkueeseen asti. Nyt olisi hyvä hetki nousta kelpo liigapelaajasta kovaksi tekijäksi.
Arvio: Lankinen ja Riku Tuononen ovat kovia tekijöitä puolustuksessa, mutta hyökkäys on sarjan heikoin. Ensisijainen tavoite lienee suora säilyminen, mikä on käden ulottuvilla, jahka valmennus onnistuu viime kauden tapaan. Welhot osoittivat viime kaudella myös henkistä kanttia kaatamalla Salban ja Kooveen kriittisissä loppukauden peleissä. 10. sija on maksimi.
10. OLS – Taas askel alaspäin
Jami Herrala loi oululaisille taistelupalloon ja vahvaan fysiikkaan perustuvan identiteetin, joka kantoi seuran muutama vuosi sitten karsinnoista pudotuspeleihin. Pelin kehittäminen jäi kuitenkin olemattomaksi, eikä Luistinseurasta tullut ”uutta Happeeta”. Eetu Vehanen pyrki viime kaudella modernisoimaan joukkueen pallollista pelaamista ja samalla tiellä jatkaa nyt Jani Lipsanen. Oululaisten epäonneksi rakennuspalikat ovat kuitenkin koko ajan huvenneet, sillä juniorityön kirkkaimmat helmet on ryöstetty viime vuosina muualle. Etenkin hyökkäyspelaamiseen Lipsasen pitää tuoda uusia tuulia, sillä OLS teki viime kaudella vähiten maaleja koko liigassa. Vastapainona oma pää oli sarjan viidenneksi pitävin.
Tänä kesänä pelaajaliikenne on ollut edellisten tapaan negatiivista. Lähtijät kirpaisevat, eikä muuta liigaa huomattavasti kovemman matkabudjetin rasittama OLS saanut tilalle oikeastaan ketään. Ykköspakkiparin häipyminen tekee oululaisten alakerrasta todella kapean ja esimerkiksi viime kaudella hyökänneet Ville Turula ja Olli Wikstedt on pudotettu alakertaan. Sen vuoksi myös viime kaudella tehoja tehnyttä ykköskenttää säestänyt kakkosvitja on heikentynyt tuntuvasti. Kolmoskentältä tuskin tulee liiemmin apuja tulevallakaan kaudella.
Edustusjoukkueen kehityskäyrä on osoittanut jo pari vuotta alaspäin. Viime kaudella OLS tippui pudotuspelitaistosta turvaamaan suoraa liigapaikkaa. Peli meni eteenpäin, mutta tulokset eivät, kun joukkue koki tukun sympaattisia tappioita. Tällä kaudella heikentynyttä joukkuetta vaanii jopa suora putoaminen.
Aiemmilta kausilta tuttu vahvaan raastamiseen perustuva identiteetti saattaa kuitenkin tehdä eron häntäpäässä. Myös liigakokemusta on huomattavasti muuta häntäpäätä enemmän. Isossa kuvassa OLS:n tilanne näyttää kuitenkin synkältä. Seura ei saanut edes joukkuetta A-junioreiden Divariin ja seuran kohti huippua nostanut juniorityö on ollut ehtymään päin. Tätä menoa romahdus on lähinnä ajan kysymys.
Uudet pelaajat: Tuukka Kivioja (LNM), Viktori Niemi (Blue Fox, Divari),
Lähteneet: Antti Suomela (Oilers), Mikko Saarnio (HC Rychenberg, Sveitsi), Juho Laurila (LNM, Divari), Jonatan Tynkkynen (Nurmon Jymy, Divari), Matias Tiira (Välivuosi)
Valtteri Parviaiselta odotetaan kovia maalimääriä oululaisten viime kaudella yskineessä hyökkäyksessä. (Esa Takalo/Salibandy.fi)
Tärkein pelaaja: Ville Mestari. On OLS:n onni, että huipputorjuja viihtyy Pohjoisessa. 22-vuotias liminkalainen lukeutuu sarjan top5-torjujiin, mikä saattaa tehdä eron häntäpäässä. Mestari venyttää muutaman gamesaverin jokaiseen otteluun. Veräjänvartija ei kuitenkaan ole sarjakauden kynnyksellä pelikunnossa, sillä kesän alussa leikatun polven kuntouttaminen on viivästynyt. Jos Mestarin sairasloma venyy, ovat oululaiset pahassa pinteessä, sillä torjujien taso hänen takanaan laskee dramaattisesti.
Ota seurantaan: Eetu Ijäs. Vuonna 1999 syntyneelle lupaukselle on kaavailtu suurta roolia. Käytännössä jokaista pelipaikkaa sujuvasti pelaava Ijäs johtaa oululaisten kakkosketjua sentterin tontilta ja on ollut harjoituspeleissä joukkueen parhaimmistoa. Älykäs ja taitava pelaaja lyö läpi tällä kaudella.
