Aki Riihilahti ja Markus keskustelemassa jalkapalloilun nykytilasta. (Faneille.com)
Toimituksemme sai kutsun mukaan osallistumaan Urheilugaalaan, jossa valittiin Vuoden Urheilija taas kerran – vuoden 2013 kunnia meni Tero Pitkämäelle, jota ehdittiin myös haastatella juhlimisen ohella. Itse tilaisuus oli aika jäätävä virallisen osuuden aikana ja moni valinnoista tuntui painottuvan aika vahvasti perinteisiin lajeihin. Otto Palojärvi kirjoitti artikkelin Uusi Suomi-julkaisussa, jossa otti mielestäni hyvin kantaa suurimpaan ongelmaan koko gaalassa: Miksei voittajia valittu? Palojärvi kirjoittaa:
Silti ihmetystä herättää, ettei vuoden urheiljaksi voida valita urheilijoita, jotka ovat voittaneet kultaa.
Lumilautailija Roope Tonteri voitti vuonna 2013 kaksi MM-kultaa. Lumilautailua harrastetaan nykypäivänä aivan yhtä paljon kuin keihäänheittoa. Kilpailu lumilautailussa on jopa kansainvälisesti kovempaa.
Tonteri ei ollut edes kolmen joukossa. Kolmen joukkoon äänestettiin Pitkämäen lisäksi suunnistaja Mårten Boström ja uimari Matti Mattsson. Molemmat toki ovat arvostuksensa ansainneet. Varsinkin sensaatiomaisen MM-mitalin uinut Mattsson, joka harrastaa todella kilpailtua urheilumuotoa.
Tämä herättää kysymyksiä siitä, että kuinka demokraattinen ja oikeudenmukainen tapahtuma ja palkinto oikein on. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun valinnat ovat aiheuttaneet kohua, tässä mielestämme viisi eniten valitusta aiheuttaneet valinnat:
5. Tuuli Petäjä-Siren 2012
Purjehtija Tuuli Petäjä-Siren oli Lontoon olympialaisten parhaiten menestynyt suomalaisurheilija purjelautailun hopeallaan. Ilahduttavaa valinnassa oli se, että ns. modernia lajia arvostettiin jäykähköissä ja konservatiivissa urheilutoimittajapiireissä. Kriitikot kuitenkin nostivat esiin seikan, että Petäjä-Siren – kisojen aikaan vielä Petäjä – ei voittanut, vaan tuli toiseksi. Samalla parranpäristäjiltä unohtui Marko Yli-Hannukselan voittaneen tittelin täysin samoin ansioin, olympiahopealla kreikkalais-roomalaisessa painissa vuonna 2004 ilmajokisen oltua Petäjä-Sirenin tavoin Pekingin olympialaisten parhaiten sijoittunut suomalainen.
Viime vuoden äänestyksessä kävi sellainenkin harvinaisuus, että eniten ykkössijalle äänestetty urheilija ei voittanut. Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti oli mukana varsinaisessa Vuoden Urheilija –kategoriassa, eikä vammaisurheilua enää eroteltu. Tähden oli merkannut äänestyslappunsa ykkössijalle 147 toimittajaa ja Petäjä-Sirenin 98 journalistia.
4. Hanna-Maria Seppälä 2003
Suurin tästä valinnasta rutisija taitaa olla tuona vuonna toiseksi tullut Kalle Palander. Palander voitti keväällä 2003 pujottelun maailmancupin ja oli alppihiihdon kokonaiscupissa hienosti neljäs. Uinnin maailmanmestaruudellaan Hanna-Maria Seppälä ajoi kuitenkin edelle. Palanderin kiukkua lisäsi se, että neljä vuotta aiemmin hän ylsi pujottelun maailmanmestaruudellaan tässä äänestyksessä vain viidenneksi. Seppälän puolustukseksi on sanottava, että uinti on yksi maailman levinneimmistä lajeista, ja Seppälän tittelimatka 100 metrin vapaauinti uinnin kuninkuuskisa.
3. Tero Pitkämäki 2007 – taas
Suomessa on muutama laji, jotka ovat valovuosia muita edellä arvostuksessa. Jos keihäänheitossa, mäkihypyssä, MM-jääkiekossa tai Formula 1:ssä ei tule menestystä, tuomitsevat kansan syvät rivit helposti koko suomalaisen urheilun vakavaan alennustilaan.
