Aiemmin menestykseen tottunut suurseura Hamburger SV on rimpuillut Bundesliigan hännillä jo vuosia. Pystyykö otteensa menettänyt, krooninen kriisiseura, välttämään pääsarjasta putoamisen myös tällä kaudella?
Suuruuden ajat takanapäin
Yhtensä vain kolme saksalaista seuraa on pystynyt voittamaan himoitun Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Eurooppa cupin. Kyseessä ovat Bayern München, Borussia Dortmund sekä Hamburger SV.
Sekä Bayern München että Dortmund pelaavat edelleen – vuodesta toiseen – kovimmalla mahdollisella tasolla. RB Leipzig toki on noussut kovaksi haastajaksi tällä kaudella, mutta pidemmällä aikavälillä juuri Bayern München ja Dortmund ovat ne seurat, jotka ovat dominoineet Bundesliigaa kuluneina vuosina.
HSV puolestaan on romahtanut dramaattisesti koko seurana, eikä valoa tunnelin päässä juuri ole näkyvissä. Sen viimeisin merkittävä saavutus on kaudelta 1986-78 tullut Saksan Cupin voitto. Vaikka HSV on edelleen ainoa seura, joka ei ole vuonna 1963 perustetun Bundesliigan historian aikana pudonnut koskaan pääsarjasta, on siitä tulossa kovaa vauhtia koko teutonifutiksen suurin sekoilija.
Seuran kotiareenalla, Volksparkstadionilla, on digitaalinen kello joka kertoo sekunnin tarkkuudella ajan, kuinka pitkään HSV on säilynyt Bundesliigassa. Muiden joukkueiden fanien toimesta on jo vuosia odotettu ”Saksan kuuluisimmaksi kelloksi” tituleerattua aikarautaa pysähtyväksi.
Kaikesta huolimatta, digitaalit käyvät edelleen.
Valmentajasta toiseen
Huolimatta siitä, että HSV on yksi Saksan suosituimmista sekä isoimmista seuroista ja se on historiansa aikana äitynyt useisiin mainetekoihin, sillä on karmea lähihistoria mitä tulee menestykseen. Tai paremminkin sen puutteeseen.
Seura sijoittui seitsemänneksi kaudella 2012-13, mutta vielä sitä edeltävällä kaudella HSV vältti vain juuri ja juuri putoamiskarsinnan. Tämän jälkeenkin satamakaupungin joukkueen elämä Bundesliigassa on ollut yhtä taistelua. Se on ollut kautta 2015-16 lukuunottamatta joka kevät putoamiskamppailussa mukana aivan kauden viimeisille hetkille saakka.
Valmentaja Thomas Dollin lähdettyä seurasta helmikuussa 2007, HSV on vaihtanut käskyttäjiä kuin sukkia. Saksassa, jossa vakaus ja pysyvyys on yksi suurimpia ja arvostetuimpia hyveitä, ovat hampurilaiset valinneet toisenlaisen tien.
16 valmentajan vaihdosta vajaan vuosikymmenen aikana on hurja määrä. Muun muassa Huub Stevensin, Martin Jolin ja Bert van Marwijkin kaltaiset isot nimet ovat saaneet näiden sekasortoisten vuosien aikana väistyä jatkuvan muutoksen tieltä. Pisimpään virassaan ehti olla Thorsten Fink, jolle tarjottiin kalossin kuvaa takapuoleen lokakuussa 2013. Finkin seurassa viettämä kaksivuotinen ajanjakso oli HSV:n mittapuulla silti ikuisuus, muihin kollegoihinsa verrattuna. Kenties seurajohdossa arveltiin täysosuman tulevan, jos tarpeeksi kokeilee.
Ei tullut.
Keväällä 2015 kaikkien aikojen karsinta
Kauden 2014-15 päätteeksi nähtiin kaksiosainen karsinta, josta nousi välittömästi klassikoksi. HSV oli niin lähellä putoamista 2.Bundesliigaan, kuin se vain ikinä oli mahdollista.
Joukkue pelasi ensimmäisessä osaottelussa kotonaan nihkeän 1–1-tasapelin Karlsruherin kanssa. Toinen ja ratkaiseva karsintapeli Karlsruherin kentällä eteni kotijoukkueen 1–0-johtotilanteessa ottelun pyörähtäessä jo lisäajalle. Koruttomalla Wildparkstadionilla kotiyleisö pystyi lähes jo maistamaan nousun pääsarjaan. Nimekäs hampurilaisryhmä vaikutti lyödyltä. Joukkue jossa pelasivat muun muassa Rafael van der Vaart, Ivica Olic, Johan Djourou ja Lewis Holtby, eivät näyttäneet pystyvän murtamaan isäntien puolustusmuuria.
Kunnes 91.minuutilla HSV sai vapaapotkun hyvästä paikasta, noin parinkymmenen metrin päästä maalista. Marcelo Diaz upotti kauniin kierteisen vapaapotkun suoraan ylänurkkaan, tuoden HSV:n viimeisellä mahdollisella hetkellä tasoihin.
