Junamatka: Tikkurila-Pietari
Huomenta Sipoo ja vähän normaalia parempaa sunnuntaita. Herätyskello soitti alkavan reissun merkiksi hävyttömän aikaisin kello 05.00. Siinä tokkurassa nopeat aamutoimet, tavaroiden tsekkaus ja sitten autolla kohti Tikkurilaa. Perillä tuli oltua niin hyvissä ajoin, että kerkes vielä nautiskella aamukahvit kuuluisalla alatikkurilan Shellillä. Ei muuten näkynyt mittarikentällä mitään epäilyttäviä laukkuja. Aamukahvien jälkeen auto asemalle parkkiin ja oikeaa laituria etsimään. Laituri selvisi aika helposti jo siitä, että yksi oli poikkeuksellisen täynnä ihmisiä ottaen huomioon, että on sunnuntaiaamu. Hyvänä merkkinä oikeasta laiturista toimi myös ihmisillä päällä olevat erilaiset Jokereiden fanituotteet. Mukavasti tuntui olevan porukkaa lähdössä samalla teemalla samaan suuntaan. Pienen odottelun jälkeen hyppy junaan ja matka kohti Pietaria alkoi. On muuten todella erikoinen fiilis hypätä sunnuntaiaamuna Tikkurilassa junaan sillä asenteella, että on lähdössä ulkomaille. Ensimmäistä kertaa sai tarkistella useampaan kertaan, että onhan nyt passi ja muut matkustusasiakirjat varmasti matkassa.
Junaan päästyä oma mesta haltuun ja nykyäänhän on jokapaikassa testattava ensimmäisenä löytyykö toimivaa ja vapaata wlania. Suureksi yllätykseksi myös Allegrosta näytti löytyvän ja vieläpä ihan toimiva versio. Menee matka mukavasti, kun tempasee läppärin auki, rupeaa betsien suunnitteluun ja siihen seuraksi ottaa mukaan tehdyt aamiaisleivät ja ravintolavaunusta haetun kupillisen tuoretta mokkaa. Kelpaa matkamiehen mennä ja matkustaa.
Vainikkalan raja-asemalle saavuttiin yllättävänkin nopeasti tai sitten aika vaan meni rivakasti päivän vetoihin ja aamiaiseen uppoutuessa. Raja-asemalta lähdön jälkeen lähdin morjestamaan tuttuja aivan junan toiseen päähän. Se oli jossain määrin virhe, koska kivasti jää jumiin täysin väärään paikkaan ja vaunuun, kun junassa alkaa passintarkastukset. Yritin kyllä muutamaan kertaan lähteä takaisin omalle paikalle, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta jäin ykkösluokkaan märkää raapivan jutin läheisyyteen istumaan ja odotin kunnes passini oli tarkistettu ja viranomaiset olivat siirtyneet seuraavaan vaunuun. Olihan vielä sen jälkeenkin melkoinen show päästä takaisin omaan vaunuun ja omalle paikalle. Muutamaan kertaan sai passia ja tuoretta leimaa esitellä. Raja-aseman jälkeen ei enään toiminut edes millään laitteella netti joten loppumatka meni aikalailla fiilistellessä ja uusia maisemia katsellessa.
Aika pian kaikenmaailman passi ja istumapaikka sekoiluiden jälkeen juna saapuikin Pietarin asemalle. Kamat kasaan, ulos junasta ja ettimään valmiiksi netin kautta paikalle tilattua hovikuskia. Siellä se seisoi paikallinen pirssikuski komeasti asennossa kyltti kädessään missä luki ”Itkonen”. Ei voi enää matkustaminen helpommaksi mennä. Hetken siinä varovasti muutamia sanoja kuskin kanssa vaihdeltiin kunnes selvisi, että herrahan puhuu lähes täydellistä suomea, koska on syntyjään suomalainen ja asunut pitkään Suomessa. Siinä tuli sitten taksimatkalla juteltua yhtä sun toista, niin jääkiekosta, futiksesta, kuin Pietarista yleensäkkin. Kuski vaikutti sen verran mukavalta ja hauskalta hepulta, että ihan hetken mielijohteesta ajattelin helpottaa reissuani kysymällä josko herra kuskaisi seuraavan parin päivän ajan meikäläistä ennalta sovittuihin aikoihin lätkämatsiin, matsista pois, takaisin juna-asemalle ja niin edelleen. Pienen neuvottelun tuloksena päädyttiin sellaiseen tilanteeseen, että mulla oli Pietarissa oma sujuvasti Suomea puhuva hovikuljettaja. Kyllä matkustaminen on helppoa ja mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.
