Faneille.com - Urheilumedian ZlatanTällä viikolla se viimein tapahtui. Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin (CAS) antoi ratkaisunsa Therese Johaugin tapauksesta. Tuomio ei ollut yksimielinen, vaan äänestyksen jälkeen aikaansaatu. Äänin 2-1 CAS päätti pidentää Johaugin tuomion siten, että ensi vuoden olympialaiset jäävät norjalaiselta supertähdeltä väliin. Tuomio oli odotettu ja hyvinkin vallitsevan linjan mukainen. Mielenkiintoisinta ei kuitenkaan ollut itse julkistaminen vaan pohjoisen naapurimaamme reaktiot tuomiota kohtaan.
Paneudutaan ensin pikkuisen itse tuomioon. Alkuperäinen, hieman omituiselta maistunut, 13 kuukautta olisi antanut hiihdon supertähdelle mahdollisuuden osallistua ensitalvena käytäviin olympialaisiin. Moni mietti taatusti, että olipa sopiva rangaistus. Välikausi menisi treenatessa ja Johaug vapautuisi juuri sopivasti ennen Pyeongchangin olympialaisia. Yhtään ei tietenkään yllätä, että sopivan mittainen tuomio oli Norjan ihkaoman keskusurheilujärjestön tuomiovaliokunnan päätös. Aivan yhtä vähän yllättävää oli, että kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) valitti tuomiosta. CAS päätti pidentää tuomiota 18 kuukauteen, joka sekään ei yllättänyt, paitsi ehkä lievyydellään.
Olen itse sitä mieltä, että dopingsäännöstö tulisi kokonaan romuttaa. Urheilu on ainoa ala, jossa rangaistaan lääketieteellisestä suorituksen parantamisesta estämällä elinkeinotoiminnan harjoittamista. Vertailuna sanottakoon, että ketä koodaria estettäisiin harjoittamasta ammattiaan kokaiinin viihdekäytön takia, kuten Roman Eremenkon tapauksessa tapahtui. Olen kirjoittanut dopingkantani julki aiemmin, joten ei mennä siihen tarkemmin. Totuus kuitenkin on, että niin kauan kun urheilussa toimitaan vallitsevien sääntöjen alla, niin Johaugin tuomio on melko lievä.
18 kuukautta tarkoittaa muutamia eri asioita. Ensinnäkin CAS nieli omituisen huulirasvatarinan koukkuineen ja kohoineen. On vaikeaa uskoa, että Johaugin testin arvot olisivat peräisin ulkoisesti käytetystä lähteestä. Oli Johaugin huulet kuinka rikkoutuneet tahansa, niin näin maallikon on hyvin vaikeaa uskoa, että huulirasvan sisältämä anabolinen steroidi, klostebol, olisi niiden kautta päätynyt verenkiertoon. Mikäli tarinaa ei olisi uskottu, niin tuomio anabolisista steroideista olisi ollut 4 vuotta. Toisekseen maksimituomio epätarkoituksenmukaisesta dopingrikkeestä on 24 kuukautta, joten tässäkin kategoriassa tuomio on hyvin maltillinen tai jopa lievä. On siis hyvin vaikeaa ymmärtää, saatikka myötähäpeättä seurata, norjalaisten hiihtoihmisten kollektiivista itkua asian tiimoilta.
Johaugin kyynelehtiminen jatkoi samaa yllätyksettömyyden linjaa, johon koko saagassa oltiin totuttu, mutta sitten seurasi joitain hyvin harkitsemattomia ja jopa tekopyhiä puheenvuoroja. Pahimmin korvaani särähti toisen mestarihiihtäjän ja Johaugin kilpasisaren Marit Björgenin kommentti, jossa hän vaati dopingtoimijoita ottamaan kiinni todellisia rikollisia ja jättämään Johaugin tapaiset vahinkotapaukset, joilla ei ole urheilullista merkitystä rauhaan. Kommentti oli joko hyvin huonosti muotoiltu tai vain hyvin tyhmä. Tavallaan Björgen tuli asettaneeksi norjalaiset ylpeydessään systeemin yläpuolelle. Hassuinta tässä tietenkin on se, että samainen systeemi on käsitellyt norjalaisia hyvinkin helläkätisesti.
Toinen ja aivan yhtä huvittava kommentti tuli tunnetulta norjalaiselta urheilujuristilta Gunnar Martin Kjenneriltä, joka kiinnitti huomiota siihen, että yksi CAS:n päätöksen tehneistä juristeista oli suomalainen. Kjenner antoikin Dagens Nyheterille lausunnon, jossa hän epäili, että Suomen dopinghistorialla olisi ollut jotein tekemistä päätöksen kanssa. Kjennerin mukaan: ”Olisi täysin luonnollista, että suomalaisjäsenen näkemys olisi värittynyt.” Mielenkiintoista sinäänsä, että tämän värittyneisyyden mittarina lopullinen päätös oli hyvinkin lievä.
Tosiasiassa Therese Johaug antoi positiivisen dopingnäytteen ja joutuu nyt kärsimään siitä. Oli kyse sitten vahinkojen minimoimisesta ontuvan tarinan kautta tai aidosta erehdyksestä, niin tuomio on toimiva sekä mitassaan että perusteluissaan. Dopingrikkeen tehnyttä hiihtäjää ei onneksi pelastanut hänen tähtistatuksensa, saatikka hänen norjalaisuutensa. Vaikka henkilökohtaisesti en pidä dopingsäännöstöistä ollenkaan, niin vallitsevassa tilanteessa Johaugin saama tuomio on linjan mukainen ja siten hyväksyttävä.
Norjalaisten onkin aika lopettaa ylimielisyytensä ja tyytyä päätökseen. He eivät ole sääntöjen yläpuolella. Onneksi.