Arvio: Maalivahtipelaaminen ja laadukkaana puolustuspelinä ilmenevä raasto-identiteetti ovat oululaisten etu putoamistaistossa. Hyökkäyspelaamisen kehittäminen on Lipsasen suojattien kautta pitkälti määrittävä aspekti. Kellarikerros on huomattavasti yhdeksättä sijaa lähempänä ja oululaiset taistelevat kynsin hampain sarjapaikastaan. Jos Mestarin sairasloma venyy, ovat oululaiset vaarassa pudota pakan pohjimmaiseksi.
9. LASB – Seuraava askel
Lahtelaisten materiaali heikkeni viime kaudeksi, mutta tulos parani, eikä joukkue jäänyt lopulta kuin yhden voiton päähän pudotuspeleistä. Siitä kiitos kuuluu pitkälti joukkuetta valmentavalle Teemu Varikselle, jonka selkeä pelitapa auttoi etenkin kädetöntä alakertaa.
Justus Kainulaisen lähtö kirpaisee, mutta Perttu Koljosen paluu Lahteen on mainio uutinen. Huippusenttereistä on pulaa liki jokaisella paikkakunnalla, mutta LASB:n kaksikko Koljonen-Tuure Ailio kestää vertailun lähes jokaisen joukkueen kärkisenttereihin. Myös Miska Mäkinen oli hyvä naaraus ja materiaali on sitä kautta viime vuotta leveämpi.
TPS:ssä hyvää työtä tehnyt, mutta Oilersissa flopannut Varis on pelitapavalmentaja, joka vaatii pelaajiltaan sitoutumista. Viime kausi kuitenkin osoitti, että tämä tapahtuu sopivassa suhteessa ja Varista arvostetaan myös pelaajien keskuudessa. Esimerkiksi huipputaitavan Rasmus Kainulaisen pelihuumori oli huipussaan ja hän pelasi selkeästi debyyttikauttaan paremman sesongin. Variksen selkeät avausmallit helpottavat etenkin alakertaa, joka on pallolliselta osaamiseltaan sarjan heikoimpia.
LASB on tullut liigakartalle jäädäkseen, eikä se ole enää Kainulaisten veljessarjan varassa. Seuraa kehutaan hyvin asiansa hoitavaksi organisaatioksi, jonka kotipeleissä on mainio tunnelma. Nyt LASB:n pitää ottaa askel sympaattisesta pikkuseurasta keskikastiin ja pudotuspeleihin.
Teemu Varis ja Ray Backman loivat LASB:lle toimivan pelitavan viime kaudella. (Juhani Järvenpää/Salibandy.fi)
Uudet pelaajat: Perttu Koljonen (Koovee), Miska Mäkinen (EräViikingit), Patrik Laitinen (ErVi Akatemia, Divari), Eetu Leskinen (NST)
Lähteneet: Justus Kainulainen (Oilers), Atte Savolainen (LNM, Divari), Elmo Lavonen (Loviisan Tor, Divari), Jaakko Åkman (Pelicans, 2-div.)
Tärkein pelaaja: Rasmus Kainulainen. LASB saa jalkeille kaksi vahvaa hyökkäyskenttää, joista löytyy laatua. Joukkueen ykköstähti on itse oikeutetusti Rasmus Kainulainen, joka paransi tulokaskaudestaan lähes parikymmentä pinnaa ja takoi mukavat 18+29=47 tehot viime kaudella. Pikkuveljen häipyminen jättää kuitenkin loven ratkaisijaosastolle, eikä suoranaista korvaajaa ole löytynyt, joten Kainulaisen olisi suotavaa lisätä maalimääriään.
Ota seurantaan: Miska Mäkinen. Näppärä Erä-kasvatti olisi halunnut Lahteen jo vuosi sitten, mutta ErVi ei päästänyt. Nyt siirto kuitenkin toteutui. Aiemmin hyökkääjänä nähty Mäkinen istutetaan Lahdessa puolustajaksi ja hän nostaa alakerran pallollista osaamista roimasti. Pian 22 vuotta täyttävä Mäkinen on pelannut kolme kautta liigaa kelpo näytöillä, mutta nyt hänellä on ison roolin myötä oiva sauma tehdä todellinen läpimurto.
Arvio: LASB taistelee tiiviisti viimeisestä pudotuspelipaikasta. Sellaista vahinkoa tuskin tulee tapahtumaan, että lahtelaiset putoaisivat yhdeksännen sijan alapuolelle, sillä se on lähtökohtaisesti selkeästi pohjan viisikkoa edellä. Rightilta ampuvien pelaajien puute on miinus, mutta kokonaisuudessaan materiaali on saanut lisää leveyttä ja uudet tulijat istuvat lahjakasta ryhmää kantavaan pelitapaan mainiosti.