Fanikaupan metsästystä ja kaupunkiin tutustumista
Hotellille päästyä respassa kirjautuminen ja kamat huoneeseen. Samantien intoa puhkuen reppu selkään ja kävellen uuteen kaupunkiin tutustumaan. Tarkoituksena oli yhdistää kaupunkiin tutustuminen ja SKA:n fanikaupassa käyminen, joka oli ennakkotietojen mukaan noin 4km päässä hotellista. Ei muuta, kun reippain mielin dalsimaan ilman karttoja ja muita ylellisyyksiä kohti tuntematonta. Aikansa siinä sai tassutella ja kuvia sieltä täältä roiskia vaikka ripeesti kävelikin. Yllättävän pitkältä matkalta tuntui tollanen 4km täysin tuntemattomassa mestassa. Välillä olin täysin varma, että olen mennyt jo ohi koko myymälästä, mutta niin vaan lopulta kadun varresta löytyi todella isoilla mainoksilla varustettu SKA:n fanimyymälä.
SKA:n hulppea fanituotemyymälä Nevskyn varrella.
Rohkeasti sisään kauppaa ja tuotteita ihmettelemään ja oli siinä tosiaan ihmeteltävää. Melkosen kaksikerroksisen kompleksin ovat kaupungin keskustaan, Nevsky Prospekt kadun varteen, pystyyn pistäneet. Jos ei tuosta myymälästä löydä itselleen mieleistä fanituotetta niin sitten ei löydä mistään, kyllä oli tarjontaa ja vaihtoehtoa aivan jokaiseen makuun. Tällainen samanlainen saisi tulla vielä joskus Jokereillekin Helsinkiin. En tiedä johtuiko pelipäivästä vai mistä, mutta kyllä vaihtoi raha ja tavara myymälässä omistajaa, jonoa kassalle oli koko ajan ja porukkaa myymälässä todella paljon. Itsellä oli ennalta suunniteltuna, että täytyy saada 2kpl Ilja Kovaltshukin mahdollisimman laadukkaita pelipaitoja ja sitten kauhea nippu kaulaliinoja tuliaisiksi Suomeen vietäväksi. Kaulaliinat löytyi heti, mutta paitahommat menikin sitten neuvottelu- ja teettämishommiksi. Kannatti kyllä vääntää, kääntää, odottaa ja keskustella. Lopputuloksena sain todella tyylikkäät SKA:n pelipaidat kotiin viemisiksi. Lopulta poistuin ovista ulos takaisin Pietarin vilinään noin tunnin myymälässä oleilun jälkeen reppu täynnä huiveja ja muovikassissa vielä pari kappaletta pelipaitoja. Ainut mikä oli tyhjää ovista ulos lähtiessä oli lompakko, mutta nää on näitä.
Siitä sitten kantamusten kanssa suurinpiirtein samaa reittiä kävellen kohti hotellia, maisemia ihmetellen ja turistina kuvia räiskien. Puolessa matkassa oli pakko hyökätä energiatankkaukselle paikalliseen Subway pikaruokalaan ja kokeilla kielimuurin korkeutta tilaamalla tietyillä mausteilla täytettyä patonkia. Muuten homma meni ihan lankulle, mutta chili kääntyi ainakin mausta päätellen paikallisen korvaan sinappina. Noh tulihan maistettua ainakin taatusti täysin erilainen kanapatonki. Todellisen gourmet elämyksen jälkeen taas tennaria toisen eteen ja etsimään reittiä takaisin hotellille.
