Miesten maajoukkueen olympiaunelma romuttui tammikuussa Saksassa pelatussa Euroopan karsintaturnauksessa. Venäjä, Ranska ja Bulgaria näyttivät mahtinsa ja osoittivat tuolloin olevansa selvästi Suomea edellä.
Kolmesta karsintapelistä oli saaliina yksi erävoitto ja vain kertaalleen vastustaja pakotettiin erän jatkopalloille. Olympialaisten henki ja maanosakiintiöihin perustuva karsintasysteemi sorsivat eurooppalaisia joukkueita. Tämä nähtiin kesän Maailmanliigassa, kun Suomi niisti voitot Riossa pelanneelta triolta Egypti, Kanada ja Kuuba.
Jotain hyvääkin Berliinin tappiot toivat. Maajoukkue sai käytännössä kahdeksan kuukautta lisäaikaa uuden projektin käynnistämiseen, mikä konkretisoitui jo syyskuussa kuudennella peräkkäisellä EM-kisapaikalla. Moni piti karsintoja läpihuutojuttuna, mutta yhdeksästä jaossa olevasta paikasta taisteli tasapäisesti parisenkymmentä joukkuetta.
Suomi ei lähde tavoittelemaan pikavoittoja – eikä myöskään mieti liikaa etukäteen turnauksen tai yksittäisen ottelun lopputulosta. Fokus on täysin huolellisessa jokapäiväisessä tekemisessä. Tulokset ovat seurausta tästä. Suomi on nimenomaan joukkue, ei pelkästään nippu huippuyksilöitä – ammattimaista staffia unohtamatta.
Paljon uutta ja sopivasti vanhaa
Uuden joukkueen rakentaminen alkoi välittömästi olympiakarsintojen jälkeen. Katseet suunnattiin tulevaisuuteen unohtamatta kokeneita pelaajia, jotka ovat valmiita sitoutumaan menestystä vaativan työn tekemiseen.
”Vanhasta kaartista” Maailmanliigassa pelasivat vain Lelu Ojansivu, Eemi Tervaportti ja Lauri Kerminen. Antti Siltala veti kesällä hieman happea, mutta palasi EM-karsintajoukkueeseen ja oli joukkueen tärkein lenkki ratkaisevassa Portugali-ottelussa.
Onnistunut kesä poiki maajoukkuemiehille tukun sopimuksia myös ulkomaan sarjoihin. Syyskuun EM-karsintojen 15 miehen ryhmästä peräti kymmenen jatkaa uraansa Suomen rajojen ulkopuolella. Eksoottisin kokemus lienee edessä hakkuri Lelu Ojansivulla, joka siirtyy iranilaiseen Urmian joukkueeseen.
Mestaruusliiga on hyvä kasvualusta monelle nuorelle pelaajalle, mutta jossain vaiheessa on syytä ottaa askel eteenpäin ja siirtyä pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Ammattilaisuus ulkomailla ei ole pelkästään tasokkaampia harjoituksia ja kovempia pelejä. Kyse on enemmänkin kasvamisesta ihmisenä sekä suuremman vastuun kantamisesta.
Lentopallo liikuttaa ihmisiä
Suomen kansa on ottanut lentopalloäijät omikseen. Kaksi vuotta sitten Puolan MM-kisat saivat aikaan ilmiön, joka liikuttaa parhaimmillaan joukkueen mukana tuhansia faneja. Hakametsän Jäähallista on muodostunut vuosien varrella Maailmanliigan kotiluola, jossa Suomea on todella vaikea voittaa. Hienoa oli havaita myös pääkaupunkiseutulaisten innostus lajiin Helsingin karsintaturnauksessa.
Maajoukkuepelaajat toimivat hyvinä esikuvina monelle nuorelle ja tuottavat positiivisia elämyksiä koko kansalle. Pelien jälkeiset ”selfiet ja yläfemmat” pelaajien kanssa jättävät katsojalle elinikäisen muistijäljen, jota kiva jakaa vaikkapa työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Lentopallo on positiivinen piristysruiske välillä turhan ankeassa suomalaisessa urheilun mediakentässä. Kyseessä ei ole siis pelkkä arvokisapaikka, vaan koko kansaa innostava ja liikuttava ilmiö.
Matka jatkuu – haasteita riittää
Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia arvokisoja. Ensi vuosi on miesten maajoukkueen osalta todellinen supervuosi – ohjelmassa ovat MM-karsinnat toukokuussa, Maailmanliiga kesäkuussa sekä syksyllä Puolassa järjestettävät EM-kisat. Edellinen olympiaprojekti päättyi tammikuussa Berliiniin, mutta uusi on jo täydessä vauhdissa.
Teksti: @HeikkiKiiskinen
Kuvat: CEV / Tuomas Pelto