Vuosi 2007 oli vuosi, jolloin tätä masennusta ei tarvinnut potea. Tero Pitkämäki voitti keihään MM-kultaa, Kimi Räikkönen saman tittelin F1:ssä ja Sapporossa järjestetyissä hiihdon MM-kisoissakin Suomeen tuli peräti viisi kultaa. Virpi Kuitunen oli kisojen hiihtokuningatar peräti kolmella kultamitalilla.
Vuoden Urheilija –äänestyksessä nämäkin lajit laitettiin vielä paremmuusjärjestykseen, jolloin kävi selväksi keihäänheiton kuningasasema. Pitkämäen yksi kulta meni Kuitusen kolmen ohi, eikä yksi koko urheilumaailman kovimmista titteleistä nostanut Räikköstäkään ykkössijalle.
2. Keke Rosberg 1982
Rosberg oli aikoinaan ensimmäisiä maailmantähtiä suomalaisessa urheilussa. Epähärmäläisen korskeasti maailmalla esiintynyttä Rosbergia karsastettiin vanhoillisimmissa toimittajapiireissä, eikä Formula 1:n – saati muunkaan – moottoriurheilun katsottu edustaneen urheilua lainkaan. Vuodet ovat osoittaneet, että helpoin tie Vuoden Urheilijaksi käy hiihtäen, painien, tai keihästä heittäen. Rosberg tuli äänimäärällä mitattuna toiseksi, kun mäkihypyn maailmanmestaruuden voittanut Matti Nykänen päihitti hänet äänin 3568-3511. Lähempi tarkastelu paljasti Rosbergin saaneen äänestäneiltä ykkössijoja peräti 271 Nykäsen 104:ä vastaan. Tämä ratkaisi tittelin Kekelle. Perusteena tähän käytettiin kahdeksan vuoden takaista Lex Suutarista. Ampumahiihdon kaksinkertainen maailmanmestari oli jäänyt enemmillä ykkössijoilla tuolloin äänimäärällä mitaten Vuoden Urheilijaksi valitun Riitta Salinin taakse. Lex Suutarinenhan olisi myös nostanut Tähden ykköseksi viime vuonna, mutta nykyäänhän äänimäärä taas ratkaisee.
Lisäksi äänestyslipuista paljastui, että monet olivat taktikoineet Rosbergin valintaa vastaan jättämällä hänet omasta kymmenen parhaan listastaan tyystin pois.
1. Päivi Alafrantti 1990
Tätä valintaa ei voi käsittää vieläkään, joskin se alleviivaa sitä, kuinka kaavoihin jämähtänyttä porukkaa suomalaiset toimittajat vielä noihin aikoihin olivat. Yleisurheilua pidettiin urheilumuodoista jaloimpana, ja jos menestystä sattui tulemaan nimenomaan keihäänheitosta, oli ammattikunta rähmällään.
Päivi Alafrantti kiskaisi Splitin EM-kisoissa naisten keihäskultaa, mutta samaan aikaan muuan Jari Kurri piti polvillaan liki koko jääkiekkomaailmaa.
Kurri johti joukkueensa Edmonton Oilersin viidenteen Stanley Cupiinsa. Kevään hienoin yksittäinen hetki oli kenties kevään finaalisarjan toinen ottelu, jossa Kurri teki Boston Bruinsia vastaan tehot 3+2. Lisäksi täytyy muistaa, että Kurri oli nimenomaan Oilersin johtava pelaaja, sillä Wayne Gretzky ei ollut enää Oilersin muonavahvuudessa.
Kysymys onkin, että pitäisikö koko prosessia hieman kehittää avoimemmaksi ja läpinäkyväksi? Tsempparipalkinnot ja kunniamaljat voitaisiin erottaa eri kategorioihin varsinaisten suoritusten lisäksi, siitä vaan sitten tekemään taulukkoa ja kertoimia siitä, mikä urheilulaji on toista parempi ja kuinka monta kultaa pitää voittaa, että joku pääsee keihäänheittäjien ohi?