Hotellille päästyä fanikaupasta ostetut tavarat huoneeseen, vaatteet vaihtoon, pelipaita päälle ja aulabaariin kahvikupposelle valmistautumaan siihen, minkä takia reissuun oli lähdetty. Kahvit naamariin ja ulos, missä hovikuski uskollisesti jo odottikin autonsa kanssa, että päästään lähtemään kohti jääpalatsia. Edelleen autonkuljettajalta täysin priimaa toimintaa, ei voi kun suositella ja kehua. Helpottaa reissaamista todella paljon, kun ei tarvitse miettiä yhtään millä menee ja minne.
Jääpalatsi: SKA-Jokerit
Matsiin ajellessa kyselin hovikuskilta miten jääkiekko ja KHL näkyy Pietarin katukuvassa. Sanoi, että jalkapallo on vielä Pietarissa huomattavasti isompi laji kuin jääkiekko, mutta kiekkoa mainostetaan tällä hetkellä kaupungissa todella näkyvästi. Eli siinäkö yksi syy, että SKA saa lähes jokaiseen otteluun hallinsa täyteen? Toki pitää kyllä muistaa, että kyseessä on noin 5 miljoonan ihmisen kaupunki, joten hieman helpompaa saada halli täyteen pelistä toiseen kuin esimerkiksi Helsingissä. Samoin kuskin mielestä ihmisten kiinnostus jääkiekkoa ja SKA:ta kohtaan kasvaa selkeästi kokoajan Pietarissa. Eli jos jo nyt halli on loppuunmyyty pelistä toiseen niin Pietariinhan tarvitaan kohta selkeästi isompaa hallia jääkiekkoa varten? Isompaa fudisareenaa kuulemma jo rakennetaankin.
Hallin pihaan saavuttiin reilun parinkymmenen minuutin ajelun, paikkojen ihmettelyn ja jutustelun päätteeksi. Vielä viimeiset varmistelut pelin jälkeisistä kuljetuksista ja hallin pihalle ihmettelemään, fiilistelemään ja parit kuvat nappaamaan. Siinä tuli hetki jutustelua tuntemattomien suomalaisten kanssa ja sitten vihdoin sisään jääpalatsiin. Sisään meno halliin kävi todella sujuvasti, ei jonoja, ei ongelmia. Olin roudannut mukanani Suomesta asti yhden NordiBetiltä saamani Jokereiden pelipaidan jolla olin päättänyt yllättää erään nuoren Imatralta matkaan lähteneen todellisen Jokerifanin. (Pienenä välikommenttina ja taustatietona mainittakoon, että kyseinen herra käy Imatralta asti Jokereiden kotipeleissä kausikortti taskussaan. Ottakaahan ihmiset mallia.) Muutamat puhelinsoitot hallin sisällä ja vihdoin löysin herran baarista tuopin takaa. Samantien yllätyslahja kouraan, muutamat valokuvat ja isot kiitokset. Kyllä tuntui olevan kaikinpuolin mieluinen yllätys. Mukava, kun saa pienillä asioilla tehtyä ihmisiä iloiseksi.
Ennen matsia tuli vielä käveltyä hallin molemmat kerrokset läpi, paikkoja katsellen ja tunnelmaa haistellen. Melkonen discomeininki oli hallin käytävillä, DJ:t soitti musiikkia ja cheerleaderit tanssi käytävillä. Asiallista ja rentoa meininkiä kyllä kaikinpuolin. Todella paljon tuntui olevan suomalaisia paikanpäällä. Jokapuolella näkyi Jokereiden pelipaitoja ja kuului suomenkielistä puhetta. Hieno homma, että KHL ja ilmeisesti Jokeritkin kiinnostaa ihmisiä noinkin paljon.
Hyvissä ajoin piti linnottautua omalle mestalle katsomoon, että näkee varmasti ennaltakin hehkutetun SKA:n jäälletuloshown. Ja olihan se kyllä melkoinen näytös kaikinpuolin. Oli valoshowta, rumpaleita, laulua, taitoluistelijoita ja ties vaikka mitä. Oli taatusti kaikilla mittareilla mallia maailmanluokka. NHL matseja en ole paikanpäällä vielä nähnyt, mutta voisin kuvitella tämän shown olevan vähintään samalla viivalla NHL hommien kanssa. Shown päälle vielä kansallislaulut ja vihdoin kiekko jäähän ja peli käyntiin.
