Viime keväinen Saksan cupin finaali jäi varmasti mieleen myös suomalaisille jalkapallon ystäville, paitsi Huuhkaja-maalivahti Lukas Hradeckyn osallistumisesta, mutta myös ulkopelillisistä asioista. Finaalin puoliajalle oltiin nimittäin rakennettu ottelusta täysin irrallinen musiikkkiesitys, joka hämmästytti televisiokatsojat ja raivostutti lehtereillä olleet Eintracht Frankfurtin sekä Borussia Dortmundin kannattajat perinpohjaisesti.
Suositun saksalaispoppari Helene Fischerin esiintyessä valtavan lavarakennelman keskellä kentällä, voimakas buuaus- ja vihellyskonsertti halkoi maisemaa legendaarisella Berliinin Olympiastadionilla. Eikä mikään ihme. Lähinnä jenkkifutisfinaali Super Bowlin puoliaika-showta muistuttanut performanssi oli niin kaukana saksalaisen jalkapallon perinteistä kuin vain kuvitella saattaa. Viihdenumerolla ei ollut mitään tekemistä itse ottelun kanssa, ja se sai monet hermostumaan.
Suuresta huomioarvosta huolimatta fanien protestointi loppuottelussa oli kuitenkin vain yksi tempaus monien muiden joukossa. Kannattajat ovat osoittaneet mieltään Saksan jalkapalloliittoa vastaan järjestelmällisesti jo pidemmän aikaa.
Mistä kiikastaa?
Saksassa kannattajat kokevat olevansa kiinteä osa ottelutapahtumaa – eräänlaisia pääosan esittäjiä, nurmella taistelevien pelaajien ohella. He eivät halua jäädä pelkiksi passiivisiksi kuluttajiksi, jotka saapuvat otteluihin vain tullakseen viihdytetyiksi keinotekoisin tavoin.
Fanaattisten äärikannattajien luoma tunnelma on iso osa koko tapahtumaa. Ihmiset menevät peleihin kokeakseen sen mukaansa tempaavan tunnelman, jonka kannattajapäädyt saavat aikaiseksi viikosta toiseen. Ärtymys on kasvanut faniyhteisöissä tasaisesti, kun Saksan palloliitto DFB:n päättäjät eivät vaikuta ottavan kannattajia vakavasti. Lumipallo on jatkanut pyörimistään, ja nykyään DFB:n vastaiset liput, banderollit ja chantit ovat yhtä olennainen osa peliä kuin ne 22 pelaajaa kentällä.
Venytetyt ottelukierrokset kiukuttavat
Kannattajille kompastuskivet ja ongelmat on selviä. Otteluiden alkamisaikoja on muutettu aiempaa epäsuotuisammaksi. Katsomoissa viihtyville futisjännäreille niin tärkeä sosiaalinen puoli kärsii selvästi, kun ottelukierroksia on venytetty sunnuntai- ja jopa maanantai-iltoihin saakka.
Oikeastaan todella klassinen esimerkki siitä, kuinka kaksi osapuolta näkevät asiat aivan eri näkökulmista. Bundesliigan TV-oikeksia hallitsevat tahot luonnolliseti sanelevat ehdot, ja heille useille päiville ripotelluissa peleissä kyse on näkyvyyden maksimoimisesta. Samaan aikaan tavalliset työssäkäyvät kannattajat kokevat satojen kilometrien päähän vieraspeleihin matkaamisen kohtuuttomaksi urakaksi, kun seuraavana aamuna pitäisi olla jälleen sorvin ääressä palkkatyössä.
Myös lippujen hinnoissa on tapahtunut hienoista nousua. Nykyään hintahaitari liikkuu yksittäisen lipun osalta keskimäärin noin 40-70 eurossa Bundesliigassa. Summa ei toki ole mahdoton, jos sitä vertaa vaikkapa Englannin Valioliigaan, mutta kulujen kasvaminen aiheuttanut mielipahaa ja saanut jo faneja jäämään mieluummin televisioiden ääreen ja paikallispubeihin pelejä katsomaan.
