Faneille.com - Urheilumedian ZlatanTiedän toki, että urheilumaailmaa on tavattu pitää erillisenä saarekkeena. Olen jopa ihan itse kuullut syytöksiä joistakin jutuistani, joissa olen tieten tahtoen sekoittanut politiikan ja urheilun. Politiikka kuuluu kaikille ja se näkyy kaikkialla, joten en taaskaan halua olla erottamassa ilmastopäätöksiä rakkaasta elämänosa-alueestani. Myös tämän hetken ilmastopolitiikka vaikuttaa tulevaisuuteen, eikä vähiten urheilun kannalta katsottuna.
Tulevaisuus on todella meidän käsissämme ja nyt alkaa olla olemaan jo kiire tekemään ratkaisuja, jotka säilyttävät talvemme sellaisina kuin me ne nyt koemme. Ainakin itse haluan päästä nauttimaan tulevaisuuden Kerttu Niskasten ja muiden Iivojen voittokulusta oikealla lumella. Vähintään yhtä tärkeää on kuulla pienten lasten naurua, kun he pipot silmillä luistelevat kukin tyylillään jäädytetyillä kentillä. Se on mielestäni aidointa liikunnasta nauttimista.
Talviurheilu onkin aina ollut osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Viimevuosien liikuntatutkimukset puhuvat tästä omaa selkeää kieltään, sillä luonnossa liikkuminen, oli se sitten nopeaa tai hidasta, suunnistaen tai poluilla kävellen, suksilla tai ilman, oli eräs yleisimmistä ja mieluisimmista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Itsekin rakastan metsässä liikkumista, suunnistusta ja sitä pipolätkää. Toisaalta itselleni vieraat lajit kuten freestyle-hiihto ja lumilautailu tuntuvat puolestaan vain kasvattavan suosiotaan nuoremman väen keskuudessa. Ja tämä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä kaikki liikunta ja ulkona oleminen on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan positiivista.
Kaikille lätkäniiloille lienee syytä teroittaa, että ei uudet Teemu Selänteet synny jäähalleissa. Pihapelit, pipolätkät, takapihan jäädytykset ja muut vastaavat luovat sitä hedelmällisintä kasvualustaa erikoislahjakkuuksille. Joten näin voisi kuvitella, että myös jääkiekkoa seuraava kansa olisi yhtenä rintamana talvia pelastamassa. Itsellekin on tuttua pelata talvella kaveriporukalla höntsää milloin missäkin jäällä. Se poistaa mukavasti stressiä ja saa posket punaisiksi mukavan ja itsellekin rakkaan lajin ääressä.
Kirjoitukseni tarkoitus on siis herätellä urheilu- ja liikuntaväkeä mukaan yhteisiin talkoisiin. Ilmasto on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia eikä sitä voi paloitella tai siitä voi eriytyä. Vastaan teille kaikille vääräleuoille jo etukäteen, että kyllä olen huolissani Kiinan ja Intian tilanteesta, mutta tiedän toki myös sen, että suomalaisten hiilijalanjälki on yli kymmenenkertainen näihin maihin verrattuna, jos sen suhteuttaa väkilukuun. Iso osa tästä tulee pakollisina lämmityskuluina, mutta kyllä siihen myös muutakin mahtuu. Ja sille muulle olisikin mukavaa löytyä ratkaisuja, ihan vaikka vain tulevaisuuden pipolätkistien takia.
Kyllä, kävin eilen marssimassa ilmaston puolesta. Tavoitteenani oli saada omalla hiljaisella äänelläni huoleni kuuluviin kaikille tärkeästä asiasta. Huomasin kuitenkin ajattelevani myös urheilua, tuota rakastamaani vapaa-ajan muotoa, jossa suuria massoja yhdistävä patrioottisuus yhdistyy jokaiselle meille hyvää tekevään liikuntaan. Huomasin otsikossakin olevan sloganin vetoavan minuun erityisesti. En halua olla osa viimeistä pipolätkää pelaavaa sukupolvea. En halua kertoa kuvitteellisille lapsenlapsilleni millaista oli aikoinaan viilettää suksilla metsissä tai laskea pulkalla mäkeä. Haluatko sinä?
Kansikuva: Tom Szczerbowski /Getty Images