Matsia en taaskaan tässä lähde sen enempää purkamaan. Jännittävä ja hyvä peli, kaikinpuolin laadukasta kiekkoa ja showta ainakin koko rahalla, kun peli eteni vielä rankkareille asti. Harmi homma, että SKA lopulta matsin voitti, mutta tällä kertaa näin. On se vaan hauska katsella, kun koko halli taputtaa ja huutaa SKA:n äänekkään fanikatsomon mukana. Muutaman ottelun jääpalatsista aiemmin telkkarista nähneenä oli odotukset hallin tunnelman kannalta todella korkealla ja matsissa tuli hetkittäin jopa vähän pettynyt fiilis, että tässäkö tää oli? Olihan hallissa kuitenkin hetkittäin todella kova meteli ja hyvä meininki, sitä on turha kiistää. Varmasti tulee lähdettyä vielä joskus uudelleenkin, ehkä jo pleijareissa? Yksi asia mikä on nyt pistänyt silmään kaikissa Venäjän halleissa missä on tullut käytyä on poliisien ja järjestysmiesten määrä. Niitä on ollut jokaisessa hallissa täysin yliammuttu määrä. Tässäkin pelissä meidän katsomolohko oli käytännössä ympäröity mellakkapoliiseilla ja järjestysmiehillä. Tavallaan hyvä, onpahan ainakin turvallista, mutta jotenkin se määrä vaan silti pistää silmään aika pahasti.
Pietarin jääpalatsi koko komeudessaan.
Tappioon päättyneen matsin jälkeen piti lähteä sovittujen aikataulujen vuoksi suorinta tietä hallista pihalle, sovittuun paikkaan etsimään hovikuskia. Sieltähän se löytyi taas mies ja auto uskollisesti odottamasta meikäläistä, ja näin päästiin turvallisesti ja nopeasti takaisin majapaikkaan. Hotellille päästyä piti nautiskella vielä aulabaarissa iltakahvit ja suorittaa pientä pelin sekä tapahtuman fiilistelyä. Loppuilta menikin rauhaksiin huoneessa, netissä surffatessa ja tätä juttua kirjoitellessa. Pitkä, raskas, mutta upea ja ikimuistoinen päivä vihdoin paketissa.
Turistina Pietarissa
Huomenta Pietari! Aamulla aikaisin ylös etsimään käsittämättömän kokoisesta hotellista aamiaista. Ensimmäisen aamiaisbuffetin löydettyäni selvisi, että hotellissa on myös ilmeisesti toinen aamiaispaikka johon tällä meikäläisen ennakkoon maksetulla kortilla pääsee vatsansa täyttämään. Ei muuta, kun toiseen kerrokseen ja vihdoin löytyi ravintola johon minun kupongilla pääsi syömään. Kertoo muuten hotellin koosta jotain, kun huoneita on yli 800, hotellissa on oma kauppakeskus, useita ravintoloita ja tietenkin myös oma metroasema.
Aamiaisen jälkeen tuli suunnattua pienelle aamulenkille lähimaastoon paikkoja katselemaan ja kuvia ottamaan ennen huoneen luovutusta. Tai ainakin näin sen olin etukäteen suunnitellut. Yllättävän pitkälle tuli käveltyä sekä monessa kaupassa ja paikassa käytyä. Lopulta ajattelin pitää nopean kahvitauon eräässä keskustan kahvilassa. Kahvitauko kakkuineen tuli kyllä pidettyä, mutta nopea ei kuulu missään nimessä tähän tarinaan. Lopulta, kun olin saanut kahvit ja kakut nautiskeltua sekä laskun kuitattua niin jouduin juoksemaan noin 3km takaisin hotellille, että kerkesin ennen huoneen luovutusta paikalle. Nöyrin mielin samantien respaan pummimaan myöhäisempää luovutusta, että kerkiää pakkailla ja käydä rauhassa suihkussa. Onneksi palvelu oli edelleenkin hyvää ja myöhäisessä luovutuksessa ei ollut mitään ongelmaa.
Joku hemmetin hulppea pytinki Pietarin keskustassa.