8. Indians – Nuori, viihdyttävä ja hyvin valmennettu
Pääkaupunkiseudun sympaattinen pikkuveli nousi viime kaudella alueen ykköseksi ja oli ainoa edustaja mitalipeleissä. Menestys otti odotetusti veronsa, kun tuiki tärkeät Heikki Iiskola ja Santeri Toropainen vaihtoivat maisemaa. Myös Jussi Huovinen jätti ison loven valmennustiimiin siirryttyään Eerikkilän leipiin.
Indians on tehnyt hyvää työtä nuorten pelaajien kanssa ja imua Otahallille on sitä kautta ollut. Viimeisin läpimurtoa kärkkyvä ”hylkiö” on Erä-kasvatti Henri Luoma, joka tuli EräViikingeistä. Espoolaisten materiaali on jälleen hyvin inkkarimainen: nuori ja taitava. Heimon suurin vahvuus on osaava valmennus. Mikko Laurikainen on maan parhaita luotseja, joka on onnistunut tuloksen ohella kehittämään pelaajia. Esimerkiksi 22-vuotias Tuomas Harjula nousi tuntemattomuudesta johtavaksi pallolliseksi puolustajaksi. Kaiken lisäksi Indians on pelannut raikasta ja yleisöystävällistä salibandyä. Isossa kuvassa seura on kuitenkin vastatuulessa, sillä sen A-nuoret putosivat SM-sarjasta. Näin ollen Indians on jatkossa entistä enemmän muualta ylijäävien lupausten varassa.
Seura ei odotetusti kyennyt paikkaamaan menetyksiä, mutta yleisesti ottaen sen lähtökohdat alkavaan kauteen ovat hyvät. Maajoukkuetrio Valtteri Kainulainen, Aaro Astala ja Otto Lehkosuo muodostavat ryhmää kantavan ykköskentän, jonka takana taso tippuu, mutta ei liigastandardien ulkopuolelle.
Uudet pelaajat: Kevin Nylund (SB Vaasa, Divari), Henri Luoma (ErVi Akatemia), Miikka Kareinen (Ervi Akatemia), Oskari Möykkynen (NST), Sami Niskanen (Välivuosi), Alexander Hoffström (Indians II, 2-div.)
Lähteneet: Heikki Iiskola (Oilers), Santeri Toropainen (HC Rychenberg), Samuli Granlund (Red Devils Wernigerode, Saksa), Kaarlo Mahlberg (O2, Divari), Teemu Venäläinen (Loviisan Tor)
Tärkein pelaaja: Valtteri Kainulainen. Liekkö Indians-kasvatin aikeena olla salibandyn Francesco Totti, sillä huippuhyökkääjä on pysynyt Heimolle uskollisena. 25-vuotias laituri otti viimeistään viime kaudella paikkansa sarjan parhaiden pelaajien joukossa ja on vahvasti tyrkyllä joulukuun MM-kisoihin. Oikealta ampuva Kainulainen takoo pinnoja, mutta myös raastaa tunnollisesti ja on sitä kautta esimerkillinen johtaja nuorelle joukkueelle.
Ota seurantaan: Kevin Nylund. Porvoosta lähtöisin oleva hyökkääjä pelasi Divaria 132:n ottelun verran, joissa 23-vuotias Nylund nakutti maittavat tehot: 96+119=215. Kookas, mutta varsin verkkainen laituri on oiva vahvistus Indiansille, sillä pistepotentiaalia piisaa. Pienenä kysymysmerkkinä on liigan pelinopeuteen sopeutuminen. Espoossa Nylundin toivotaan ottavan kakkoskentän johtavan pelaajan rooli, jonka lisäksi myös ylivoimalla tulee vastuuta.
Divarissa kovia tehoja takonut Kevin Nylund on yksi alkavan kauden mielenkiintoisimmista uusita tuttavuuksista liigakentillä. (Juhani Järvenpää/Salibandy.fi)
Arvio: Indiansin heikkeneminen tarkoittaa eittämättä sitä, että sen ensisijainen tavoite on jälleen taistella viimeisistä pudotuspelipaikoista. Joukkueessa on rutkasti potentiaalia ja sen on niin hyvin valmennettu, että romahdusta ei ole näköpiirissä. Kahdeksannen sijan yläpuolelle sijoittuminen vaatisi kuitenkin jo suonenvetokautta, sillä muut ovat vahvistuneet. Todennäköisin skenaario on kova kamppailu paikasta auringosta LASB:n kanssa.
Salibandyliigaennakon toinen osa julkaistaan huomenna.
Kansikuva: Esa Takala / Salibandy.fi