Lajin tuotteistamiselta ei ole säästyneet saksalaiskuluttajatkaan, ”kansan pelin” jatkaessa kaupallistumistaan yhä voimakkaammin myös Bundesliigassa. Mainoksia myydään yhä enemmän ympäri stadionia. On jättimäisiä valopaneeleita ja sponsorien logoja esitteleviä viihdenumeroita otteluiden puoliajalla. Jopa kulmapotkut, varoitukset, vaihdot ja yleisömäärän ilmoittamiset ovat kaupallistettu. Bayern Münchenin mestaruusjuhlissa viime keväänä pelaajille annettuihin jättituoppeihin kiinnitettiin minikamerat. Mikä tahansa näyttää olevan mahdollista, jotta yhteistyökumppanien näkyvyyttä vain saataisiin parannettua.
Samaan aikaan fanit ovat jääneet taustalle. Nykykehitys on muuttanut markkinoita, koska sponsoroiden kannalta sijoitukset ovat tuottavia vain silloin, kun mainos tavoittaa mahdollisimman suuren yleisön. Pelin kannalta suunta ei tietenkään ole lainkaan positiivinen.
Niin, ja sitten on vielä alati kasvavat palkat ja siirtosummat, jotka työntävät seuroja ja kannattajia yhä kauemmaksi toisistaan.
Kuin kaksi eri maailmaa
Pelaajien hankintaan käytettävät rahamäärät ovat täysin käsittämättömällä tasolla. Asiasta avautui myös Stuttgartin laitapuolustaja Dennis Aogo saksalaisen NDR-kanavan haastattelussa.
– Pelaajat ovat lipumassa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi faneistaan. He elävät kuin käänteisessä maailmassa, Aogo kommentoi.
Brassitähti Neymar maksoi PSG:lle jopa 222 miljoonaa euroa. Barcelona puolestaan pulitti Dortmundille nuoresta Ousmane Dembelestä poskettomat 105 miljoonaa euroa. Se maailma, jossa nämä nykyajan tähdet elävät, on tavan jalkapallofaniin verrattuna perustavanlaatuisesti erilainen. Holtiton ja jopa puistattava rahankäyttö on saanut jo osan ihmisistä pois katsomoista. Saksassa on tehty jopa tutkimus modernista jalkapallosta, ja sen vastausten perusteella kannattajat kokevat pelaajapalkkojen olevan kaukana todellisuudesta.
Isoimmat virheet tulevat menestyksen aikoina
Vaikka osa äärikannattajista onkin jo äänestänyt jaloillaan Saksassa, on Bundesliigan stadionit edelleen täysiä viikonlopusta toiseen. 92%:n keskimääräinen täyttöaste ja 44 000 katsojan yleisökeskiarvo on Valioliigan ohella aivan Euroopan huippua. Kaikki merkit viittaavat myös siihen, että tästä kaudesta sarja tekee myös ennätystuloksen taloudellisesti. Mutta kuten vanha viisaus kuuluu, suurimmat virheet tapahtuvat yleensä juuri silloin kun tuntee olevansa todella menestynyt. Näin saattaa olla asia myös Bundesliigan kanssa. Stadionit ovat toki edelleen täynnä ihmisiä, mutta ovatko ne sitä vielä pitkään?
Saksassa on herätelty keskustelua aiheen tiimoilta, ja huolena on että Englannista tutut ongelmat olisivat tarttumassa myös teutonifutiksen pariin. Valioliigassakin katsomot pullistelevat väkeä, mutta sieltä seisomakatsomot ovat hävinneet tyystin. Brittikulttuuriin ei myöskään kuulu katsomokoreografiat, liput ja muu aktiivinen värin tunnustaminen. Laulua sumusaarilla vielä kuuluu otteluissa, mutta muutoin tunnelmassa on yleisellä tasolla paljon parantamisen varaa. Koko ottelutapahtuma on muuttunut entistä steriilimmäksi.
Bundesliigassa tilanne ei vielä ole yhtä huonolla tolalla kuin Valioliigassa. Kannattajat voivat edelleen nauttia hyvästä tunnelmasta, tifoista ja kannattajapäätyjen luomasta hienosta elämyksestä. Jalkapallo-ottelu on sosiaalinen kokemus, joka on yksi suurimmista syistä siihen miksi se on niin suosittua. Tällaisena pelin maksavat ihmiset – kannattajat – haluavat asianlaidan säilyttää myös myöhemmille sukupolville.
Lähteet: NDR.de, Deutche Welle
Artikkelikuva: All Over Press