Suomalainen palloiluvalmennus on valinnut yhteistyön tien. Jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo, salibandy ja voimistelu ovat yhdistäneet voimansa päävalmentajatason aivan ennennäkemättömän tason yhteistyöhön.
Lajien päävalmentajat tapaavat toisiaan, vaihtavat ajatuksia ja pohtivat käytännöntoimia suomalaisen pelin ja sen valmentamisen parantamiseksi jatkossa aktiivisesti. Ryhmään kuuluvat Erkka Westerlund, Mixu Paatelainen, Tuomas Sammelvuo, Henrik Dettmann ja Petri Kettunen.
Viisikko tapasi olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkosken ohella mediaa Helsingissä keskiviikkona ja kertoi ajatuksiaan.
Lähtökohta yhteistyölle onkin otollinen, sillä 2014 on suomalaisessa palloilussa todellinen supervuosi. Luvassa on jo pelattujen nuorten MM-jääkiekon ja Sotshin olympiajääkiekkoturnauksen lisäksi MM-kisat niin lento- kuin koripallossakin ja salibandyssa, jokavuotiset MM-kiekkopeijaiset sekä jalkapallon EM-karsinnat.
Eräänlaisena ryhmänvanhimpana tapaamisessa toimi erittäin arvostettuun asemaan viime vuosina suomalaisessa valmentajakentässä noussut Westerlund.
Sotshia lähestyttäessä pohdimme, miten saamme entistä paremmin urheilijoiden oman henkiset voimavarat käyttöön. Urheilijat otettiin mukaan pelin suunnitteluun ja toteuttamiseen. On selvää, että menestyäksemme meidän pitää pelata maailman parasta joukkuepeliä.
Peli on tehtävä pelaajille helpoksi, ja on oltava nopeita reagoimaan, että olisimme ajatuksen verran edellä muita, valotti Westerlund tulevaisuuden suomalaista valmennustapaa.
Urheilijalähtöinen valmennus arvoonsa
Valmentajat toistivat kuin yhdestä suusta moneen kertaan urheilijalähtöisen valmennuksen tärkeyttä jatkossa. Se, että valmentaja olisi jatkossa pylväänsä nokassa palvottavana patsasteleva kaikkitietävä hahmo, olisi valmentajan oltava tavallaan myös pelaajiensa alapuolella, auttajana.
Ennen ajateltiin, että valmentajan on tiedettävä vastaus kaikkeen. Nyt lähestymistapa on enemmänkin sellainen, että urheilijalta on osattava kysyä oikeat kysymykset.
Olen ollut 16 vuotta maailmalla erilaisten valmentajien alaisuudessa. Täytyy sanoa, että ne valmentajat, jotka osasivat puhua minulle minua kiinnostavista asioista ja minua kiinnostavalla tavalla, saivat Erkan mainitsemat henkiset voimavarat parhaiten esiin, totesi Tuomas Sammelvuo.
Valmentajaviisikko peräänkuuluttaa myös tunteen ja hauskanpidon mukaantuomista jopa huippu-urheiluunkin. Kaikki käyttivät tästä hyvänä esimerkkinä Sotshissa pelanneita Leijonia, joista näki positiivisella tavalla, että kun pojat ovat poikia, on pelaaminen nautittavaa.
Urheilijalähtöinen valmentaminen ei kuitenkaan ole sitä, että heitetään vain pallo pelaajille, ja sanotaan, että pelatkaa miten haluatte. Se ei ole edes valmentamista. Valmentajan tehtävä nykyään on antaa pelaajille ratkaisumalleja, joista pelaaja voi valita. Sen jälkeen pelaaja voi oppia oivaltamaan omia mallejaan. Sitten ollaan valmentamisessa jo erittäin pitkällä, huomautti Mixu Paatelainen.
Sellaista menestyvää valmentajaa, joka ei sano, mitä kentällä tehdään, ei yksinkertaisesti ole, hän jatkoi.
Suomi edelläkävijänä
Sinivalkoinen valmentajakunta toimii tämänkaltaisella lähestymistavallaan historiallisesti ja uraauurtavasti jopa koko maailman mittakaavassa.
Suurissa jalkapallomaissa ajattelutapa tämän asian suhteen on hyvin vanhoillinen. Monissa maissa valmentaja sanelee ylhäältä, miten pelataan, valotti Paatelainen.
Valmentajien yhteistyötoimintaa on käynnistetty myös paikallisella tasolla. Salibandymaajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen toi tästä esiin Joensuun, jossa pelataan pääsarjatasolla koripalloa, lentopalloa, salibandya ja toiseksi korkeimmalla tasolla jääkiekkoa.
Valmentajat myös rohkaisivat muiden kaupunkien valmentajia vastaavankaltaiseen toimintaan.
Tämmöinen vertaistuki on ollut erittäin tärkeää ja hienoa, Kettunen kiitteli.