Ottelu eteni jatkoajalle, ja viisi minuuttia ennen sen päättymistä, Nicolai Müller sivalsi hampurilaisille 1-2 johtomaalin. Jotta draaman kaaresta saatiin täydellinen, sai Karlsruher tasoitusmahdollisuuden vielä jatkoajan lisäajalla rangaistuspotkun muodossa. Rene Adler poimi kuitenkin alakulmaan suuntautuneen laukauksen, sinetöiden HSV:n voiton ja sarjapaikan säilymisen.
– Tunsin ikääntyeeni kolme vuotta tuona iltana, Adler kertoi myöhemmin median edustajille.
– Varsinaisen peliajan lopussa muistan jo ajatelleeni, että nyt ei enää mikään auta. Tällä kertaa me putoamme.
HSV oli kuitenkin pystynyt jälleen kerran väistämään luodin ja Bundesliiga-kello sai jatkaa raksuttamistaan edelleen.
Vuotta ennen Vildparkstadionin trilleriä, kaudella 2013-14, Hamburger SV romahti myös putoamiskarsintaan ja kävi liki identtisen taistelun 2.Bundesliigan Greuther Fürthia vastaan.
Maalittoman kotitasurin jälkeen seura sai pelastettua sarjapaikkansa ainoastaan vierasmaalin turvin. Greuther Fürthin kotona pelattu toinen osaottelu päättyi myös tasalukemiin ja 1–1-tasapeli riitti niukimmalla mahdollisella erolla takaamaan säilymiseen.
Viime kaudella näytti, että HSV olisi ottanut opikseen parista edelliskauden tiukasta karsinnasta. Joukkue sijoittui kymmenenneksi, pystyen kaatamaan jopa Dortmundin ja Hertha Berlinin kaltaisia seuroja. Heräsi toivo paremmasta. Oltaisiinko Hampurissa löydetty vihdoin menestyksen avaimet?
Vielä mitä.
Tämän kauden alkajaisiksi HSV hävisi kymmenestä ensimmäisestä sarjapelistään kahdeksan. Tämä tiesi lähtöpasseja valmentaja Bruno Labbadialle joka sai kenkää jo viiden pelatun kierroksen jälkeen. Hänet korvasi Markus Gisdol, jonka alaisuudessa heikot otteet ilman tuloksia saivat jatkoa. Hampurilaiset suorastaan nuijittiin sarjan hännille. Muun muassa Lukas Hradeckyn Frankfurt kävi nöyryyttämässä HSV:tä sen omalla kotikentällään maalein 0-3 viime lokakuussa. Hradecky kommentoi Iltalehdelle tuolloin:
– Tekee pahaa niiden puolesta. Ne pelaa ihan sattumajalkapalloa.
Kunnes viimein – kuin tyhjästä – tapahtui jotain.
Joulukuussa kurssi kääntyi – ainakin hetkeksi
Tasapelit Werder Bremeniä sekä Hoffenheimia vastaan marraskuussa aloittivat orastavan nousun pohjamudista. Joulukuussa pelit sujuivat jo tuloksellisestikin hyvin. HSV:n kauden ensimmäistä voittoa saatiin odottaa 13.kierrokselle saakka, kun se kaatoi Darmstadtin vieraissa maalein 0–2.
Joulutauolle lähdettäessä HSV:n saldo oli kolme voittoa neljästä ottelusta, mikä teki siitä yht´äkkiä kuntopuntarin toiseksi kovimman joukkueen, heti Bayern Münchenin jälkeen. Seuran fanit saivat pitkästä aikaa edes vähän iloitsemisen aihetta.
Kannattajat ovatkin olleet joukkueen tukena mahtavasti. Rämpimisestä huolimatta HSV:n yleisökeskiarvo on jopa 52 500 tällä kaudella. Moinen uskollisuus on ihailtavaa. Seura on kaupungin asukkaille todella tärkeä. Tällä hetkellä HSV on Bundesliigassa 16. sijalla, vain yhden pisteen suoran putoajan paikalla olevan Ingolstadtin yläpuolella.
Mutta jos HSV pystyisikin välttämään putoamisen tämänkin kauden päätteeksi, se joutuu jälleen todella miettimään tulevaisuuttaan. Mitä esimerkiksi seura aikoo tehdä nuoren Alen Halilovicin suhteen. 20-vuotias hyökkäyspään pelaaja tuli Barcelonan ja Sporting Gijonin kautta Hampuriin täksi kaudeksi noin 5 miljoonan euron siirtosummalla. Yhdeksi maailman tämän hetken lahjakkaimmaksi nuoreksi pelaajaksi arvioitu kroaatti on ajautunut umpikujaan Pohjois-Saksassa. Hän on päässyt avauskokoonpanoon vain kertaalleen kauden aikana, ilmeisesti huonon fyysisen kuntonsa takia, ja huhut ovat viemässä pelaajaa takaisin Espanjaan.
Tämä on yksi monista kysymyksistä, joiden parissa valmentaja Gisdol joutuu painimaan talvitauon aikana. Bundesliiga kausi jatkuu ensi viikonloppuna taas täydellä höyryllä. Hamburger SV:n tavoitteena on jatkaa ennen joulua alkanutta hyvää virettä, jotta se pystyisi väistämään luodin myös tänä keväänä.
Ja antaa kellon jatkaa tikittämistään.
Katso Bundesliigan ottelut koko kauden ajan Unibet TV:ssa.
Artikkelikuva: AOP