Faneille.com - Urheilumedian ZlatanVimmastuin, ärsyynnyin ja suorastaan koin oloni kuvottavaksi lukiessani Ylen uutista Paralympiakomitean linjauksesta, jossa peritään vammaisurheilun arvokisoihin osallistuvilta mitalittomilta urheilijoilta 900 euron omavastuuosuus. Eletään vuotta 2018, joten tällainen epätasavertaisuus verrattuna terveisiin urheilijoihin on suorastaan käsittämätöntä.
Perusteita rahan penäämiseen toki on, mutta ne ontuvat ja vahvasti. On mielestäni vähintäänkin omituista, että ainoa syy, joka on annettu julkisuuteen kuvottavista omavastuista, liittyy paraurheilijoilta kerättävään osallistumismaksuun, jota puolestaan perustellaan sillä, että vammaisurheilijat tarvitsevat monia erilaisia tukitoimia suoriutuakseen. Tämä ei kuitenkaan saa mielestäni tulla tasavertaisuuden tielle, vaan kyseisen rahan tulisi löytyä jostain muualta kuin urheilijan omasta pussista. Tiedän, että kansalliset urheiluseurat eivät kieri rahassa, mutta luulisi tämän olevan summa, jonka seurat voisivat hyvin kustantaa tai joka jopa ideaalitapauksessa löytyisi SUL:n kassasta.
Saattaisi naurattaa, jos ei itkettäisi, että SUL:n pomo Jorma Kemppainen selittää rahan keräämistä suoraan urheilijoilta tasavertaisuudella. Ylelle antamassaan haastattelussa Kemppainen toteaa yksikantaan, että ”Vammaisurheilijan kustannukset ovat vammattomiin verrattuna huomattavan suuret.” Hän siis tulee puheellaan laskeneeksi arvon suorituksille ja pitävänsä tasavertaisuutta mittarina vain ja ainoastaan rahallisista lähtökohdista. Irvokkainta kuitenkin on se, että Kemppainen tulee samassa haastattelussa todenneeksi, että omavastuuosuudessa ei ole kyse SUL:n kassan vähyydestä. Hän siis antaa viestin kaikille vammaisurheilijoille, jossa SUL kykenisi maksut hoitamaan, mutta ihan vain piruuttaan ei sitä tee.
Itse en tällaista rahallista arvottamista ymmärrä. Pikemminkin ottaisin urheilijan urheilijana, jolle lähtökohdista riippumatta kuuluu tuki ilmaiseen arvokisakäyntiin. On kuitenkin kunnia-asia edustaa sinivalkoisissa ja sen tulisi olla ilmaista aina ja kaikille.
Vammaisurheilija siis on ainakin omissa kirjoissani aivan samanlaisessa asemassa kuin vammaton urheilija. Vaikka toki ymmärrän, että paraurheilijoille suorituksen tekoon tarvitaan moninkertainen määrä resursseja, niin lähtökohdaltaan heidän tulisi seistä täsmälleen samalla viivalla. Ja nimenomaan urheilullisesti. Haluaisinpa tietää millainen myrsky nousisi, jos kaikilta surkuhupaisiin Berliinin EM-kilpailuihin osallistuneilta urheilijoilta perittäisiin jälkikäteen 900 euron omavastuu osallistumisesta.
Tärkeintä kuitenkin on tasa-arvo. Mielestäni Leo-Pekka Tähti ja muut upeat ja sinnikkäät urheilijat ansaitsevat kaiken tuen, jotta voivat tehdä parhaansa. Ja vieläpä ilman omavastuuosuuden mukanaan tuomaa menestyspainetta. Onkin minulle yhdentekevää, vaikka Kemppainen kuinka puolustelisi SUL:n kantaa monetaristisella tasavertaisuudella ja että tavallisesti nämä omavastuuosuudet ovat menneet paikallisten urheiluseurojen ja yhteistyökumppaneiden tileiltä. Yhtä kaikki kyse on urheilusuoritukseen liittyvästä epätasavertaisuudesta, jonka ei tuli olla millään lailla mahdollista lähestyttäessä 2020-lukua.
Kansikuva: Felipe Trueba / AOP