Huoneessa hetki huilia, tavarat kasaan, aamulenkin jälkeinen välisuihku ja respaan huonetta luovuttamaan. Laukut hotellin säilytykseen ja takaisin kaupungille pyörimään. Oli niin monta tuntia aikaa tapettavana ennen kotiinlähtöä, että tuli käveltyä todella pitkä siivu kaupunkia ympäriinsä. Tuli käytyä vielä uudelleen ihmettelemässä SKA:n fanikauppaakin. On se vaan käsittämättömän kokoinen kompleksi. Laskeskelin, että tuli viimeisen päivän aikana käveltyä varovaisellakin arviolla reilusti yli 16km pitkin kaupungin katuja. Siinä kerkiää näkemään monet kaupat, kirkot ja maisemat. Välillä tuli toki istuskeltua milloin syömässä ja milloin jossain kahvilassa kahvia ja hyvää kakkua nautiskellen. Ennen takaisin hotellille pääsyä vielä täsmäisku hotellin omaan kauppakeskukseen ja viimeiset puuttuvat tuliaiset haltuun. Olin tunti ennen hovikuskin sovittua noutoaikaa takaisin hotellilla joten oli vielä hyvää aikaa notkua aulabaarissa kahvia juoden ja ikkunan läpi hämärtyvän Pietarin menoa ihmetellen.
Kotia kohti
Hovikuskihan oli jälleen kellontarkasti hotellin edessä odottamassa autoineen, hieno mies. Viimeisenä kyytinä herra siis nakkasi meikäläisen sinne mistä oli ensimmäisen kerran noutanutkin, Pietarin juna-asemalle. Isot kiitokset vielä hyvän korvauksen muodossa kaikista kyydeistä ja neuvoista mitä olin reissun aikana saanut. Sinne jäi herra odottamaan uusia asiakkaita, kun meikäläinen häipyi laukkuineen asemalle, jossa olikin käsittämätön määrä uupuneita ja enemmän ja vähemmän juopuneita Suomalaisia kiekkoturisteja.
Pienen odottelun jälkeen asemalla oli ensimmäisenä passintarkastus, jonka jälkeen pääsi tax free -myymälään. Sen jälkeen oli lentokentältäkin tutut turvatoimet läpivalaisuineen. Junassahan tietenkin juuri meikäläisen paikalle oli tapahtunut kuulemma äärettömän harvinainen tuplabuukkaus. Ei sinänsä yllätä, että jos jollekkin näin käy niin mulle. Pienen selvittelyn jälkeen henkilökunta kuitenkin keksi uuden paikan mihin pääsin kotimatkaani viettämään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuli matkusteltua junalla ulkomaille. Monessakin mielessä aikalailla erilaista verrattuna lentokoneella liikkumiseen maasta toiseen. Ihan jo pelkästään sen takia, että passin ja muiden matkapapereiden tarkastukset tehdään liikkuvassa junassa. Samoin tullin tyypit kiertelee tutkimassa satunnaisesti ihmisten tavaroita ja rahoja. Ai mistä tiedän? No jos joltain tällaiset asiat junassa tutkitaan niin meikäläiseltä, se on satavarma. Tulihan siis kerrottua mitä on ostettu ja esiteltyä paljonko jäi reissusta rahaa yli ym. Nyt on sitten nähty taas uusi tapa matkustaa maasta toiseen, mielenkiintoista ja helppoa hommaa kyllä.
Lopulta leppoisan junamatkan jälkeen saavuttiin vihdoin Tikkurilan asemalle. Siitä puolijuoksulla autolle ja helvetin kyytiä Sipooseen kotia kohti. On se reissaaminen hienoa, mutta on se hienoa saapua kotipihaankin, avata tuttu kotiovi, jonka takaa ensimmäisenä syliin ryntää yli-innokas koira tervehtimään. Näin saatiin taas onnistuneesti yksi todella hieno kiekkoreissu pakettiin. Seuraavaa odotellessa..
Kiitokset upeasta reissusta niille keille se kuuluu eli hotellin mukavalle henkilökunnalle, Pietarissa kaikille kohdatuille ihmisille ja tietenkin reissua isosti helpottaneelle täsmälliselle ja välillä matkaoppaanakin toimineelle hovikuskile.