Tomas Wecksten ja muut nuoret kannattelevat nyt ja tulevaisuudessa suomalaista miesseiväshyppyä.
Vuonna 1996 syntynyt Tomas Wecksten hakee menestystä tulevana kesänä alle 23-vuotiaiden EM-kisoista Puolassa. Seiväshypyn hallitsevan Suomen mestarin valmistautumista kilpailukauden koitoksiin on värittänyt varusmiespalvelus.
Armeijan aikana rennon oloinen Wecksten on kokeillut hypätä seivästä armeijan lomavaatetuksessa sekä maihinnousukengissä. Millainen kokemus se oli?
– Maiharit painavat aika paljon, mikä tuntui seivästä taivuttaessa. Olihan se erilainen kokemus hypätä, vaikkei se rima kauhean korkealla ollutkaan, hän naurahtaa.
Murros meneillään
Kotimaisessa miesten seiväshypyssä on tapahtunut viime aikoina muutoksia. Suomessa usean vuoden seiväspatjoja hallinneet sekä arvokisoissa mitelleet 29-vuotiaat Eemeli Salomäki sekä Jere Bergius päättivät uransa viime kesään.
Pikkuhiljaa lajin kotimaiseen kärkeen on kuitenkin hivuttautunut paljon nuoria, jotka ovat ottaneet valtikan konkareilta. Tästä nähtiin viitteitä jo viime kesänä, jolloin Wecksten päihitti viisinkertaisen Suomen mestarin Salomäen Kalevan kisoissa Oulussa.
Wecksten toteaa, ettei ole huomannut mitään eroa kokeneiden hyppääjien siirryttyä syrjään.
– Suomesta löytyy hyviä kilpailijoita, sillä meitä on paljon hyviä nuoria. Eivät he kaksi ole pitkään pärjänneetkään, Wecksten veistelee.
Lajin keulakuvia
Kokeneiden kavereiden lopetettua tulosvastuu on nyt esimerkiksi Weckstenin, junioreiden EM-hopeamitalisti Niko Koskisen sekä hallikaudella väkevästi esiintyneen Urho Kujanpään harteilla.
Weckstenin mielestä siitä ei tule paineita vaikka jo parikymppisenä joutuu olemaan maassaan lajinsa avaintekijöitä. Taustatukea antaa se, että vieressä kisaa muita samanikäisiä potentiaalisia hyppääjiä.
– Se on hyvä, että on kilpailua. Yritämme tukea toisiamme kisapaikalla, ja katsotaan, kuka hyppää kisapäivänä korkeammalta, Wecksten kertoo.
Hän kokee kilpailukumppaneiden kanssa yhdessäolon tärkeäksi seikaksi.
– Se vie eteenpäin, että näkee muiden kehittyvän. Meillä on koko ajan pieni kilpailu meneillään, vaikka olemmekin toistemme kavereita.
Kuva: VILLE HONKONEN / AOP